Elin loppuvuotta 2021-22 vuoden vaihteessa, kerrostalossa Tampereen Pohtolassa. Levottomuus oli vallannut mieleni. Maailman ja Suomen tilanne synkkeni nopeasti. Joulun alla olin nähnyt uutisen, jossa kerrottiin, että kolmas maailmansota on alkanut kybertilassa. Siinäpä sitä pieni ihminen alkoi miettiä, mitä voisi tehdä, varsinkin kaupungin betonibunkkerista käsin. No eipä juuri paljoakaan. Oli tullut aika, jolloin piti oikeasti havahtua siihen, miten saisi ruokaa ja että sitä voi turvallisesti nauttia.
Olin aloittanut ”uuden uran” elämässäni 1.9.2020, kun menin ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen. Silloin järjestettiin kansalaisliike FixIt:n mielenosoitus eduskuntatalolla. Se oli positiivisesti vaikuttava tapahtuma. Siellä pidettiin hyviä ja järkeviä puheenvuoroja kauniin aurinkoisena syyspäivänä. Tapahtuman saama virallinen uutisointi oli hätkähdyttävää.
Siitä käynnistyi uteliaisuuteni, joka vei minut seuraavaan 10.10.2020 järjestettyyn mielenosoitukseen Kansalaistorille. Puheenvuoroista yksi kolahti minuun voimalla. Jyrki Pykäri avasi siellä kansainvälistä Event 201 pandemiasimulaatiota, jonka toteutus oli täydessä käynnissä. Projekti, jolla tehtiin varmaankin maailman historian suurin varainsiirto vähävaraisilta superrikkaille – yhtenä sen vaikutuksista.
Uteliaisuuteni sen kuin kasvoi ja kävin 15 kertaa Helsingissä mielenosoituksissa ja tutustuin ”julkkiksiin”, kuten Valta Kuuluu kansalle ensimmäisen varapuheenjohtajan, Ilkka Tiaiseen. Kerran osuimme niin lähelle toisiamme, että otettiin oikein kaverikuva. Ilkka toimii päätoimittajana perustamassaan PosiTV:ssä, joka on valtakuntamme merkittävimpiä – ellei merkittävin- vapaan median uutiskanavia.
Kun sitä kasvavaa levottomuuden tunnetta sisälläni työstin, niin tuli mieleeni toistuvasti Ilkka Tiainen. Se vähän hämmästyttikin, kun en häntä muuten tuntenut – olin vain nähnyt joitain hänen julkisia kannanottojaan. Oltiin jo pitkällä kevättalvessa ja kaivoin Ilkan yhteystiedot esiin – kuitenkaan yhteyttä ottamatta. Sitten – taisi olla jo huhtikuuta – kun osui jostakin silmiini, että hän oli hakemassa ”palstaviljelijöitä” – tai ainakin tarjoamassa viljelysmaata käyttöön haluaville. Hänellä oli tilanne, jossa tuotantoresursseja on, mutta aikaa niiden hyödyntämiseen ei.
Nyt lopulta otin Ilkkaan yhteyttä ja kerroin taustoistani biodynaamisena viljelijänä. Laitoin mukaan kuvan meistä eduskuntatalon rappusilla. Siitä syntyi yhteys, joka jatkuu vieläkin. Huomasin pian, miten Ilkkaa kiinnosti erityisesti se, että olin tehnyt viljelyurani nimenomaan biodynaamiikan alalla. Hän kertoi käyneensä Steiner-koulun ja että hänen isänsä oli perustanut Seinäjoen Steiner-koulun, jossa myös toimi opettajana.
Näin syntyi löyhä liitto kasvimaan perustamiseen. Noin yhdeksän peltohehtaarin tilasta oli osa joutomaana ja osa syysrypsillä. Yksi ”nurkka”, kodin läheltä, vaikutti sopivalta kasvimaaksi. Maaperä oli sopivan kevyttä ja oli erillinen saareke, ison lohkon kyljessä. Pellot kaikkineen ovat pieniä monimuotoisia alueita, jotka olivat täydellinen vastakohta, aikoinaan Säkylässä viljelemiini lohkoihin.
Annettiin kasvimaille kalkitus, myös toiselle lohkolle, johon perustettiin Titan mustaherukkamaa. Sen pinta-ala on noin 1/3 ha.
Yhdentoista aarin kasvimaa oli juolavehnittynyt ihan kunnolla ja siihen tehtiin melkoinen uudisraivaus ennen kylvöä. Avuliaan naapurinemännän kanssa kerättiin kasoista juurakkoa, sen jälkeen kun kultivaattorilla oli ne vedetty pintaan. Sitä työtä oli uskomattoman paljon pieneen pinta-alaan nähden. Se työ kannatti kuitenkin tehdä, koska sen jälkeen ei juolavehnä ole ryöstäytynyt valtaan kasvimaalla. Kylvöt tehtiin perinteisillä perustuotteilla ja saatiin kohtalaisesti satoa.
Kesällä vietettiin isännän 40v synttäreitä oikein kunnon Pohojalaaseen tapaan – kolme vuorokautta siinä taisi mennä ja mukavaa oli. Sapsalammen vastakkaisella rannalla on Siikinniemen kesätanssilava, jossa pääjuhlat pidettiin. Siellä pidetään kesäisin muutamat perinteiset lavatanssit, jonne on kiva piipahtaa veneellä 300 metriä kulkien. Mukavasti on vielä säilynyt jotakin perinteisestä maaseutukulttuurista.
Isännän 40-vuotisjuhlat
Rypsi onnistui heikohkosti noin kokonaisuutena. Mietimme mitä voisi tehdä pelloille, joiden kasvukunto ei ollut kaksinen, eikä karjan lantaa ollut käytettävissä. Osalle pinta-alasta oli kylvetty keväällä persianapilaa, heikohkon tuloksin.
Vanha kunnon ruis, tuli pelastajaksi. Kylvettiin lähes kaikki viljelyksessä ollut pinta-ala rukiille, joka lähti kauniisti vihertämään syksyllä, tuoden upean uuden toivon näköalan raskaiden fiilinkien tilalle. Kummasti kauniita oras peltoja aurinkoisessa syyssäässä katsellessa mieli muuttuu ja viljelijän katse kääntyi jo seuraavaan kesään.
Tilanne Tiaisen tilalla muuttui, kun tähän ”kasvimaan” viljelyyn tulikin mukaan ns ”tilakokonaisuus ajattelu”, joka on biodynaamisen viljelyn perusta. Se ajatus ja toimintatapa on syvällä minussa, enkä siitä eroon pääse. Kyseessä on tapa tarkastella maatilaa yksilöllisenä kokonaisuutena ja luoda siitä harmoninen kokonaisuus, jossa elämän eri osa-alueet nivoutuvat saumattomasti yhteen, tukien toinen toistaan. Maatilan kokonaisuuteen kuuluu elimellisesti kotieläimet, siis tuotanto eläimet. Se osa puuttuu meidän tuotannosta, eikä näin ollen mahdollista ihanteellisen tuotantotilan syntyä.
Nuoruudessani Suomi oli täynnä talonpoikaisia pienmaatiloja, jotka tuottivat uskomattoman paljon ja erityisesti terveellistä ja turvallista ruokaa. Haasteita oli paljon ja tekniikan vähäisyys teki elämästä työlästä, mutta tilat tuottivat elämän eväitä, taloudellisesti ja pienin panoksin. Kontrasti nykyaikaan verrattuna on jäätävä. Nyt kun kemikaalit, tekniikka ja suurpääoma ohjaavat tuotantoa – olemme syvässä kriisissä- niin yhteiskuntana, kuin yksilöinäkin. Ihmiset on vaihdettu koneisiin ja ihmiset ajettu kaupunkeihin, tekemään ja myymään maalle niitä koneita ja kemikaaleja. Todellisuudessa tarvitaan ihmisiä hoitamassa luontoa ja elämään ”normaalia” elämää. Ihmisen tehtävä on VILJELLÄ ja VARJELLA!
Pienviljelmä on tuotantorakenne, joka pohjautui ihmistyöhön ja pohjoisissa oloissamme elintärkeän lypsykarjatalouden pitämiseen. Se oli vahva perusta niinsanotun Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamiselle.
1980- luvun puolen välin aikaan oli suomalaisen yhteiskunnan huippuhetki. Muistan kun OECD:n tarkkailijat kävivät Suomessa tutkimus käynnillä. Lehdet uutisoivat isoilla kirjaimilla heidän ihmetelleen: ”mikä on tämän Euroopan Japanin, Suomalaisen talous ihmeen takana”? Siihen aikaan Japani oli yksi maailman huipputalouksista.
Palataan vielä aikaani Tiaisen tilalla. Sitä on leimannut, omaan viljelyuraani verrattuna, erikoinen tapa edetä. On puuttunut selkeä päämäärä ja suunnitelma sinne pääsemiseksi. Maatalousajattelun perusluonne on pitkäjänteinen, jopa ylisukupolvinen, jossa lyhyen tähtäimen suunnittelun perioodi on kaksi vuotta. Nykyisin elämä on tässä ja nyt, mennään päivä kerrallaan. Se tuntuu oudolta, mutta on nykyaikaa.
Isäntäväen kiireet ja paineet hallitsevat pitkälle myös tilan maatalouden kehitystä. Niukkasbudjetilla on toimittu ja omat rajani ns ”menneisyyden miehenä” tiedostaen, pitää olla tyytyväinen, että jotakin on saatu liikkeelle. Varastossa on tällä hetkellä ruista ja ohraa, sekä on käynnistynyt perusruuan tuotantokulttuuri. Mukana vähän harvinaisuuksiakin ja herukkapellolta odotettavissa kasvavaa tuotantoa.
Tiaisen tila edustaa ”omavaraistelun” ja suurtehotuotannon välissä olevaa Suomalaista ”Kotitilaa” nykyajassa. Anastasian esimerkin kotimainen, perinteinen versio.
Suomessa on vielä olemassa tuotannollisesti tuhottuja tiloja, joista pystyisi uudelleen elvyttämään perheille koteja luontoyhteyteen ja tämä suuntaus on myös kiitettävästi käynnissä.
Tavoitteeni ei ole tuoda uusia maatalouden innovaatioita käytäntöön, vaan varmistaa toimiiko perinteiset hyväksi koetut käytännöt edelleen -nykyisen mediailmaston muutoksen aikakaudella. Ja yllätys, yllätys, kun keväällä viitsii muokata maata ja kylvää sinne siemeniä ja kesällä pitää huolen ettei rikkakasvit niitä kylvettyjä taimia tukahduttaa, niin syksyllä sieltä tulee syötävää.
Mikään muu ei näyttäisi olevan oleellisesti muuttunut kuin mediailmasto ja uutisointi. On toki ihmisen tekemä ilmastonmuokkaus myös vaikuttavaa. Mutta nuoruuteni kuumiin kesiin verrattuna sellaisia helteitä ei ole näkynyt,
Oma panokseni perustuu kokeiluun saada perinteinen, pientalonpoikaistila uudelleen tuottamaan nykyaikaan kuuluvia tuotteita ja tilakokonaisuus jälleen kukoistamaan ajan vaatimusten mukaan.
Työni olen tehnyt osittain alkeellisesti. Pääasia on kuitenkin se että tuotannollinen suunnittelu on tulevaisuudessa helpompaa Tiaisen tilalla, kuin mitä se on ollut tähän asti. Kokemus tuo näkemystä ja varmuutta toimintaan.
Tiaisen tilalla ei ole ollut tavoitteena Demeter-sertifiointi, jos kohta se ei kaukana ole, mikäli niin halutaan? Tila ei ole tarkkailussa, koska isäntää omia sanoin lainatakseni; ”Ei kiinnosta ostaa enää lisää byrokratiaa, sitä on tarpeeksi jo muutenkin”. Vähän on käytetty preparaatteja, lähinnä komposteissa. Haluaisin kyllä ottaa ne käyttöön täysimääräisesti, mutta en ole enää se henkilö joka sen ottaa tehtäväkseen. Aikoinaan käytin paljon biodynaamisia preparaatteja hyvin työläästi, paljon reppuruisku levityksellä. Se kävi hyvästä tahdonvoimien vahvistusharjoituksesta.
Nämä 3,5 vuotta, neljä satokautta on tähdännyt ennen muuta huoltovarmuus näkökohdista, tuottamaan mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa, ja saada viljelyvarmuutta kriittisempien aikojen varalle.
Toivottavasti löytyy pian toimiva ratkaisu tuotannon jatkoa ajatellen, kun itselleni alkaa eläkepäivät häämöttämään.
Pehtoori Johannes Poti, biodynaaminen viljelijä