Viime viikolla kirjoitin blogin ”Onko Suomi rakentamassa globaalia vastavoimaa Yhdysvalloille”. Virikkeen siihen sain Helsingin Sanomien toimittajan Suvi Turtiaisen jutusta ”Ilmansuuntia olikin neljä”.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/…/onko-suomi-rakentamassa…/
Myös Helsingin Sanomissa tänään julkaistu Suvi Turtiaisen juttu ”Valta karkasi kulisseihin” antoi aiheen blogikirjoitukseen. https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000011897702.html
Turtiainen kirjoittaa:
”Presidentti Stubb osaa verkostoitua ja vaikuttaa, mutta suomalaiset eivät välttämättä tiedä, missä kaikessa Suomi on mukana. Epävirallinen vaikuttaminen korostuu ajassa, jossa perinteiset instituutiot ovat murroksessa. Kulisseissa vaikuttaminen voi olla ongelma demokratian näkökulmasta, jos kansan tai eduskunnan mahdollisuus vaikuttaa katoaa.
Suomalaisten tulisi olla tietoisia siitä, mitä politiikan kulisseissa tapahtuu.”
Suvi Turtiaisen juttu toi mieleeni neljän vuoden takaiset tapahtumat, jolloin esillä oli Suomen mahdollinen liittyminen sotilasliitto Natoon. Silloin nousi esille kysymys siitä, toimittiinko päätöksenteossa perustuslain mukaisesti. Tästä kirjoitin viimeisimmässä Iltalehden Vieraskynä-kirjoituksessani. https://www.iltalehti.fi/…/03e052b3-31a1-4555-81e5…
Silloiset tapahtumat näyttävät liittyvän myös parhaillaan käytävään kiistaan Suomen ydinasepolitiikasta.
Tämänpäiväisessä jutussaan Suvi Turtiainen kysyi, kuinka hyvin suomalaiset ovat perillä siitä, missä kaikessa Suomi todella nyt on mukana.
Hän kertoi soittaneensa Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan yliopistonlehtorille Johanna Vuorelmalle, joka oli kertonut tunnistavansa ilmiön ulkopolitiikan ”klubiutumisesta”:
”Epävirallinen vaikuttaminen, eli johtajien henkilökohtaiset suhteet, tekstailu ja vaikuttaminen ad hoc -maaryhmissä, korostuu tässä ajassa.
Perinteiset instituutiot kuten YK, EU ja osin Nato näyttäytyvät hitaina, heikkoina tai sisäisesti riitaisina.
Ilmiö ei ole uusi. Maat ovat ennenkin kokoontuneet yhteisten intressien äärelle. Diplomatiaan kuuluu vaikuttaminen kulisseissa, kaikesta ei kerrota julkisuuteen.”
Vuorelman mukaan kulisseissa vaikuttaminen voi kuitenkin olla ongelma demokratian näkökulmasta, jos päätöksenteosta katoaa kansan tai eduskunnan mahdollisuus vaikuttaa.
”Tämä on tärkeää. Suomi nimenomaan haluaa olla vastavoima trumpilaiselle maailmalle, jossa asioista päätetään ohi instituutioiden.”
Asetelma on Vuorelman mukaan erikoinen.
”Stubbin sosiaalisen median tileillä julkaistaan ahkerasti kuvia siitä, miten presidentti on tavannut eri puolueiden eduskuntaryhmiä ja valiokuntia.
Hän selvästi pitää eduskunnan informoituna.
Mutta.
Stubb voi itse päättää, mitä kertoo näissä tapaamisessa ja mitä jättää kertomatta. Tiedonjakaminen on enemmän käytäntö kuin institutionaalinen velvoite.
Kulisseissa vaikuttaminen perustuu usein juuri sille, että tapaamisista ei kerrota julkisuuteen.
Tämä on iso ero instituutioihin. EU:n ja Naton kokouksissa on vakiintuneet keinot medialle ja sitä kautta kansalle saada tietoa siitä, mitä on sovittu, vaikka kaikki ei olekaan julkista.”
Alexander Stubbin edeltäjänä tasavallan presidenttinä toimineella Sauli Niinistöllä oli paljon vähemmän epävirallisia keskusteluja. Kuitenkin hänelläkin niitä oli.
Suomen Nato-jäsenyyteen liittyneitä keskusteluja käsittelin muun muassa 2.6.2022 julkaisemassani blogikirjoituksessa ”Noudattiko Sauli Niinistö perustuslakia keskusteluissaan Joe Bidenin kanssa?”. https://www.paavovayrynen.fi/…/noudattiko-sauli-niinisto…/
Kirjoitukseni lähtökohtana oli Iltalehdessä julkaistu uutinen, joka puolestaan perustui Washington Postin eri lähteistä hankkimiin tietoihin. Jutussa kerrottiin Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin toiminnasta Ukrainan kriisissä ja sen kytkeytymisestä Suomen ja Ruotsin päätöksiin hakea jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.
Jutussa kerrotaan, että Biden oli suunnitellut jo edellisen vuoden huhtikuusta lähtien Suomen ja Ruotsin saamista Naton jäseniksi.
Tämän vuoksi Biden aloitti Suomen presidentin Sauli Niinistön kosiskelun. Hänen kerrotaan keskustelleen Niinistön kanssa joulu-tammikuussa.
Kerroin blogissani näistä keskusteluista Suomessa ja Yhdysvalloissa julkisuuteen annetuista tiedoista. Niiden valossa nousi esiin uusia perustuslaillisia kysymyksiä.
– Olivatko ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavat valtioneuvoston jäsenet ennakkoon tietoisia näistä keskusteluista ja valmisteltiinko niitä heidän kanssaan?
– Millä tavoin valtioneuvoston jäsenet saivat jälkikäteen tietää käytyjen keskustelujen sisällöstä, ja mitä päätöksiä käytyjen keskustelujen perusteella yhteistoiminnassa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kesken tehtiin?
Vastauksia näihin kysymyksiin ei ole saatu.
Myöhemmin olemme saaneet lisää tietoa siitä prosessista, jonka kautta Suomesta tuli sotilasliitto Naton jäsenmaa. Näiden tietojen valossa on mahdollista ymmärtää myös Suomen ydinasepolitiikasta syntynyttä kiistaa.
Prosessi Suomen liittoutumiseksi käynnistyi heti sen jälkeen, kun Joe Biden oli valittu Yhdysvaltain presidentiksi.
Tammikuussa 2021 Sauli Niinistö antoi haastatteluja, joissa hän arvosteli eduskunnan kannanottoa, jonka mukaan ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”.
Vireillä ollutta hävittäjähankintaa Niinistö perusteli sillä, että ”mekin olemme omalta osaltamme mukana uhkatasapainossa”.
Jälkikäteen näyttää selvältä, että kevään mittaan käytiin jollakin tasolla keskusteluja, jotka johtivat Washington Postissa kerrottuihin Joe Bidenin suunnitelmiin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä.
Myöhemmin on tullut julkisuuteen, että presidentit Biden ja Niinistö olivat keskustelleet syksyn 2021 mittaan usein Suomen Nato-jäsenyydestä.
Olivatkohan ulko- ja puolustusministeri tietoisia näistä keskusteluista?
Ratkaiseva merkitys näyttää olleen Bidenin ja Niinistön 13.12.2021 käymällä keskustelulla, jossa presidentit sopivat Suomen Nato-jäsenyyden vireillepanosta.
Samaan aikaan Suomen hallitus päätti hankkia 64 F-35 -hävittäjää, jotka voidaan varustaa risteilyohjuksilla ja ydinaseilla.
Suomen Nato-jäsenyys ja DCA-sopimus liittyivät Joe Bidenin maailmaan, jonka oli määrä jakautua kahtia, Kiinan ja Venäjän johtamiin autoritaarisiin maihin ja Yhdysvaltain johtamiin demokraattisiin valtioihin. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/…/suomen-nato-jasenyys-ja…/
Samaan menneeseen maailmaan kuuluu myös ajatus sijoittaa Suomeen ydinaseita.
Kun Suomi liittyi Natoon, maamme tuli täysimääräisesti sen ydinasepelotteen piiriin.
Ydinasepelote perustuu strategisiin aseisiin. Taktisten ydinaseiden sijoittaminen Suomeen ei lisäisi meidän tai muidenkaan turvallisuutta. Sen sijaan se lisäisi riskiä, että joutuisimme ensi-iskun kohteeksi ja taistelutantereeksi.
On itsensä pettämistä puhua siitä, että rauhan aikana Suomeen ei sijoitettaisi ydinaseita. Nykyään raja rauhan ja sodan välillä on häilyvä. Suurvallat voivat käydä ja käyvät täysimittaisia sotia kutsumalla niitä vaikkapa erikoisoperaatioiksi, iskuiksi tai rauhan palauttamiseksi.
Paavo Väyrynen
