SDP:n kansanedustaja Timo Suhonen syyttää Petteri Orpon (kok.) hallitusta nuorten työllisyyslupausten pettämisestä. Kritiikin kärki osuu hallituksen kehysriihessä lupaamiin 500 kesätyöpaikkaan valtion virastoissa, joiden piti tarjota nuorille mahdollisuus ensimmäiseen kausityöhön tai harjoitteluun. Nyt näyttää siltä, että lupaus jäi pahasti jumiin byrokratian rattaisiin.
Suhosen mukaan hallituksen puheet nuorten työllisyyden parantamisesta ovat osoittautuneet tyhjäksi sanahelinäksi. Hän muistuttaa, ettei hallitus ole saanut aikaan lupaamiaan 100 000 uutta työpaikkaa. Päinvastoin työttömyys on noussut karuihin lukemiin, ja erityisen synkkää jälki on nuorten kohdalla.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Kritiikissä on paljon perää. Jos hallitus lupaa nuorille kesätöitä valtiolta ja ohjelma ei käytännössä käynnisty ajoissa kesätyökauden kannalta, kyse ei ole vain pienestä teknisestä viiveestä. Kyse on poliittisesta epäonnistumisesta. Nuorille ei luvattu syksyistä hallintoprosessia, vaan konkreettinen mahdollisuus päästä kiinni työelämään.
Mutta tässä kohtaa herää väistämätön kysymys: voiko SDP todella esiintyä asiassa täysin viattomana sivustakatsojana?
SDP oli edellinen pääministeripuolue. Se johti Suomea ennen nykyhallitusta aikana, jolloin julkista taloutta, työmarkkinoita ja hallintoa muokattiin voimakkaasti. Suomen työllisyysongelmat eivät syntyneet yhdessä yössä Orpon ja Purran aikana, eikä niitä myöskään voi kuitata pelkästään nykyhallituksen epäonnistumiseksi. Taustalla on vuosia jatkunut poliittinen räikkä, jossa jokainen hallitus lisää oman kerroksensa järjestelmään, mutta harva purkaa aiempia rakenteita.
Suomalaisen politiikan räikkä-malli.
Ensin rakennetaan lisää tukia, ohjelmia, virastoja, hankkeita ja hallintoa. Sitten seuraava hallitus lupaa korjata tilanteen uusilla leikkauksilla, kannustinmalleilla ja työllisyystoimilla. Lopputuloksena kansalaiselle jää usein käteen sama vanha kaava: enemmän puhetta, enemmän järjestelmiä, mutta vähemmän todellista vastuuta.
Orpon hallituksen tulee toki kantaa vastuu omista lupauksistaan. Kun hallitusohjelmaan kirjataan tavoite 100 000 uudesta työllisestä, sitä pitää arvioida tulosten perusteella. Jos samaan aikaan työttömien määrä nousee 2000-luvun ennätyslukemiin, hallituksen on turha piiloutua suhdanteiden, virkamiesten tai edellisen hallituksen selän taakse.
Mutta sama pätee SDP:hen. Oppositiosta on helppo osoittaa sormella, mutta paljon vaikeampi tunnustaa oma osuus siinä poliittisessa jatkumossa, joka on vienyt Suomen tähän tilanteeseen. Nuorten epävarma asema työmarkkinoilla, julkisen talouden paineet ja kasvava työttömyys eivät ole yhden puolueen yksittäinen moka, vaan pitkän linjan seuraus.
Suhonen on oikeassa yhdessä asiassa – nuoret on petetty. Mutta pettäjä ei välttämättä ole vain nykyhallitus. Nuoret on petetty vuosien ajan politiikalla, jossa jokainen puolue lupaa työtä, turvaa ja tulevaisuutta, mutta valtaan päästyään tarjoaa usein lisää byrokratiaa, epävarmuutta ja selityksiä.
Nyt hallitus jäi kiinni omasta kesätyölupauksestaan. Se on vakava epäonnistuminen. Mutta SDP kannattaa olla varovainen, kun se yrittää pestä kätensä Suomen työllisyyskriisistä. Entisellä pääministeripuolueella on tässä tarinassa muutakin roolia kuin närkästyneen kommentaattorin osa.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Fakta on kuitenkin se, että nuoret eivät tarvitse enää yhtään tiedotetta, juhlapuhetta tai poliittista nokittelua. He tarvitsevat oikeita työpaikkoja, helpompia väyliä työelämään ja päättäjiä, jotka kantavat vastuuta myös silloin, kun oma puolue on ollut mukana rakentamassa ongelmaa.
Suomen työllisyyspolitiikan suurin petos ei ole ehkä yksi epäonnistunut kesätyöohjelma. Se on vuosia jatkunut poliittinen peli, jossa valta vaihtuu, syyllinen vaihtuu – mutta työtön jää aina samaan jonoon.
