Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori ja tieteen akateemikko Martti Koskenniemi oli A-studion vieraana 20.1.2026. Haastattelussa hän käsitteli suoraan ja yksiselitteisesti sitä, mihin valtioiden välisissä suhteissa voidaan todellisuudessa luottaa ja mihin ei.
Koskenniemeltä kysyttiin ohjelmassa, voiko Suomi luottaa Yhdysvaltoihin sodan tai vakavan kriisin sattuessa. Hänen vastauksensa oli suora:
” Ei tietenkään voi. Ei ole koskaan voinut luottaa.”
Koskenniemi liitti vastauksensa kansainvälisen politiikan perusperiaatteisiin. Hänen mukaansa valtioiden toiminta ei perustu luottamukseen tai ystävyyteen, vaan omiin etuihin ja kulloiseenkin tilanteeseen. Puhe liittolaisuudesta tai tuesta ei hänen mukaansa tarkoita automaattista toimintaa kriisin hetkellä.
Haastattelussa Koskenniemi kertoi, että samat kysymykset nousevat esiin jatkuvasti myös hänen kollegoidensa keskuudessa. Häneltä on toistuvasti kysytty, mihin Suomi voi todellisuudessa nojata.
”Kollegat kysyivät minulta, että et kai sinä Martti oikeasti usko, että Yhdysvallat alistaisi itsensä ydiniskun vaaraan Suomen tai Viron takia.”
Koskenniemen mukaan tämä koskee erityisesti käsitystä siitä, että Yhdysvallat turvaisi automaattisesti Suomen tai Viron. Tällaiselle oletukselle ei hänen mukaansa ole koskaan ollut varmaa perustaa, vaikka se on esiintynyt julkisessa keskustelussa pitkään.
Hän toi esiin, että ulkopolitiikassa sanotaan usein asioita, jotka eivät ole lupauksia tai oikeudellisesti sitovia sitoumuksia.
”Ulkopolitiikassa puhe on puhetta. Se ei sido ketään silloin, kun tilanne oikeasti ratkaistaan, joskus pitää olla sormet ristissä seläntakana.”
Katso koko Ylen A-studion haastattelu
Koskenniemen viesti haastattelussa oli selkeä: valtioiden välinen politiikka ei tarjoa varmuuksia. Turvallisuutta koskevat oletukset perustuvat arvioihin ja todennäköisyyksiin, eivät takeisiin. Hänen mukaansa tämä on ollut asiantuntijapiireissä tiedossa pitkään, mutta asia ei aina välity kansalaiskeskusteluun sellaisenaan.
A-studiossa esitetyn näkemyksen mukaan Suomen turvallisuutta ei voida rakentaa oletukselle ulkopuolisesta luottamuksesta, vaan ymmärrykselle siitä, miten kansainvälinen politiikka todellisuudessa toimii.
Puhuttiinko suomalaisille rehellisesti Yhdysvaltojen ja Naton turvatakuista?
Jälkikäteen tarkasteltuna on perusteltua ihmetellä aikaa, jolloin Suomea liitettiin Natoon ja kansalaisille puhuttiin turvallisuudesta lähes varmuuksina, korostaen Yhdysvaltojen sitoutumista Suomen puolustamiseen. Julkisessa puheessa annettiin ymmärtää, että turvatakuut olisivat ehdottomia, automaattisia ja vailla tulkinnanvaraa. Nyt herää väistämättä kysymys: pitikö mikään tuosta puheesta todella paikkansa sellaisena kuin se esitettiin. Kun kansainvälisen politiikan toimintalogiikkaa tarkastellaan realistisesti, käy ilmi, että moni tuolloin lausuttu väite oli enemmän poliittista viestintää kuin kuvaus todellisista sitoumuksista. Ajan henki ei suosinut epävarmuuden esiin tuomista, vaan turvallisuudesta puhuttiin lopullisena ratkaisuna, vaikka myöhemmin on käynyt yhä selvemmäksi, ettei kansainvälisessä politiikassa ole ehdottomia takeita – vain ehtoja, tilanteita ja valtioiden omia intressejä.
Toimittaja
Juha Korhonen
Tilaa Posi TV Tästä
