Ensimmäisen Englannin koronasulun aikana syntyneistä lapsista joka kolmannella havaittiin nelivuotiaana tavallista suurempia toiminnanohjauksen tuen tarpeita. Tutkijoiden mukaan vaikeudet voivat näkyä koulussa muun muassa keskittymisessä, ohjeiden muistamisessa ja tunteiden säätelyssä.
Kun Britannia sulkeutui maaliskuussa 2020, vastasyntyneiden lasten ensimmäiset elinkuukaudet muuttuivat poikkeuksellisiksi.
Vauvaryhmät ja monet vapaa-ajan tilat suljettiin. Tapaamisia sukulaisten ja ystävien kanssa rajoitettiin, kasvomaskeja käytettiin julkisilla paikoilla ja perheitä kehotettiin pitämään etäisyyttä muihin ihmisiin. Samalla vähenivät monet pienet sosiaaliset tilanteet, joiden kautta vauvat tutustuvat erilaisiin kasvoihin, ääniin ja vuorovaikutustapoihin.
Nyt nuo lapset ovat kouluiässä. Heinäkuussa Archives of Disease in Childhood -lehdessä julkaistu BICYCLE-tutkimus antaa ensimmäisiä laajoja tuloksia siitä, millaiseksi heidän kehityksensä muodostui neljän vuoden ikään mennessä.
Born In Covid Year – Core Lockdown Effects eli BICYCLE-tutkimuksessa tarkasteltiin 205:tä Englannissa 23. maaliskuuta–23. kesäkuuta 2020 syntynyttä lasta. Heidän kielellisiä taitojaan ja sanatonta päättelykykyään testattiin suoraan standardoiduilla menetelmillä. Toiminnanohjausta ja motorisia taitoja arvioitiin huoltajille suunnatuilla vakiintuneilla kyselyillä. (eprints.whiterose.ac.uk)
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Joka kolmannella toiminnanohjauksen tuen tarpeita
Tutkimuksen huolestuttavin havainto koski lasten toiminnanohjausta.
Toiminnanohjauksella tarkoitetaan taitoja, joiden avulla lapsi säätelee käyttäytymistään ja tunteitaan, pitää asioita työmuistissaan, keskittyy tehtävään, suunnittelee toimintaansa ja muuttaa käyttäytymistään saamansa palautteen perusteella.
Huoltajien täyttämässä Global Executive Composite -kokonaisarviossa 18 prosenttia lapsista sijoittui selvästi tavanomaista heikommalle tasolle ja 15,2 prosenttia erittäin heikolle tasolle. Yhteensä siis noin kolmanneksella lapsista tulos viittasi tavallista suurempiin toiminnanohjauksen tuen tarpeisiin. Pandemiaa edeltävien normien perusteella vastaavia tuloksia olisi odotettu noin 16 prosentilla lapsista.
Myös työmuistia, suunnittelua ja itsenäistä ongelmanratkaisua mittaavassa Emergent Metacognition Index -arviossa noin kolmannes lapsista sijoittui vähintään keskihajonnan verran normitason alapuolelle.
Koko tutkimusryhmän toiminnanohjausta koskevat tulokset olivat selvästi heikompia kuin pandemiaa edeltäneissä vertailuaineistoissa.
Kun tuloksia verrattiin lasten omaan sanattomaan päättelykykyyn, erot olivat vielä suurempia. Tutkimusryhmän sanaton päättelykyky oli keskimäärin jopa ikänormia parempi, mutta lasten arjessa näkyvä toiminnanohjaus jäi heidän yleisen kognitiivisen tasonsa perusteella odotettua heikommaksi.
Tutkijoiden mukaan tämä voi näkyä koululuokissa vaikeuksina aloittaa tehtäviä, pysyä asiassa, muistaa ohjeita, vastustaa häiriötekijöitä sekä muuttaa toimintaa palautteen perusteella.
Tutkimuksessa ei kuitenkaan diagnosoitu lapsille toiminnanohjauksen häiriötä. Kyse on huoltajien kyselyvastauksiin perustuvista toiminnanohjauksen vaikeuksista ja tuen tarpeista.
Ymmärtävä kieli vahvaa – ilmaiseva kieli jäi jälkeen potentiaalista
Kielen kehityksestä saatiin kaksijakoisia tuloksia.
Kun lasten taitoja verrattiin pandemiaa edeltäviin ikänormeihin, lauseiden ymmärtäminen, ymmärtävä sanavarasto ja ilmaiseva sanavarasto olivat keskimäärin normaalilla tai jopa tavallista korkeammalla tasolla. Sanojen taivutusta, aikamuotoja ja pronominien käyttöä mittaava sanarakenteiden hallinta oli ikätasolla.
Tulokset eivät siis osoita, etteivät lapset osaisi puhua tai vastata heille esitettyihin kysymyksiin.
Ero tuli näkyviin, kun kielellisiä taitoja verrattiin lasten omaan sanattomaan päättelykykyyn. Ymmärtävä kieli vastasi lasten päättelykykyä, mutta ilmaiseva sanavarasto ja sanarakenteiden hallinta jäivät siitä jälkeen.
Tutkijat arvioivat, että perheiden lisääntynyt keskinäinen vuorovaikutus on voinut suojata ymmärtävän kielen kehitystä. Ilmaiseva kieli on puolestaan saattanut kärsiä siitä, että lapset tapasivat tavallista vähemmän vieraita aikuisia ja muita lapsia.
Juuri vaihtelevissa vuorovaikutustilanteissa lapsi joutuu sovittamaan puhettaan keskustelukumppanin mukaan ja ponnistelemaan tullakseen ymmärretyksi. Tutkijat korostavat kuitenkin, että kyseessä on mahdollinen selitys, jota tutkimus ei pysty varmistamaan.
Motoriset taidot ikätasolla
Lasten hieno- ja karkeamotoriset taidot olivat pandemiaa edeltäneiden normien mukaisella tasolla.
Motoriset taidot jäivät kuitenkin jonkin verran jälkeen lasten keskimääräistä vahvemmasta sanattomasta päättelykyvystä.
Tutkimuksen perusteella motorisissa taidoissa ei kuitenkaan havaittu samanlaista selvää ongelmaa kuin toiminnanohjauksessa.
Tutkijat vaativat kouluille lisäresursseja
Tutkimusryhmän mukaan toiminnanohjauksen vaikeudet voivat johtaa tilanteeseen, jossa samassa koululuokassa on huomattavan paljon lapsia, joiden on vaikea säädellä käyttäytymistään, keskittyä tai ilmaista itseään oman kognitiivisen tasonsa mukaisesti.
Tutkijat suosittelevat kouluille lisää tukea käyttäytymisen säätelyyn, toiminnanohjauksen harjoitteluun ja ilmaisevan kielen vahvistamiseen. Heidän mukaansa kyse ei välttämättä ole yksittäisten lasten erikoissairaanhoidosta tai seulonnasta, vaan koko luokkaa tukevista toimintatavoista.
Tutkimuksen johtopäätöksissä korostetaan kiireellistä tarvetta koulutuspolitiikalle ja kohdennetuille tukitoimille. Tutkijoiden mukaan myös perheet ja koulut voivat tarvita lisäresursseja koronasulun aikana syntyneiden lasten toiminnanohjauksen tukemiseksi.
Tutkimus ei vielä todista syy-seuraussuhdetta
BICYCLE-tutkimuksen tulokset ovat alustavia. Tutkimuksessa ei ollut mukana samanikäistä, ominaisuuksiltaan vastaavaa vertailuryhmää, vaan lasten tuloksia verrattiin ennen pandemiaa laadittuihin normiaineistoihin.
Toiminnanohjausta ja motorisia taitoja ei myöskään testattu suoraan, vaan niitä arvioivat lasten huoltajat. Tutkimukseen osallistuneet perheet ilmoittautuivat vapaaehtoisesti, ja osallistujien vanhemmat olivat keskimääräistä korkeammin koulutettuja.
Tuloksiin ovat voineet vaikuttaa sosiaalisten rajoitusten lisäksi esimerkiksi vanhempien stressi, lasten ruutuaika, perheiden erilaiset elämäntilanteet sekä pandemian jälkeen tapahtuneet muutokset lasten käyttäytymisessä ja kasvuympäristössä.
Tutkimus ei siten osoita, että koronasulku olisi yksin aiheuttanut havaitut vaikeudet. Se ei myöskään kerro, ovatko erot pysyviä vai pystyvätkö lapset kuromaan niitä myöhemmin umpeen.
BICYCLE-hankkeen myöhemmissä vaiheissa koronasulun aikana syntyneitä lapsia on tarkoitus verrata suoraan koronasulkujen jälkeen syntyneisiin lapsiin. Vasta seuranta voi osoittaa, kuinka pitkäaikaisista vaikutuksista on kyse.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Ensimmäiset tulokset nostavat silti esiin kysymyksen, jonka merkitys kasvaa lasten siirtyessä kouluun: millaisen kehityksellisen hinnan aivan pienimmät lapset maksoivat poikkeusoloista ja sosiaalisten kontaktien rajoittamisesta?
He eivät ole tyhmiä, laiskoja tai välttämättä huonosti kasvatettuja. Moni heistä voi tarvita tavallista enemmän apua taitoihin, joita harjoitellaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
He viettivät ensimmäisen elinvuotensa koronasulkujen keskellä. Nyt koulujen on varauduttava seurauksiin.
