Maaliskuussa 2026 kirjoitin PosiTV:lle artikkelin ”Energiasulkeiset edessä” jossa käsiteltiin Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n antamia toimintasuosituksia valtioille, yrityksille ja kotitalouksille Lähi-Idän sotatilanteen vuoksi sekä sitä, millaiset haavoittuvuudet uhkaavat. Tarkastelukulma oli geo- ja energiapoliittinen sekä geostrateginen.
Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin 28. helmikuuta 2026 uskoen sodan olevan ”viikonloppukeikka”.
Kirjoitin:
Hormuzin salmen muututtua sotatoimialueeksi seuraukset tuntuvat ympäri maailmaa. Kapean salmen laivataan noin 20% maailman käyttämästä öljystä. Tuosta määrästä noin 80% suuntautuu Aasian markkinoille. […]
Euroopan unionin/NATO-maiden osalta tämän hetkinen Lähi-Idän konflikti korostaa ilmastoagendan hiilijalanjälkipolitiikan karvaita seurauksia. Maat, jotka eivät ole energiaomavaraisia, eivät ole myöskään ruokaturva-omavaraisia, ja ovat siten alttiina kaikenlaisille häiriöille. Myös puolustuksellisessa mielessä energiariippuvuus on suuri riskitekijä. […]
Pitkittyneen, laajentuvan sodan todennäköisyys on suuri.
Sen jälkeen tilanne on pahentunut.
Saudi-Arabia on joutunut perumaan ja viivästyttämään useita syyskuun lopulle suunniteltuja raakaöljy- ja polttoainetoimituksiaan eurooppalaisille asiakkaille. Tilanne johtuu strategiseen East–West-öljyputkeen kohdistuneista drooni-iskuista, jotka tapahtuivat 10. syyskuuta 2026.
Iskut vaurioittivat putkilinjan pumppuasemia ja pakottivat sulkemaan tämän 1 200 kilometriä pitkän pääväylän, joka kuljettaa öljyä maan itäisiltä kentiltä Punaisenmeren rannikolla sijaitsevaan Yanbun satamaan. Koska toimitukset Yanbun satamasta on jouduttu keskeyttämään putkirikon vuoksi, Euroopan-vienti on kohdannut vakavia logistisia haasteita.
Saudi-Arabia yrittää kiertää ongelmaa lisäämällä vientiään Persianlahdelta Hormuzinsalmen kautta, mutta tämä pidentää merkittävästi merimatkaa Eurooppaan ja on nostanut tankkereiden rahtihintoja. Sotariski- ja konfliktivakuutusten hinnat salmen kautta kulkeville aluksille ovat moninkertaistuneet, mikä sekin nostaa kuljetettavien tuotteiden kuluttajahintaa.
Häiriöt ovat nostaneet myös Brent-viiteöljyn hintaa ja uhkaavat kasvattaa erityisesti dieselin kuluttajahintoja Euroopassa ennen talven alkua.
Saudi-Arabian johtaman liittokunnan sotilaallinen interventio Jemenin sisällissotaan alkoi 26. maaliskuuta 2015, yli 11 vuotta sitten. Liittokuntaan kuului Yhdistyneet arabiemiraatit (UAE), Bahrain, Kuwait, Qatar, Egypti, Jordania, Marokko. Sudan ja Senegal. Virallisen liittouman lisäksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska — vaikka eivät virallisesti osallistuneet pommituksiin — tarjosivat logistista tukea, tiedustelutietoa, ilmatankkausta sekä massiivista aseapua.
Alun perin vain muutaman viikon mittaiseksi kaavaillusta operaatiosta muodostui pitkä ja kuluttava sota Iranin tukemia houthi-kapinallisia, viralliselta nimeltään Ansar Allah, vastaan. Liittouman maiden omat kansalaiset olivat haluttomia kuolemaan rintamalla, joten liittokunta — erityisesti UAE ja Saudi-Arabia — palkkasivat avukseen tuhansia yksityisten turva-alan yritysten yhdysvaltalaisia ja kolumbialaisia palkkasotureita sekä paikallisia jemeniläisryhmiä taistelemaan puolestaan.
Vuoden 2022 YK-johtoisen tulitauon luoma pitkä, rauhallisempi jakso päättyi ja tapahtumat kiihtyivät laajamittaiseksi konfliktiksi heinä-syyskuussa 2026. Houthit hyökkäsivät Abhan kansainväliselle lentokentälle ja julistivat Saudi-Arabialle merisaarron, minkä jälkeen osapuolet tekivät toisiaan vastaan iskuja satamakaupunkeihin ja öljynjalostamoihin.
Tilanne eskaloitui entisestään syyskuun alussa, kun osapuolet aloittivat raskaimmat taistelut vuosiin. Syyskuussa tehtiin tuhoisia drooni-iskuja Saudi-Arabian strategiseen East–West-öljyputkeen, ja houthit etenivät nopeasti katkaisten Bab al-Mandabin salmen laivaliikennettä.
Liittouman/Saudi-Arabian palkkasotilaat huomasivat olevansa haluttomia kuolemaan saudikuninkaallisten varallisuuden säilyttämiseksi.
Viimeisimmän syyskuisen hyökkäyksen seurauksena YK:n ja kansainvälisen yhteisön tunnustaman Jemenin hallituksen -– Presidential Leadership Council (PLC) — joukot ja sen liittolaiset — kuten Tihama-joukot ja Kansallinen vastarinta — menettivät koko länsirannikon alueen ja pakenivat etelään kohti väliaikaista pääkaupunkia Adenia, jota houthit parhaillaan painostavat. Hallitus on täysin riippuvainen Saudi-Arabian ilmatuesta eikä kykene kontrolloimaan alueita maasta käsin.
Houtheilla on nyt hallussaan Mokhan satamakaupunki sekä rannikko; houthit hallitsevat noin 70-75% Jemenin pinta-alasta. Jemenin PLC-hallitus on käytännössä menettänyt toimintakykynsä ja otteensa tilanteesta. Asiaa ei auttanut se, että saudien tukema PLC erotti aemmin joukostaan UAE:n tukemat STC-separatistijohtajat.
Tällä hetkellä Hormuzinsalmi on Iranin hallinnassa. Öljyä liikkuu sitä kautta edelleen, mutta hitaasti ja riittämättömiä määriä. Lisäksi öljy liikkuu Euroopan kannalta väärään suuntaan. Iran on ollut Yhdysvaltain taloudellisten sanktioiden kohteena lähemmäs 50 vuotta, ja sen rahaliikenne on myös estetty. Iran on ratkonut ongelmaa mm. siirtymällä vaihtamaan öljyä suoraan tavaraan Kiinan, Venäjän ja muutaman muun maan kanssa. Pakistan avannut Iranille 8 maareittiä: Euroopan maat tai muut Aasian maat voivat toimittaa tavaraa Iranin markkinoille Pakistanin maareittejä pitkin. Pakistan, Iran ja Turkki operoivat myös ITTI-rahtijunaa (Islamabad-Teheran-Istanbul), joka hyödyntää samoja maareittejä yhdistäen Etelä-Aasian suoraan Euroopan porteille.
Eurooppa kuitenkin toistaiseksi on valinnut olla käyttämättä näitä reittejä, koska se varoo Yhdysvaltain reaktiota.
Punaisenmeren kautta kulkee noin 30% maailman rahtiliikenteestä, eritoten Bab al-Mandabin salmen kautta, joka yhdistää Punaisenmeren Adenin lahteen ja Intian valtamereen. Vain 29 km leveän Bab al-Mandabin ohella toinen väylä Punaisellemerelle on Suezin kanava. Bab al-Mandab on nyt houthien hallinnassa. Houthit julistivat heinäkuussa Saudi-Arabialle kulkukiellon salmen kautta.
(Sulkujen mahdollisiin vaikutuksiin Lähi-Idän alueella voi tutustua tarkemmin PosiTV:n artikkelin ”Saudi-Arabia rakentamassa ´Lähi-Idän NATOa ´” -artikkelin avulla.)
Kuten kartalta voi hahmottaa, molemmat merireitit, sekä Bab al-Mandab että Persianlahdelle vievä Hormuzinsalmi ovat Iranin ja sen houthi-liittolaisten hallinnassa. Pääsy Punaisenmeren kautta Suezin kanaalille on epävarmaa.
Salmien sulku aiheutti omanlaisensa ongelmaketjun. Sinne pysähtyivät polttoaineiden ohella lannoitteet, lannoitteiden raaka-aineet ja petrokemian tuotteet. Samaan aikaan länsi on tukenut rahalla ja aseilla Ukrainan sotaa Venäjälle, jossa drooneja käyttäen on tuhottu Venäjän öljynjalostamoita ja siviilikohteita. Seurauksena Venäjä, maailman toiseksi suurin dieselin viejä, asetti vientikiellon dieselille.
Yhdysvalloissa käydään avointa poliittista keskustelua oman vientikiellon asettamisesta. Senaatin enemmistöjohtaja John Thune on väläyttänyt dieselin vientikieltoa yhtenä keinona pakottaa jalostamot pitämään polttoaine maassa, mikä laskisi hintoja yhdysvaltalaisille kuluttajille ja rekkakuskeille.
Dieselin hinta on kohonnut sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa — Yhdysvalloissa kuuteen dollariin gallonalta. Energia-alan asiantuntijat kuitenkin varoittavat vientikiellosta sillä 70 % Yhdysvaltain jalostamokapasiteetista perustuu tuontiraakaöljyyn. Koska logistiikka on tukossa, vientikielto voisi johtaa siihen, että jalostamot yksinkertaisesti vähentävät tuotantoaan. Tämä voisi lopulta jopa nostaa hintoja Yhdysvalloissa entisestään.
Venäjän vientikielto poistaa markkinoilta valtavan määrän dieseliä, ja pakottaa sen aiemmat suuret ostajat kuten Turkin ja Brasilian kilpailemaan samoista vaihtoehtoisista diesel-lasteista Euroopan maiden kanssa.
Jos vielä Yhdysvallat – joka on paikannut Euroopan vajetta kallishintaisilla toimituksilla – päätyisi rajoittamaan vientiään, Euroopalta sulkeutuisi viimeinenkin suuri hätäventtiili. Yhdysvallat on omavaraisempi energian suhteen kuin Eurooppa, mutta korkeat kotimaiset hinnat pakottavat sen hakemaan ratkaisuja. Yhdysvallat on helpottanut Venezuelaan kohdistuvia pakotteitaan, jotta amerikkalaiset yhtiöt voivat pumpata maasta raskasta raakaöljyä, joka sopii erinomaisesti yhdysvaltalaisten jalostamoiden tarpeisiin dieselin tuottamiseksi. Tämä parantaa Yhdysvaltojen omaa asemaa, mutta ei pelasta Eurooppaa, jos Yhdysvallat päätyy rajoittamaan vientiään.
Yhtiöt ja traderit puolestaan myyvät polttoaineensa sinne, mistä niistä maksetaan parhain hinta. Se kiihdyttää hintakilpailua Euroopan ja muiden maahantuojamaiden välillä.
EU:n maatalous on täysin riippuvainen tuontienergiasta ja -lannoitteista. Dieselin hinnan nousu 210 dollariin tynnyriltä lataa tyrmäysiskun suoraan maanviljelyyn ja logistiikkaan, mikä nostaa ruoan hintaa ja horjuttaa huoltovarmuutta entisestään. Talvi on parin kuukauden päässä.
Yritetäänkö salmia avata sotilaallisella voimalla, vai pakottaako energian loppuminen Lännen lopulta diplomaattisiin myönnytyksiin Teheranin ja Sanaan kanssa? Ehkä jopa puheväleihin Venäjän kanssa?
Jos etsii vastausta aiempien toimintamallien perusteella, Yhdysvallat uhkailee, lahjoo, valehtelee ja kiristää, ja jos se ei riitä, turvautuu sotilaalliseen voimaan. Eurooppa antaa moraalisaarnan, rahaa ja vetoaa sääntöihin, kietoo kaiken pykäliin ja ripustaa pilareihin.
Ukrainan sota on kuitenkin muuttanut Euroopan toimintamallia. Koska se ei enää kykene hyötymään suoraan Yhdysvaltain sotilaallisen voiman käytöstä, se on alkanut käydä aktiivisempaa sijaistaistelija-sotaa. Ukrainassa ei puolusteta demokratiaa, siellä on meneillään ahneuden sota.
Donbassin alueella, jossa taisteluja käydään on paitsi 13 hiilijuonnetta, myös laaja maakaasu-kenttä. Muista rikkauden lähteistä kuten digitalisaatiolle ja teknologialle välttämättömistä mineraaleista puhumattakaan. Ukrainan EU-jäsenyys toisi nämä komission kouraan. Mutta niihin on tehty varauksia myös amerikkalaiselta taholta. Suuret varainhoitoyritykset kuten BlackRock ovat jo paaluttaneet omat siivunsa Ukrainan kakusta. Ukrainalaiset ovat sivuseikka geopoliittisessa pelissä, mitä sitten julkisesti sanotaankin.
EU ja Yhdysvallat kilpailevat samoista raaka-aineista keskenään — ja Kiinan kanssa. Muuta on turha luulotella. Ukrainan sota on resurssisotaa. Venäjä ei niitä välttämättä tarvitse mutta hyötyy niistä kyllä ne haltuunsa saatuaan.
EU on myös myöntänyt itselleen kaapparivaltakirjoja ja ryhtynyt kansainvälisten ja merilakien vastaisesti merirosvoilemaan venäläisiä aluksia. Nyt EU suunnittelee pankkirosvousta.
Keskustelu Venäjän keskuspankin jäädytettyjen varojen – joista suurin osa, noin 190 miljardia euroa, sijaitsee Belgiassa Euroclear-arvopaperisäilyttäjässä – suorasta takavarikoimisesta on liikahtanut syksyyn 2026 mennessä askeleen eteenpäin. G7-maat ja Euroopan unioni ovat jakautuneet kahteen leiriin siitä, miten pitkälle tässä ryöstössä voidaan mennä.
Takavarikon luomia juridisia (ja imagopoliittisia) ongelmia on koetettu kiertää käyttämällä Venäjän pääoman korkotuloja mm. vakuutena lainapaketille, jonka EU on ottamassa. Yhdysvallat on painostanut Eurooppaa ottamaan myös itse pääoman, 190 miljardia, haltuunsa.
Euroalueen keskuspankki EKP, Belgia sekä Saksa ja Ranska ovat jarruttaneet tätä pitkään, koska ne pelkäävät varkauden romuttavan järjestelmän uskottavuuden: jos länsimaat luovat ennakkotapauksen, jossa suvereenin valtion varat voidaan takavarikoida puhtaasti poliittisella päätöksellä, seuraus on pääomapako EU:sta. Kukapa nyt jättäisi varojaan ilmirosvon haltuun? Mikään moralisointi-käärepaperi ei peitä rumaa totuutta teosta eikä teon syistä.
Euroopan pankkijärjestelmä on myös rikollisorganisaatioiden rahan kauttakulkuväylä. Sekin tulovirta lakkaa, jos blokki ryhtyy muiden omaisuuteen. Dubai, Singapore, Malesia, Laos ja Vietnam kutsuvat.
EU:n takavarikkohanke kertoo myös muille maille selvästi, että omat eväät on syöty. Yhdysvaltain osalta tilanne on tällä hetkellä se, että Yhdysvallat ostaa keskuspankkinsa kautta itse omia valtionvelkakirjojaan, koska muille ne eivät kelpaa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että Venäjä on huomioinut takavarikon mahdollisuuden heti kiistan alkumetreillä, ja ostanut siksi suuria määriä kultaa. Venäjä, Kiina ja useat BRICS-maat ovat myös vähentäneet dollarimääräisiä sijoituksiaan.
Ajatus siitä, että EU yrittää haudata itse luomansa ongelmat sotaan, vahvistuu.
Lähteitä:
Center for International Relations and Sustainable Development: The Mineral Wars – How Ukraine’s Critical Minerals Will Fuel Future Geopolitical Rivalries
UK Parliament, House of Commons Library: Yemen in 2026: Southern Transitional Council’s fall and intensifying Houthi conflict
The Conversation: Houthi advance boosts Iran’s leverage over the US and Saudi Arabia – but may cost rebel group its legitimacy back in Yemen
Freedom House: Yemen Overview
Al Jazeera: Mapping who controls what in Yemen in 2026
Reuters: Saudi cancels some oil cargoes after pipeline hit, top buyer chasing alternatives
Reuters: Record diesel prices could be Trump’s Achilles’ heel
Reuters: Russia set to extend diesel export ban until end of October, Vedomosti reports
Stonex.com: Saudi Westbound Barrels Are Europe’s Shortcut and It Is Now Closed
Forbes.com: Explainer: A Diesel Export Ban Is An Idea Whose Time Has Not Come
OPIS.com: Russian Diesel Export Ban Causes Mayhem in the Mediterranean
S & P Global: Deepening supply crisis keeps European diesel prices near record high
Euronews: How a Saudi pipeline attack is putting Europe’s oil security to the test
Energy Intelligence: Europe Scrambles for Scarce Diesel Ahead of Winter
XTB.com: Saudi Arabia announces the cancellation of part of its September oil shipments to Europe
Tilaamalla tuet kotimaista riippumatonta journalismia ja saat rajattoman pääsyn sisältöihin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Rajaton pääsy tilaajien sisältöihin. Tuet kotimaista riippumatonta journalismia.
Tilaa — alkaen 8,25 €/kk