Euroopan komissiolle laaditusta laajasta varallisuusverotutkimuksesta löytyy hätkähdyttävä verotuksellinen ajatus. Kertaluonteinen vero voitaisiin kohdistaa olemassa olevaan varallisuuteen tilanteessa, jossa verovelvollinen ei osaisi odottaa veroa etukäteen. Tällöin ihmiselle ei jäisi samanlaista mahdollisuutta järjestellä omaisuuttaan tai muuten muuttaa käyttäytymistään veron välttämiseksi.
Posi TV käyttää tässä jutussa mekanismista kuvailevaa nimitystä ”yllätysvero”. Kyse ei ole Euroopan unionin käyttämästä virallisesta termistä, vaan tutkimuksessa puhutaan kertaluonteisista pääomaveroista eli one-off capital levies.
Euroopan komissio kertoo tilanneensa Wealth Taxation, Including Net Wealth, Capital and Exit Taxes -tutkimuksen vuonna 2024 tukemaan tietoon perustuvaa keskustelua varallisuusverotuksesta. Tutkimus laadittiin komission verotuksen ja tulliliiton pääosastolle DG TAXUDille ja julkaistiin keväällä 2026.
Veron yllätyksellisyys estäisi reagointia
Kertaluonteisen pääomaveron logiikka eroaa tavallisesta vuosittaisesta varallisuusverosta olennaisella tavalla. Jos ihminen tietää tulevasta verosta etukäteen, hän voi yrittää reagoida siihen esimerkiksi muuttamalla sijoituksiaan tai muita varallisuusjärjestelyjään.
Komissiolle laaditussa tutkimuksessa todetaan, että kertaluonteiset pääomaverot eivät teoriassa vääristä taloudellista käyttäytymistä silloin, kun vero todella jää kertaluonteiseksi eivätkä verovelvolliset osaa odottaa sitä. Tällaisessa tilanteessa vero ei aiheuttaisi nykyisiä tai tulevia toimia, joiden tarkoituksena olisi välttää verovelvollisuus.
Käytännössä mekanismin logiikka on poikkeuksellisen suora: jos verovelvollinen ei tiedä verosta ennakkoon, hän ei myöskään ehdi reagoida siihen ennen veron määräytymistä.
Tutkimuksessa kuitenkin tunnistetaan myös tämän mallin ongelma. Täydellisen yllätyksellisyyden ja aidosti kertaluonteisen luonteen takaaminen on käytännössä vaikeaa. Jos ihmiset alkavat odottaa vastaavia veroja tulevaisuudessa, ne voivat vaikuttaa heidän taloudellisiin päätöksiinsä jo etukäteen.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Historiassa kertaluonteinen vero on noussut jopa 90 prosenttiin
Kertaluonteiset varallisuuteen kohdistuneet verot eivät ole pelkkää taloustieteellistä teoriaa, vaan niitä on käytetty eri puolilla maailmaa erityisesti sotien ja vakavien talouskriisien yhteydessä. Komissiolle laaditussa tutkimuksessa esitellään useita historiallisia tapauksia, joista rajuin löytyy Japanista.
Japanissa vuonna 1946 toteutettu kertaluonteinen pääomavero oli progressiivinen ja nousi korkeimmillaan 90 prosenttiin. Tutkimuksen mukaan verolla pyrittiin muun muassa pienentämään valtion velkataakkaa, rahoittamaan talouden jälleenrakentamista ja vähentämään varallisuuseroja. Veron tuoton kerrotaan vastanneen noin kymmentä prosenttia Japanin bruttokansantuotteesta.
Myös Euroopassa on nähty erittäin korkeita kertaluonteisia veroja. Itävallassa vuonna 1920 veroasteikko nousi 65 prosenttiin, Saksassa vuoden 1919 kansallinen hätävero niin ikään 65 prosenttiin ja Italiassa vuonna 1947 korkeimmillaan 60 prosenttiin.
Suomikaan ei jää historiallisten esimerkkien ulkopuolelle. Tutkimuksessa Suomen vuoden 1945 kertaluonteisen varallisuuteen kohdistuneen veron asteikoksi ilmoitetaan 2,4–21 prosenttia, ja vero maksettiin useamman vuoden aikana.
EU:n laajuista varallisuusveroa on myös mallinnettu
”Yllätysvero” ei ole tutkimuksen ainoa kiinnostava osa. Raportissa tarkastellaan myös tutkimuksia, joissa on mallinnettu EU:n laajuista nettovarallisuusveroa ja arvioitu, kuinka paljon erilaisilla veromalleilla voitaisiin kerätä rahaa.
Yhdessä raportissa käsitellyistä malleista verokanta olisi yksi prosentti yli kahden miljoonan euron nettovarallisuudesta, kaksi prosenttia yli kahdeksan miljoonan euron varallisuudesta ja kolme prosenttia yli miljardin euron omaisuudesta. Kyse on raportissa referoidusta tutkimusmallista, ei Euroopan komission hyväksymästä veroehdotuksesta.
Raportissa käsitellään lisäksi erittäin varakkaiden henkilöiden EU:n laajuista vähimmäisvarallisuusveroa. Tarkastelussa ovat kahden ja kolmen prosentin verot vähintään sadan miljoonan euron omaisuuden haltijoille, ja laskelmat ulottuvat myös Suomeen.
Suomen kohdalla kahden prosentin mallin laskennalliseksi verotuotoksi arvioidaan noin 400 miljoonaa euroa, kun taas kolmen prosentin mallissa summa olisi noin 700 miljoonaa euroa. Koko EU:n tasolla puhutaan mallista riippuen kymmenistä miljardeista euroista.
Varallisuusvero vaatii tietoa siitä, mitä ihmiset omistavat
Varallisuuden tehokas verottaminen edellyttää käytännössä myös sitä, että viranomaisilla on riittävän tarkat tiedot verovelvollisten omaisuudesta. Tämäkin kysymys nousee tutkimuksessa näkyvästi esille.
Komissio nostaa tutkimuksesta julkaisemassaan tiedotteessa esiin tehokkaan tietojenvaihdon tosiasiallisista edunsaajista sekä kiinteistö- ja omaisuusrekistereistä. Lisäksi komissio mainitsee kolmansien osapuolten ilmoittamien tietojen hyödyntämisen ja verohallintojen digitalisaation.
Kysymys on varallisuusverotuksen kannalta olennainen. Mitä kattavammin esimerkiksi kiinteistöt, yritysomistukset, arvopaperit ja muut varallisuuserät ovat veroviranomaisten tiedossa, sitä tehokkaammin omaisuuteen perustuvaa veroa voidaan käytännössä valvoa ja sitä vaikeampaa varallisuutta on jättää verotuksen ulkopuolelle.
Entä jos varakas muuttaa pois?
Voimakkaaseen varallisuusverotukseen liittyy ilmeinen ongelma: varakkaimmat ihmiset ovat usein juuri niitä, joilla on parhaat mahdollisuudet siirtää omaisuuttaan tai verotuksellista asuinpaikkaansa toiseen valtioon.
Tutkimuksessa käsitellään siksi myös maastapoistumisveroja eli exit taxeja. Niillä voidaan tietyissä tilanteissa pyrkiä turvaamaan lähtövaltion verotusoikeus esimerkiksi omaisuuden realisoitumattomaan arvonnousuun silloin, kun henkilö tai yritys siirtyy pois valtion verotusvallan piiristä.
Komissio toteaa, että erittäin varakkaiden ihmisten kansainvälisestä liikkuvuudesta ja sen vaikutuksista varallisuusverotukseen tarvitaan edelleen lisää tutkimusta.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Ei päätetty vero – mutta komissio tilasi tutkimuksen
Raportin merkityksestä puhuttaessa on tärkeää erottaa tutkimuksessa käsitellyt vaihtoehdot Euroopan unionin varsinaisista poliittisista päätöksistä. EU ei ole tämän raportin perusteella päättänyt ottaa käyttöön kertaluonteista ”yllätysveroa”, eikä kyse ole direktiivistä, asetuksesta tai komission lakiesityksestä.
Raportissa todetaan myös nimenomaisesti, että siinä esitetyt näkemykset ovat tutkimuksen tekijöiden eivätkä välttämättä vastaa Euroopan komission virallista kantaa.
Toisaalta kyse ei ole EU:sta irrallisesta satunnaisesta tutkimuksesta. Komission oman ilmoituksen mukaan se tilasi tutkimuksen vuonna 2024. Tutkimus laadittiin komission verotuksen ja tulliliiton pääosastolle, ja sen tarkoituksena on tukea varallisuusverotuksesta käytävää keskustelua.
Tämä tekee kokonaisuudesta huomionarvoisen. Euroopan komissiolle laaditussa tutkimuksessa tarkastellaan samalla kertaa vuosittaisia varallisuusveroja, kertaluonteisia pääomaveroja, EU:n laajuisia veromalleja, omaisuustietojen tehokkaampaa vaihtoa ja maastapoistumisverotusta.
