Helsingin yliopistossa tänään tarkastettava väitöstutkimus haastaa yhden talouspolitiikan sitkeimmistä oletuksista. Laura Wimanin mukaan hyvinvointivaltion ylläpitäminen ei välttämättä edellytä jatkuvaa talouskasvua – mutta nollakasvu vaatisi muutoksia sekä politiikan tavoitteisiin että julkisen vallan rooliin taloudessa.
Hyvinvointivaltio voisi selvitä pitkään jatkuvasta erittäin hitaasta talouskasvusta tai jopa käytännössä nollakasvusta, esittää Laura Wimanin Helsingin yliopistossa valmistunut väitöstutkimus.
Tutkimuksessa tarkastellaan niin sanottua talouskasvuriippuvuutta: sitä, millä tavoin yhteiskunnan rakenteet ovat riippuvaisia bruttokansantuotteen jatkuvasta kasvamisesta ja mitä tapahtuu, jos kasvu hidastuu pysyvästi.
Helsingin yliopiston mukaan tutkimus haastaa käsityksen, jonka mukaan hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttäisi välttämättä jatkuvaa talouskasvua.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Hyvinvointivaltio vaatisi kuitenkin muutoksia
Wimanin johtopäätös ei tarkoita, että nykyinen järjestelmä voisi jatkaa muuttumattomana tilanteessa, jossa talous ei kasva.
Tutkimuksen mukaan kasvuttomamman hyvinvointivaltion toiminta edellyttäisi ainakin kahta merkittävää muutosta.
Ensimmäinen liittyy politiikan tavoitteisiin. Talouskasvun rinnalle pitäisi nostaa nykyistä voimakkaammin ihmisten hyvinvointi ja ekologinen kestävyys.
Toinen koskee julkisen sektorin roolia. Wimanin mukaan valtion pitäisi tarvittaessa tukea työllisyyttä ja energiainvestointeja tilanteissa, joissa yksityisen sektorin investoinnit eivät riitä ylläpitämään niitä.
”Tällaista aktiivista teollisuuspolitiikkaa on vältetty 1980-luvulta lähtien. Myös EU:n säännöt ovat rajoittaneet sitä”, Wiman sanoo..
Kyse olisi siis pikemminkin talouden rakenteiden muuttamisesta vähemmän kasvuriippuvaisiksi kuin siitä, että nykyinen järjestelmä yksinkertaisesti pysäytettäisiin nollakasvun tilaan.
Eläkejärjestelmät eivät automaattisesti romahda ilman kasvua
Yksi väitöskirjan käsittelemistä kysymyksistä liittyy eläkejärjestelmiin.
Ajatus eläkejärjestelmän riippuvuudesta jatkuvasta talouskasvusta esiintyy usein keskustelussa väestön ikääntymisestä ja julkisen talouden kestävyydestä. Wimanin tutkimuksen mukaan riippuvuus ei kuitenkaan ole kaikissa järjestelmissä samanlainen.
”Suomen eläkejärjestelmä on monia muita maita suojatumpi hitaan kasvun paineilta”, Wiman toteaa.
Wiman on käsitellyt eläkejärjestelmien kasvuriippuvuutta myös aiemmassa tutkimuksessaan. Hänen vuonna 2024 julkaistussa artikkelissaan lähtökohtana oli, ettei eläkejärjestelmän kasvuriippuvuutta voida pitää kaikissa olosuhteissa automaattisena, vaan lopputulos riippuu muun muassa järjestelmän rakenteesta ja taloutta koskevista oletuksista.
LUE MYÖS: Venäjällä säästöjä houkutellaan kultaan – uusi järjestelmä sitoo ruplat fyysiseen kultaan
Talouskasvun puute voi silti aiheuttaa työttömyyttä
Väitöskirja ei myöskään väitä, ettei talouskasvulla olisi merkitystä.
Wimanin mukaan valtavirran taloustiede on oikeassa siinä, että nykyiset taloudelliset rakenteet sisältävät kasvuriippuvuuksia. Kasvun pysähtyminen voi tällaisessa järjestelmässä johtaa esimerkiksi työttömyyteen ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Samalla kasvukriittisessä tutkimuksessa on hänen mukaansa perustellusti nostettu esiin jatkuvan materiaalisen ja taloudellisen kasvun ekologiset rajat.
Wiman pyrkii yhdistämään nämä kaksi näkökulmaa: jos jatkuva kasvu muodostuu ekologisesti ongelmalliseksi mutta kasvun pysähtyminen aiheuttaa nykyisessä järjestelmässä sosiaalisia ongelmia, yhteiskunnan pitäisi pyrkiä vähentämään itse kasvuriippuvuuksiaan.
Tutkimus ei kuitenkaan kerro euromääräisiä seurauksia
Väitöksen johtopäätöksiin liittyy tärkeä rajaus.
Tutkimuksessa ei ole laskettu numeerisesti, mitä pitkäaikainen nollakasvu tarkoittaisi esimerkiksi Suomen verotuloille, julkiselle velalle, eläkemaksuille tai maksettavien eläkkeiden tasolle.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Wiman toivookin Helsingin yliopiston mukaan, että esimerkiksi Suomen Pankki, valtiovarainministeriö ja Eläketurvakeskus tekisivät tulevaisuudessa tällaisia laskelmia.
Väitöskirjan tulosta ei siten pidä tulkita laskelmaksi siitä, että nykyisen Suomen julkinen talous kestäisi sellaisenaan vuosikymmeniä ilman kasvua. Kyse on ennen kaikkea analyysistä siitä, ovatko hyvinvointivaltion rakenteet väistämättä sidottuja kasvuun ja millaisilla politiikkatoimilla riippuvuutta voitaisiin vähentää.
