Uusi Nature-tiedelehdessä julkaistu tutkimus antaa tästä huomattavasti toisenlaisen kuvan.
Helsingin ja Turun yliopistojen tutkijoita sisältänyt kansainvälinen tutkimusryhmä kartoitti Lounais-Amazonia lentokoneesta tehtävällä LiDAR-laserkeilauksella. Tekniikan avulla tutkijat pystyivät käytännössä tarkastelemaan maanpinnan muotoja tiheän metsän latvuskerroksen alta.
Tulokset olivat poikkeuksellisia.
Tutkimusryhmä löysi uusista laserkeilausaineistoista 432 maanrakennuskohdetta, joista vain 36 tunnettiin ennestään. Tutkimuksen perusteella aiemmin satelliittikuvista havaittu arkeologinen maisema näyttää olleen vain murto-osa todellisuudesta.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Yli 20 000 monumentaalista rakennelmaa
Kun laserkeilausten tulokset suhteutettiin koko tutkittuun kulttuurialueeseen, tutkijat päätyivät arvioon, jonka mittakaava muuttaa käsitystä Amazonin esikolumbiaanisesta historiasta.
Aquiryksi kutsutun kulttuurialueen piirissä arvioidaan olleen noin 24 000–30 000 erilaista maanrakennuskohdetta, joista suuri osa liittyi Aquiry-sivilisaatioon. Varovaisemmallakin laskentatavalla monumentaalisten rakennelmien määrä nousee yli 20 000:een.
Kyse ei ollut yksinkertaisista asumusten jäänteistä.
Rakennelmiin kuului suuria geometrisia maavalleja ja ojia sekä niitä yhdistäneitä teitä. Suurimman tunnetun geoglyfin pinta-ala on lähes 50 hehtaaria. Osa ojista oli 9–13 metriä leveitä ja jopa viisi metriä syviä.
Tutkijoiden mukaan keskuksia käytettiin muun muassa poliittisiin ja rituaalisiin tarkoituksiin. Niissä järjestettiin kokoontumisia, juhlia, musiikkia, tanssia ja erilaisia kilpailuja.
Rakennustöiden mittakaava viittaa järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Nature-artikkelin tutkijoiden mukaan näin suurten maanrakennustöiden tekeminen sademetsässä edellytti runsaasti työvoimaa, työnjakoa sekä geometrian ja matematiikan hallintaa. Rakennelmia myös rakennettiin ja ylläpidettiin vuosisatojen ajan.
Väkiluku saattoi nousta miljooniin
Tutkimuksen kenties merkittävin johtopäätös koskee alueella eläneiden ihmisten määrää.
Aquiry-kulttuurin arvioitu vaikutusalue oli noin 183 000 neliökilometriä, eli yli puolet Suomen maapinta-alasta. Sivilisaation huippuvaiheen arvioidaan sijoittuneen ensimmäisen vuosituhannen alkuun, erityisesti noin vuosien 100–300 jaa. ympärille.
Kun tutkijat yhdistivät rakennelmien määrää, radiohiiliajoituksia ja arvioita niiden samanaikaisesta käytöstä, he päätyivät arvioon, jonka mukaan alueella saattoi elää tuolloin noin
1,25–3 miljoonaa ihmistä.
Laserkeilauksen rajoitukset huomioivassa laskelmassa mahdollinen yläraja nousee vielä korkeammalle, noin 3,8 miljoonaan ihmiseen.
Tutkijat korostavat kuitenkin arvioihin liittyvää epävarmuutta.
Vertailu tekee tuloksesta erityisen merkittävän: kyseinen kulttuurialue kattaa alle kolme prosenttia koko Suur-Amazonin pinta-alasta. Helsingin yliopisto nostaa tutkimusuutisessaan esiin, että aiemmat arviot koko esikolumbiaanisen Amazonin väestöstä ovat yleensä liikkuneet noin miljoonista kymmeneen miljoonaan. Uusi tutkimus herättää siten kysymyksen siitä, ovatko koko Amazonia koskevat arviot olleet liian pieniä.
Nature-artikkelissa tutkijat menevät vielä pidemmälle: mikäli vastaavanlaisia tuloksia saadaan muualta Amazoniasta, koko alueen esikolumbiaanista väestömäärää sekä ihmisten vaikutusta metsien rakenteeseen ja biodiversiteettiin joudutaan arvioimaan uudelleen.
Sivilisaatio jätti jälkensä myös metsään
Tutkimus haastaa samalla ajatuksen Amazonista lähes koskemattomana luonnontilaisena sademetsänä ennen eurooppalaisten saapumista.
Aquiry-yhteisöt polttivat metsää viljelymaaksi ja kasvattivat muun muassa maissia, maniokkia ja kurpitsaa. Lisäksi ne harjoittivat metsänhoitoa ja suosivat hyödyllisiä puulajeja.
Tämä ihmistoiminta saattoi muokata Amazonin nykyistäkin kasvillisuutta. Esimerkiksi parapähkinäpuun, persikkapalmun ja muiden hyötykasvien levinneisyyteen ovat tutkimuksen mukaan vaikuttaneet vuosisatojen ja vuosituhansien aikana alueella eläneet ihmiset.
Tutkimusta johtaneen Helsingin yliopiston emeritusprofessori Martti Pärssisen mukaan löydöt muuttavat käsitystä Amazonin historiasta ja ihmisen vaikutuksesta alueen luontoon.
Tutkijat nostavat esiin jopa mahdollisuuden, että esikolumbiaanisen väestön vaikutusta Amazonin hiilitasapainoon olisi huomioitava nykyistä paremmin pitkän aikavälin ilmastomalleissa.
Korkeakulttuuri, josta ei jäänyt kivikaupunkeja
Yksi syy Aquiry-sivilisaation jäämiseen vähälle huomiolle on yksinkertainen: alueella ei ollut käytettävissä samanlaisia määriä rakennuskiveä kuin monilla tunnetummilla Amerikan korkeakulttuureilla.
Jäljelle ei siksi jäänyt mayojen tai inkojen kaltaisia monumentaalisia kiviraunioita.
Sen sijaan Aquiryn ihmiset rakensivat maisemaa muokkaamalla valtavia geometrisia keskuksia, ojia, maavalleja ja tieverkostoja. Tiheä sademetsä peitti suuren osan niistä vuosisadoiksi.
LiDAR-teknologia muuttaa nyt tätä asetelmaa.
Tutkimuksessa vuonna 2024 tehdyt laserkeilaukset kattoivat noin 4 500 neliökilometriä, ja keilauslinjoja lennettiin yhteensä yli 4 400 kilometriä. Koska laser pystyy osittain tunkeutumaan latvuston läpi maanpinnalle, tutkijat näkivät rakenteita, joita tavallisista ilma- ja satelliittikuvista ei voitu havaita.
Yhdessä tutkimuksen kohteena olleessa alueessa LiDAR paljasti jopa viisi kertaa enemmän maanrakennelmia kuin samoilta alueilta oli aiemmin tunnistettu satelliittikuvien avulla.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Paljon on edelleen selvittämättä
Aquiry ei tutkijoiden mukaan ollut yksi yhtenäinen valtakunta, vaan useista erilaisista yhteisöistä muodostunut kulttuurinen verkosto. Ei tiedetä varmasti, mitä kieliä alueella puhuttiin tai millä nimellä ihmiset itseään kutsuivat. Nimi Aquiry perustuu Acre-joen alkuperäiskieliseen nimeen.
Myös sivilisaation kohtalo on edelleen avoin kysymys.
Monumentaalisten geoglyfien rakentaminen alkoi yli 2 500 vuotta sitten, ja Aquiry-kulttuuri kukoisti pitkään. Sen keskeisten rakenteiden rakentaminen kuitenkin näyttää loppuneen noin 800-luvulla. Tutkijat eivät vielä tiedä varmasti, mikä johti muutokseen.
Juuri siksi uuden tutkimuksen löydöt saattavat olla vasta alkua.
Jos sademetsän alla on muualla Amazoniassa yhtä paljon tähän asti tunnistamattomia rakenteita kuin Lounais-Amazonissa, käsitys koko alueen historiasta voi vielä muuttua perusteellisesti.
Tutkimukseen osallistui tutkijoita muun muassa Helsingin yliopistosta, Turun yliopistosta ja Maanmittauslaitoksesta sekä kansainvälisistä tutkimusorganisaatioista.
