Olen viime aikoina paljon pohtinut maailman menoa sekä Suomen tilannetta. Yhä enemmän näyttää siltä, että ihmiset jakautuvat eri mieltä ollessaan kahteen leiriin, ja erityisesti ääripäiden suhtautuminen asioihin huolestuttaa minua
Esimerkkeinä voisi mainita parikin nykypäivän “kuumaa perunaa” Päivi Räsäseen liittyvä keskustelu uskonnon tai sananvapaudesta sekä itänaapurimme tilanne, joka tehokkaasti jakaa ihmiset kahteen ääripään leiriin, vaikka viisaampaa olisi pysyä kultaisella keskitiellä.
Molemmissa on mielestäni yhteistä se, että asioihin liittyvät ihmiset eivät välttämättä halua mitään erityistä huomiota, vaan haluavat elää rauhassa omaa elämäänsä.
Kun näitä pohtii, esimerkiksi Päivi Räsäsen tapaus herättää kysymyksen: kuinka moni hänen puheitaan tuomitsevista oikeasti kuuluu siihen ihmisryhmään, josta hän puhui? Moni lähtee mukaan kiihkoiluun ja etsii syitä tuomita. Uskon, että suurin osa seksuaalivähemmistöihin kuuluvista haluaa vain elää rauhassa oman kumppaninsa kanssa.
Monet äänekkäimmistä eivät edes kuulu kyseiseen ryhmään. Miksi asiasta täytyy tehdä niin suuri meteli, jos lopputuloksena on vain vihaa ja vastakkainasettelua? Ääriajattelussa unohtuu helposti se, mitä kyseiseen ryhmään kuuluva ihminen itse ajattelee.
Omasta näkökulmastani Räsänen ei vähätellyt tai solvannut, vaan esitti näkemyksensä vakaumuksensa kautta. Ääripäät taas haluavat, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla.
Toinen ”kuuma peruna” on itänaapuri ja vuosia jatkunut kuluttava, turha sota.
Itänaapuriin liittyvä tilanne tuo esiin saman ilmiön. Esimerkiksi drooneihin liittyvä keskustelu on osoittanut, että ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä sodan kanssa, ottavat hyvin vahvoja kantoja.
Monille on itsestään selvää, että toisen valtion pitäisi toimia tietyllä tavalla. Samalla ajatellaan usein, että konfliktissa on vain yksi syyllinen, eikä kokonaisuutta tarkastella laajemmin. Todellisuudessa monet ymmärtävät, mistä tilanteet ovat saaneet alkunsa, mutta ääripäät eivät halua nähdä koko kuvaa.
Heille on vain yksi paha ja yksi viaton osapuoli. Tämä ajattelu perustuu usein tunteisiin, historiallisiin traumoihin ja yksipuoliseen uutisointiin. Tällöin syntyy vihaa, vaikka asia ei suoranaisesti kosketa omaa elämää.
On myös esitetty ajatuksia, että jos Suomeen osuu sodan välineitä ja sivulliset kärsivät, se on vain “valitettava tapahtuma”
Tällainen ajattelu on huolestuttavaa. Ääripäissä ei pysähdytä miettimään seurauksia tavallisten ihmisten kannalta.
Minusta ääripäiden ongelma on, että niissä ihminen näkee vain oman näkökulmansa. Hän ei kykene tarkastelemaan asioita laajemmin, vaan kulkee ikään kuin laput silmillä. Tällainen ihminen on ”lukinnut vastauksen” joka sopii hänelle, riippumatta siitä, miten se istuu reaalimaailmaan.
Samaa ilmiötä nähtiin myös korona-aikana, jolloin tiettyjä ihmisryhmiä vihattiin, koska niin “kuului tehdä” Tällainen ajattelu ei ole tervettä.
Jos vain yksi ajattelutapa hyväksytään, keskustelu muuttuu mahdottomaksi ilman riitaa. Tämä näkyy erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa näkee melkeinpä vihapuhetta lähentelevää kommentointia.
Mielestäni ratkaisu ei ole ääripäissä, vaan keskivälissä. Tärkeää olisi vihaamisen sijaan hakea tietoa, laajentaa omaa maailmankuvaa sekä välttää ääriajattelua.
Nykyään ihmiset leimataan helposti. Jos olet uskovainen, isänmaan ystävä tai haluat Suomelle parempaa tulevaisuutta, sinut voidaan leimata äärioikeistolaiseksi. Toisaalta, jos kannatat tiettyjä sukupuoli- tai identiteettinäkemyksiä, sinut voidaan leimata toiseen ääripäähän.
Keskustelua käydään myös esimerkiksi kolmannesta sukupuolesta. Osa ajattelee, että sukupuolia on kaksi, osa taas näkee asian toisin. Näistä pitäisi pystyä keskustelemaan ilman, että erimielisyys johtaa tuomitsemiseen.
Olen huomannut, että myös ev.lut. kirkko elää murroksen keskellä ja eräänlaista ”sateenkaariaikaa” Näen itse kirkon roolin erilaisena kuin mitä se tällä hetkellä on. Nykypäivän kirkko ei enää ole niin vakaumuksellinen, vaan minun mielestäni enemmän ideologinen.
Perinteiset arvot.
Koti, perhe, uskonto ja isänmaa ovat tärkeitä toimivan yhteiskunnan peruspilareita, mutta nyt niitä vähätellään. Nämä arvot eivät tarkoita alistamista, vaan sitä, että ihmiset – miehet ja naiset, täydentävät toisiaan ja kunnioittavat toisiaan.
Molemmilla sukupuolilla on oma roolinsa elämän jatkumisen kannalta. Molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa.
Tämä on tärkeää jo lajimme säilymisen ja elämän jatkumisen kannalta.
Tässäkin ääripäät taistelevat keskenään ja minusta aivan turhaan.
Sodat taas tuhoavat elämää ja meille tärkeää luontoa, joka on elintärkeä osa tulevaisuutta.
Ääriajattelu on siis minun mielestäni yksi suurimmista ongelmista. Se vain lisää vihaa, konflikteja ja vastakkainasettelua. Jokaisen olisi hyvä pysähtyä, katsoa peiliin ja kysyä itseltään.
Miksi ajattelen näin?
Peiliin katsominen on tärkeää, koska omaa ajatteluaan voi muuttaa, mutta muita ei voi pakottaa muuttumaan. Ei tarvitse vihata. Jokainen saa elää omaa elämäänsä. Erilaisuus tai erilainen näkökulma ei ole uhka, mutta ääriajattelu voi olla.
Ollaan ihmisiä toisillemme, niin elämä on nykypäivän haasteista huolimatta paljon kevyempää.
Ei se ehkä tunnu lompakossa, mutta ”korvien välissä oleva paine” saattaa lieventyä – ehkä – ehkä ei, mutta yrittää kannattaa.
Vältetään ääripään ajattelua. Heitetään fanaattisuus roskiin.
Marjaana Virtanen
