Helsingissä sijaitseva asunto-osakeyhtiö on ajautunut poikkeukselliseen ja laajaa huomiota herättävään tilanteeseen, jossa vuosia jatkunut riita asumisäänistä johti rikostutkintaan ja lopulta vankeustuomioon. Useat taloyhtiön asukkaat olivat pitkään tehneet hallitukselle ja isännöitsijälle valituksia yhdestä asunnosta kuuluneesta toistuvasta metelistä. Kyse ei ollut yksittäisestä häiriöstä, vaan taloyhtiön sisällä laajasti keskustellusta ongelmasta, joka oli jatkunut usean vuoden ajan.

Tilanne kärjistyi, kun valitusten kohteena ollut perhe teki rikosilmoituksen yhtä asukasta vastaan kunnianloukkauksesta. Myöhemmin rikosnimikkeisiin lisättiin vainoaminen ja salakuuntelu. Asia eteni nopeasti esitutkintaan ja joulukuussa 2025 Helsingin käräjäoikeus antoi ratkaisunsa. Käräjätuomari Mitja Korjakoff tuomitsi alakerrassa asuneen valituksen tehneen henkilön 75 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomio perustui kolmeen rikokseen: vainoamiseen, kunnianloukkaukseen ja salakuunteluun.

Tuomittu asukas oli oikeudessa kertonut asuvansa väitettyä meteliä tuottavan perheen alapuolella ja kuvannut yläkerrasta kuuluneita ääniä häiritseviksi ja jatkuviksi. Hän oli tallentanut omassa asunnossaan kuultuja ääniä ja toimittanut niitä eteenpäin taloyhtiön isännöitsijälle ja hallitukselle osana valituksiaan. Käräjäoikeus katsoi menettelyn täyttävän salakuuntelun tunnusmerkistön, vaikka äänet olivat peräisin vastaajan omasta asunnosta. Tallenteet määrättiin salaisiksi ja niiden käsittely oikeudessa tapahtui yleisön läsnä olematta.

Taloyhtiössä tilanne on koettu poikkeuksellisen raskaana. Useiden asukkaiden mukaan riita asumisäänistä on jakanut taloyhtiötä jo vuosien ajan. Huoli valitusten kohteena olleen perheen tilanteesta, erityisesti perheessä asuvista pienistä lapsista, oli noussut esiin laajasti taloyhtiön sisäisissä keskusteluissa. Asiasta tehtiin lastensuojeluilmoituksia, jotka osaltaan johtivat tilanteen kärjistymiseen ja myöhempiin rikosilmoituksiin perheen taholta.

Oikeudenkäynnissä jäi epäselväksi, miten rikosilmoituksen tehnyt perhe oli saanut tietoonsa, kuka lastensuojeluilmoitukset oli tehnyt. Osa ilmoitukset oli tehty nimettöminä, eikä asiassa esitetty selvitystä ilmoittajien henkilöllisyyden paljastumisesta. Tästä huolimatta ilmoitukset olivat osa kokonaisuutta, jonka käräjäoikeus katsoi tukevan vainoamissyytettä.

Positv oli yhteydessä taloyhtiön isännöitsijöihin, jotka ovat vastanneet yhtiön asioiden hoidosta riidan aikana. Isännöitsijät ohjasivat ottamaan yhteyttä yhtiön toimitusjohtajaan. Isännöitsijäpalvelu Isarvo Oy:n toimitusjohtaja ei halunnut kommentoida vielä tässä vaiheessa asiaa, koska ei ollut tutustunut asian yksityiskohtiin.

Tapauksen ympärille on taloyhtiön asukkaiden mukaan muodostunut laaja pelon ilmapiiri. Useat asukkaat kokevat, ettei metelistä tai muista asumishäiriöistä uskalla enää valittaa virallisia kanavia pitkin. Pelkoa on lisännyt se, että valitusten kohteena olleen perheen mies on merkittävässä asemassa syyttäjälaitoksessa. Asukkaiden mukaan tämä on omalta osaltaan vaikuttanut kokemukseen siitä, että viranomaiset ovat suhtautuneet asiaan poikkeuksellisen vakavasti ja ripeästi.

Tapaus eteni Helsingin poliisissa asukkaiden mukaan poikkeuksellisella nopeudella. Esitutkintamateriaalia kertyi satoja sivuja, ja syyttäjä oli mukana asian käsittelyssä jo varhaisessa vaiheessa. Eräs nimettömänä pysyttelevä poliisilähde kuvasi tilannetta sanomalla, että perheellä ”oli oma poliisi”. Kommentti heijastaa taloyhtiössä syntynyttä kokemusta epätasapainosta viranomaisten toiminnassa, vaikka väitteelle ei ole esitetty virallista vahvistusta.

Helsingin poliisi ei suostunut kommentoimaan tapausta Positv:n kyselyihin. Poliisin viestintä ja tutkinnanjohto kieltäytyivät vastaamasta kysymyksiin muun muassa siitä, kuinka monta rikosilmoitusta tapaukseen liittyen on edelleen vireillä. Myöskään syyteharkinnan yksityiskohdista ei annettu lisätietoja.

Käräjäoikeuden ratkaisu on jättänyt taloyhtiöön ja laajemminkin avoimeksi kysymyksen siitä, missä kulkee raja oikeutetun asumishäiriöistä valittamisen ja rikosoikeudellisesti rangaistavan menettelyn välillä. Useat asukkaat kokevat, että tuomion jälkeen kynnys ottaa esiin meteliä tai muita ongelmia on noussut niin korkeaksi, ettei asumisrauhan puolustamiseen enää ole käytännössä keinoja ilman rikosoikeudellisen vastuun pelkoa.

Käräjäoikeuden tuomiolauselma

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vastaajan syylliseksi kolmeen rikokseen: salakuunteluun, kunnianloukkaukseen ja vainoamiseen. Rikokset katsottiin osaksi yhtä kokonaisuutta, ja niistä määrättiin yhteinen rangaistus.

Vastaajalle tuomittiin 75 päivän ehdollinen vankeusrangaistus, jonka koeaika ulottuu kesään 2028 saakka. Käräjäoikeuden mukaan rangaistuksen pituutta perustelivat tekojen pitkä kesto, useat osateot sekä se, että menettely kohdistui useisiin henkilöihin, myös alaikäisiin lapsiin.

Ehdollisen vankeuden lisäksi vastaaja määrättiin maksamaan valtiolle 80 euron rikosuhrimaksu sekä 140,80 euroa todistelukustannuksia. Käräjäoikeus katsoi, etteivät maksut olleet vastaajan olosuhteisiin nähden kohtuuttomia.

Asianomistajille määrättiin korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Aikuisille korvaussummat vaihtelivat 800–1 300 euron välillä ja alaikäisille 600–950 euron välillä rikosnimikettä kohden. Korvaukset määrättiin maksettaviksi korkoineen.

Kokonaisuutena tuomio muodostuu ehdollisesta vankeudesta, valtiolle maksettavista seuraamusmaksuista sekä huomattavista korvaus- ja kuluvastuista, jotka tekevät ratkaisusta myös taloudellisesti raskaan.

Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan syylliseksi salakuunteluun, kunnianloukkaukseen ja vainoamiseen. Rikokset katsottiin yhdeksi kokonaisuudeksi, ja niistä määrättiin 75 päivän ehdollinen vankeusrangaistus.

Vastaaja velvoitettiin maksamaan valtiolle rikosuhrimaksu ja todistelukustannukset sekä maksamaan asianomistajille korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi käräjäoikeus määräsi vastaajan maksamaan kahdet asianomistajien oikeudenkäyntikulut: täysi-ikäisten osalta 11 295 euroa ja alaikäisten osalta 7 843,75 euroa. Tämän lisäksi vastaaja joutui vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Todistaja alakerrasta: ”Meteli ei ollut normaalia asumisen ääntä”

Käräjäoikeudessa kuultiin todistajana myös nainen, joka oli asunut väitettyä meteliä aiheuttaneen asunnon alapuolella. Todistajan mukaan hän asui asunnossa noin kolmen kuukauden ajan vuonna 2025. Tänä aikana yläkerrasta kuului hänen kertomuksensa mukaan häiritsevää meteliä erityisesti iltaisin ja useita kertoja viikossa.

Naisen mukaan kyse ei ollut tavanomaisista asumisen äänistä, vaan toistuvasta ja poikkeuksellisesta melusta, joka herätti hänessä huolta asunnossa asuvien lasten tilanteesta. Hän kertoi oikeudessa, että meteli oli niin häiritsevää ja huolta herättävää, että hän päätyi tekemään lastensuojeluilmoituksen omalla nimellään, koska koki lasten hyvinvoinnin olevan vaarassa.

Mainos

---

Isännöitsijä todistajana oikeudessa

Käräjäoikeuden käsittelyssä kuultiin todistajana myös taloyhtiössä toiminutta isännöitsijää. Isännöitsijä kertoi oikeudessa, että valituksia kyseisestä asunnosta kuuluneesta metelistä oli tullut useilta eri asukkailta, minkä vuoksi hän oli suhtautunut asiaan todellisena ja laajempana ongelmana eikä yksittäisen asukkaan subjektiivisena kokemuksena. Isännöitsijän mukaan asiaa oli käsitelty useaan otteeseen taloyhtiön hallituksen kokouksissa, ja käsittelyt olivat olleet poikkeuksellisen riitaisia.

Isännöitsijä toi esiin, että metelöinnistä syytetty perheen mies oli hallituksen kokouksessa uhannut viedä asian hänen sanojensa mukaan ”syvään päätyyn”, mikä osaltaan kiristi ilmapiiriä taloyhtiössä. Todistuksessaan isännöitsijä ilmaisi myös huolensa tuomion laajemmista vaikutuksista. Hänen mukaansa taloyhtiöiden toiminta ajautuu vaikeaan tilanteeseen, jos metelistä valittaminen johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Isännöitsijä kysyi suoraan, kuka enää uskaltaa tai voi valittaa häiritsevästä metelistä, jos seurauksena voi olla rikostuomio asukkaalle, joka tuo ongelman esiin virallisia kanavia pitkin.

Asianomistaja kiisti syytökset: ”En ymmärrä näitä väitteitä lainkaan”

Oikeudessa kuultiin myös asianomistaja, joka torjui jyrkästi häneen ja hänen perheeseensä kohdistuneet väitteet. Asianomistaja kertoi käräjäoikeudelle, ettei hän ymmärrä syytöksiä eikä sitä, miksi perheen normaali arki ja lasten elämiseen liittyvät äänet on tulkittu häiritseviksi tai poikkeuksellisiksi. Hänen mukaansa perhe ei ole metelöinyt eikä käyttäytynyt tavalla, joka ylittäisi tavanomaisen asumisen rajat.

Asianomistaja piti syytöksiä myös henkilökohtaisesti loukkaavina ja totesi oikeudessa, että hänen mielestään väitteet olivat täysin keksittyjä. Hän korosti, ettei perhe ollut saanut taloyhtiöltä sellaisia huomautuksia tai virallisia päätöksiä, jotka tukisivat väitteitä jatkuvasta tai poikkeuksellisesta metelistä. Asianomistajan mukaan koko rikosprosessi perustui väärintulkintoihin ja perusteettomiin epäilyihin, joita hän ei tunnistanut omasta tai perheensä toiminnasta.

Todistaja tuki perheen kertomusta normaalista asumisesta

Oikeudessa kuultiin myös todistajaa, joka kertoi tuntevansa perheen arkea ja asumista. Todistajan mukaan perheen elämä ja asunnosta kuuluvat äänet eivät poikenneet tavanomaisesta lapsiperheen asumisesta. Hän kuvasi äänten liittyneen normaaliin liikkumiseen ja lasten elämiseen, eikä pitänyt niitä poikkeuksellisina tai häiritsevinä.

Todistaja kertoi asuvansa A-rapussa, kun taas väitetyn metelin lähteenä pidetty asunto sijaitsee E-rapussa.

Todistaja kertoi, ettei ollut havainnut asunnossa sellaista melua, jota voisi pitää jatkuvana, tarkoituksellisena tai naapureita häiritsevänä. Hänen mukaansa perhe oli pyrkinyt elämään tavallista arkea eikä ollut saanut aikaisemmin sellaista palautetta, joka viittaisi vakavaan asumishäiriöön. Todistajan kertomus tuki asianomistajien näkemystä siitä, että kyse oli normaaleista asumisen äänistä eikä sellaisesta toiminnasta, jota voisi pitää poikkeavana tai moitittavana.

Entinen asukas: metelistä valitettiin jo aiemmin

Käräjäoikeudessa kuultiin todistajana myös henkilöä, joka oli asunut aiemmin samassa asunnossa, josta myöhemmin tehtiin useita metelivalituksia. Todistajan mukaan alakerran asukas oli valittanut metelistä jo hänen asumisaikanaan, ja asunnon äänieristyksiä oli tämän vuoksi tutkittu useaan otteeseen.

Entinen asukas kertoi oikeudessa pyrkineensä minimoimaan alakertaan kuuluvat äänet kaikin mahdollisin keinoin. Hän kuvasi laittaneensa olohuoneeseensa jopa kolme mattoa päällekkäin, jotta asumisäänet vaimenisivat mahdollisimman paljon. Tästä huolimatta valitukset jatkuivat. Lopulta todistaja kertoi kokeneensa tilanteen niin raskaaksi ja kuormittavaksi, että hän päätti muuttaa pois asunnosta. Hänen jälkeensä asuntoon muutti perhe, joka myöhemmin joutui metelivalitusten ja rikosprosessin keskiöön.

Äänieristyksiä selvitettiin – lopullista ratkaisua ei löytynyt

Taloyhtiössä on selvitetty rakennuksen rakenteita ja äänieristyksiä sen jälkeen, kun metelistä alettiin tehdä toistuvia valituksia. Selvityksissä heräsi kysymys siitä, oliko asunnon lattiasta kadonnut äänieristys osittain tai kokonaan, sillä askeläänet kuuluivat alakertaan poikkeuksellisen selvästi. Rakenteellisia puutteita todettiin, mutta kokonaiskuva jäi epäselväksi ja selvitysprosessi eteni asukkaiden mukaan sekavasti.

Selvitysten perusteella lattian äänieristykset vaikuttivat pääasiassa askelmeluun, eivätkä ne selittäneet esimerkiksi huutamista tai lasten kovaa ääntelyä. Taloyhtiössä ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen siitä, mitä rakenteellisia korjauksia olisi pitänyt tehdä tai kuka niistä olisi vastannut. Lopullista päätöstä äänieristyksen korjaamisesta ei tehty, ja asia jäi ratkaisematta samalla, kun riita taloyhtiössä syveni.

Poikkeuksellisen kova tuomio herättää vakavia kysymyksiä

Helsingin käräjäoikeuden antamaan tuomioon on syytä suhtautua vakavasti ja laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tuomio on poikkeuksellisen ankara suhteessa siihen, että tapauksen lähtökohtana olivat asumishäiriöistä tehdyt valitukset. Erityisesti se, että vainoamisen tunnusmerkistö hyväksyttiin sellaisenaan ja johti ehdolliseen vankeusrangaistukseen, herättää kysymyksen siitä, onko vankeus oikea ja oikeasuhtainen seuraamus metelistä valittamisesta. Päätöksellä voi olla mullistava vaikutus kaikkiin taloyhtiöihin: jatkossa asukas, joka tekee toistuvia valituksia häiritsevästä metelistä, voi joutua rikosvastuuseen ja jopa saada vankeustuomion.

Tuomiolla voi olla vaikutuksia myös lastensuojeluilmoitusten tekemiseen. Jos ihmiset alkavat pelätä rikosoikeudellisia seuraamuksia huolen ilmaisemisesta, kynnys tehdä ilmoituksia voi nousta vaarallisen korkeaksi. Tämä herättää vakavan kysymyksen siitä, voiko tällainen kehitys johtaa tilanteisiin, joissa lasten hätä jää huomaamatta. Suomessa on aiemmin nähty traagisia tapauksia, joissa viranomaisten ja ympäristön puuttumattomuus on johtanut vakaviin seurauksiin. Tässä valossa tuomion yhteiskunnalliset vaikutukset ulottuvat selvästi yksittäistä tapausta laajemmalle.

Tapaukseen liittyy myös useita avoimia kysymyksiä viranomaistoiminnasta. Esitutkinnan ja syyteharkinnan nopeus sekä laajuus ovat herättäneet ihmetystä. On aiheellista kysyä, onko Helsingin poliisissa toimittu kaikissa vaiheissa yhdenvertaisesti ja samoja periaatteita noudattaen riippumatta asianosaisten asemasta tai taustasta. Myös se, onko kokonaisuudessa tapahtunut virkavirheitä ja kuinka vakavia ne mahdollisesti ovat, jää toistaiseksi avoimeksi.

Tällä hetkellä on tiedossa, että Helsingin poliisissa on vireillä myös muita rikostutkintoja, jotka liittyvät saman asianomistajan tekemiin ilmoituksiin, jotka kohdistuvat taloyhtiön asukkaisiin. Tämä on lisännyt taloyhtiössä pelkoa siitä, että lähes kuka tahansa metelistä valittanut tai lasten tilanteesta huolensa esiin tuonut asukas voi päätyä rikosprosessin kohteeksi. Kokonaisuus tekee tapauksesta poikkeuksellisen vakavan ja herättää kysymyksen siitä, onko käräjätuomari Mitja Korjakoff tuomiota antaessaan arvioinut riittävän pitkälle ratkaisun vaikutuksia yksittäistapauksen ulkopuolella.

Toimittaja
Juha Korhonen
(Positv valmistelee artikkelia tapauksen viranomaistoiminnasta.)

Tilaa Positv TÄSTÄ