Valtiot kieltävät terroristijärjestöjä, vaarallisia aineita, rikollisia yhdistyksiä ja turvallisuutta uhkaavaa toimintaa. Islamia uskontona ei silti ole nykymaailmassa tiettävästi kielletty kokonaan yhdessäkään itsenäisessä valtiossa.
Joissakin maissa sen vapaa harjoittaminen on kuitenkin käytännössä lähes mahdotonta. Pohjois-Koreassa valtio tukahduttaa kaiken itsenäisen uskonnollisen toiminnan, ja uskonnon harjoittamisesta voi seurata vankeutta, pakkotyötä, kidutusta tai jopa teloitus. Kyse ei kuitenkaan ole nimenomaan islamin kiellosta, vaan kaikkien valtiosta riippumattomien uskontojen vainosta.
Kiinassa islam kuuluu valtion virallisesti tunnustamiin uskontoihin, mutta erityisesti uiguurimuslimien uskonnonharjoittamista Xinjiangissa on rajoitettu erittäin ankarasti. Valtio valvoo uskonnollisia yhteisöjä, muokkaa uskontoja kommunistisen puolueen ideologiaan sopiviksi ja on sulkenut tai muuttanut moskeijoita. Islam ei siis ole koko Kiinassa kielletty, mutta sen itsenäistä harjoittamista on tietyillä alueilla järjestelmällisesti tukahdutettu.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tadžikistanissa valtio puolestaan rajoittaa lähes kaikkia uskonnollisen elämän osa-alueita, kuten rukouksia, uskonnollista opetusta, juhlia, pukeutumista ja uskonnollisia rituaaleja. Rajoitukset kohdistuvat erityisesti maan muslimienemmistöön, vaikka islamia ei ole muodollisesti kielletty.
Angolaa on usein väitetty maailman ensimmäiseksi islamin kieltäneeksi valtioksi. Väite ei tiettävästi kuitenkaan pidä paikkaansa. Maan viranomaiset ovat kiistäneet kiellon, vaikka muslimiyhteisöjen rekisteröintiä on vaikeutettu ja moskeijoita on suljettu.
Asiaa voi pitää erikoisena. Islamin nimissä on tehty terrori-iskuja, vainottu uskonnosta luopuneita, rajoitettu naisten oikeuksia ja tavoiteltu maallisen lainsäädännön korvaamista šarialla. Miksi kokonainen oppijärjestelmä saa oikeudellisen suojan, vaikka osa sen nimissä esiintyvistä ilmiöistä olisi toisella nimellä välittömästi kielletty?
Vastaus löytyy uskonnonvapauden periaatteesta. Samalla kysymys paljastaa, kuinka vaikeaa länsimaisille demokratioille on erottaa toisistaan rauhanomainen uskonnollinen vakaumus, poliittinen islamismi ja väkivaltainen jihadismi.
Ongelmaa ei ole kuviteltu
Islamin vaarallisista lieveilmiöistä puhuttaessa terrorismia ei voi sivuuttaa pelkkänä ennakkoluulona.
Europolin heinäkuussa 2026 julkaiseman EU TE-SAT -raportin mukaan EU-maissa ilmoitettiin vuonna 2025 yhteensä 45 toteutunutta, epäonnistunutta tai estettyä terrori-iskua. Niistä 24 luokiteltiin jihadistisiksi.
Terrorismiin liittyvistä 486 pidätyksestä peräti 347 liittyi jihadismiin.
Maailmanlaajuinen tilanne on vielä selvempi. Global Terrorism Index 2026 -raportti kertoo terrorismin vaatineen vuonna 2025 kaikkiaan 5 582 kuolonuhria. Terrorikuolemat vähenivät edellisvuodesta, mutta maailman neljä tappavinta terroristijärjestöä olivat Isis, al-Qaidan liittolainen JNIM, Pakistanin Taliban eli TTP sekä al-Shabaab. Kaikki ovat islamistisia tai jihadistisia järjestöjä. Niiden vastuulle arvioitiin yhteensä 3 869 kuolemaa eli noin 70 prosenttia kaikista terrorismin kuolonuhreista.
Tämä ei tarkoita, että tavallinen muslimi olisi terroristi tai hyväksyisi terrorismin. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei jihadistisen ideologian ja islamilaisilla käsitteillä perustellun väkivallan yhteyttä voida rehellisesti kiistää.
Kyse ei myöskään ole yksin terrorismista. Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauskomission vuoden 2026 raportin mukaan kymmenet valtiot ylläpitävät edelleen jumalanpilkkaa ja uskonnosta luopumista kriminalisoivia lakeja. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa luopumista islamista ja jumalanpilkkaa voidaan pitää kuolemanrangaistukseen johtavina rikoksina, joille valtio antaa nimenomaisesti uskonnollisen perustelun.
Kun ihmisen henki, vapaus tai oikeudellinen asema riippuu siitä, hyväksyykö hän vallitsevan islamintulkinnan, kyse ei ole enää viattomasta uskonnonharjoittamisesta.
Islamin täyskieltoa ei käytännössä tunneta
Sosiaalisessa mediassa on vuosien ajan väitetty Angolan kieltäneen islamin ja tuhonneen sen vuoksi moskeijoita. Väite ei pidä paikkaansa. AFP:n selvityksen mukaan Angolan hallitus kiisti islamin kieltämisen. Maassa on ollut vaikeuksia muslimiyhteisöjen rekisteröinnissä ja luvattomia moskeijoita on suljettu, mutta uskontoa ei ole julistettu valtakunnallisesti laittomaksi.
Kokonaisia uskonnollisia ryhmiä kyllä kielletään eri puolilla maailmaa. Pew Research Centerin laajassa seurannassa 41 valtion havaittiin kieltäneen ainakin yhden uskontoon liittyvän ryhmän vuonna 2019. Kieltojen kohteina olivat esimerkiksi Jehovan todistajat, bahá’ít sekä uskonnollispoliittiset liikkeet. Kokonaisen suuren maailmanuskonnon valtakunnallinen kieltäminen on kuitenkin aivan eri mittaluokan ratkaisu.
Tästä syntyy näennäinen ristiriita: valtio voi kieltää islamistisen järjestön, mutta ei islamia. Se voi sulkea laittomasti toimivan moskeijan, mutta ei kieltää kaikkia moskeijoita. Se voi rangaista väkivaltaan yllyttävää saarnaajaa, mutta ei jokaista samaa pyhää kirjaa lukevaa ihmistä.
Laki suojaa vakaumusta – vai suojaako?
Periaatteen tarkoituksena on suojella ihmistä valtion mielivallalta. Jos hallitus voisi julistaa jonkin uskonnon vääräksi ja rangaista ihmisiä pelkän vakaumuksen perusteella, samaa valtaa voitaisiin käyttää myöhemmin kristittyjä, juutalaisia, ateisteja tai poliittisia toisinajattelijoita vastaan.
Ajatus siitä, ettei demokraattinen valtio puutu mielipiteisiin vaan ainoastaan tekoihin, ei kuitenkaan toteudu nykyisessä Suomessa täysin ehdottomana. Ihmisen sisäinen vakaumus on lähtökohtaisesti suojattu, mutta tiettyjen mielipiteiden julkisesta ilmaisemisesta tai levittämisestä voidaan rangaista.
Suomessa tuli 27. tammikuuta 2026 voimaan rikoslain muutos, joka kriminalisoi vakavan kansainvälisen rikoksen kieltämisen. Rangaistukseen voidaan tuomita henkilö, joka julkisesti ja tietoisesti kieltää, puolustelee tai mitätöi kansainvälisen tuomioistuimen lainvoimaisella ratkaisulla toteaman joukkotuhonnan, rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen tai sotarikoksen tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan ja häiritsemään yleistä järjestystä. Säännös koskee siten myös holokaustin kieltämistä. Rangaistuksena voidaan määrätä sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. (Finlex)
Myös EU:n pakotteiden alaisten venäläisten tiedotusvälineiden, kuten RT:n, sisällön levittäminen voidaan estää ja levityskiellon rikkomisesta voidaan rangaista. Näissä tapauksissa valtio ei puutu ainoastaan väkivaltaisiin tekoihin, vaan myös siihen, millaisia viestejä saatetaan julkisesti yleisön saataville.
Täsmällisempää onkin sanoa, että demokraattinen valtio ei lähtökohtaisesti rankaise ihmistä hänen yksityisestä vakaumuksestaan. Se voi kuitenkin kriminalisoida vakaumuksen tai mielipiteen julkisen ilmaisemisen, jos viestin katsotaan yllyttävän vihaan, vaarantavan yleistä järjestystä tai rikkovan turvallisuuspoliittisia pakotteita.
Tämä tekee islamia koskevasta kysymyksestä entistä kiinnostavamman. Jos valtio voi kieltää tietyn historiallisen väitteen julkisen levittämisen ja kokonaisen tiedotusvälineen sisällön välittämisen, ei voida väittää, että uskonnollisten oppien rajoittaminen olisi jo periaatteessa mahdotonta. Varsinainen kysymys onkin, missä vaiheessa uskonnollinen oppi muuttuu yksityisestä vakaumuksesta poliittiseksi ohjelmaksi, vihaan yllyttämiseksi tai muiden ihmisten oikeuksia rajoittavaksi toiminnaksi.
LUE MYÖS: Vapauden liiton ympärillä repesi raju riita – Tiihonen syyttää Huhtasaarta ”petoksesta”
Demokratian ei silti tarvitse hyväksyä islamismia
Uskonnonvapaus ei tarkoita oikeutta käyttää uskontoa demokratian hajottamiseen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hyväksyi vuonna 2003 Turkin islamistisen Refah-puolueen lakkauttamisen. Refah Partisi -ratkaisussa tuomioistuin katsoi, että puolueen tavoittelema šariaan ja rinnakkaisiin uskonnollisiin oikeusjärjestelmiin perustuva yhteiskuntamalli oli ristiriidassa demokratian perusperiaatteiden kanssa.
Ratkaisu on merkittävä. Se osoittaa, ettei poliittista ohjelmaa tarvitse hyväksyä vain siksi, että se puetaan uskonnolliseen kieleen. Liike, joka käyttää demokraattisia vapauksia poistaakseen demokratian ja muiden ihmisten vapaudet, ei voi automaattisesti vedota samoihin vapauksiin suojakseen.
Britannia puolestaan kielsi islamistisen Hizb ut-Tahrir -järjestön terroristijärjestönä tammikuussa 2024. Päätöstä perusteltiin muun muassa järjestön Hamasin hyökkäystä ylistäneillä lausunnoilla ja terroritoiminnan tukemisella. Islamia ei kielletty, vaan tietty järjestö kiellettiin sen oman toiminnan perusteella.
Suomessakin yhdistyslaki mahdollistaa yhdistyksen lakkauttamisen, jos se toimii olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja. Korkein oikeus on samalla korostanut, että lakkauttaminen on vakava ja viimesijainen keino.
Työkalut siis ovat olemassa. Kysymys on siitä, uskalletaanko niitä käyttää johdonmukaisesti.
Täyskielto osuisi myös niihin, jotka eivät uhkaa ketään
Islam ei ole yksi rekisteröity järjestö, jolla olisi yhteinen johto, jäsenluettelo ja yksiselitteinen poliittinen ohjelma. Muslimien tulkinnat vaihtelevat maallisesta ja yksityisestä uskonnollisuudesta aina totalitaariseen jihadismiin.
Täyskieltoa toteuttavan valtion pitäisi ensin määritellä, mikä kaikki olisi islamia. Kiellettäisiinkö Koraanin omistaminen, rukous, paasto, islamilaiset nimet, moskeijat vai pelkkä uskontoon kuuluminen? Miten valtio erottaisi kulttuuritaustaisen muslimin poliittisesta islamistista?
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Seurauksena olisi väistämättä ihmisten rankaiseminen identiteetin tai ajatusten perusteella, vaikka he eivät olisi rikkoneet lakia tai vaatineet muiden oikeuksien rajoittamista. Samalla radikaalit liikkeet voisivat siirtyä maan alle ja käyttää kieltoa todisteena väitteelleen, jonka mukaan yhteiskunta käy sotaa kaikkia muslimeja vastaan.
Täyskielto olisi siis sekä oikeudellisesti että käytännöllisesti erittäin ongelmallinen. Tämä ei kuitenkaan oikeuta toista ääripäätä, jossa uskonnollinen nimike toimii suojakilpenä sellaiselle toiminnalle, jota ei hyväksyttäisi minkään muun ideologian nimissä.
Uskonnonvapaus ei saa toimia suojakilpenä
Outoa ei lopulta ole se, ettei islamia ole kokonaan kielletty. Outoa on se, kun viranomaiset ja poliitikot suhtautuvat uskonnollisesti perusteltuun ihmisoikeuksien vastustamiseen lempeämmin kuin vastaavaan maalliseen ääriliikkeeseen.
Jos järjestö kannattaa väkivaltaa, se on voitava kieltää riippumatta siitä, käyttääkö se tunnuksenaan hakaristiä, vasaraa ja sirppiä vai uskonnollista symbolia. Jos saarnaaja yllyttää tappamaan uskonnosta luopuneita, kyse ei ole viattomasta jumalanpalveluksesta. Jos perhe pakottaa nuoren avioliittoon tai rankaisee tätä suvun kunnian nimissä, tekoa ei pidä selitellä kulttuurilla. Jos liike pyrkii rakentamaan rinnakkaisen oikeusjärjestelmän, jossa naisten, uskonnottomien tai seksuaalivähemmistöjen asema on muita heikompi, kyse on poliittisesta vallankäytöstä.
Islamia ei tarvitse kieltää, jotta islamismia voidaan vastustaa nykyistä päättäväisemmin. Terrorismin tukeminen, väkivaltaan yllyttäminen, pakottaminen ja laittomat rinnakkaisrakenteet voidaan kriminalisoida ja niitä harjoittavat järjestöt lakkauttaa. Ulkomaisen uskonnollisen rahoituksen on oltava avointa, ja julkista rahaa saavien yhteisöjen pitäisi sitoutua yksiselitteisesti Suomen lakiin, demokratiaan ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Raja voidaan ilmaista yksinkertaisesti: ihmisellä on oikeus uskoa, rukoilla ja elää rauhanomaisesti vakaumuksensa mukaisesti. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta pakottaa muita elämään oman uskontonsa sääntöjen mukaan.
Demokratia ei saa vainota muslimeja. Sen ei myöskään tarvitse olla sinisilmäinen islamismin edessä. Uskonnonvapaus suojaa ihmistä ja hänen vakaumustaan – ei väkivaltaa, alistamista eikä demokratian purkamista.
