Geopolitiikan mannerlaatat ovat liikkeessä. Tässä Näkökulma-artikkelissa tutkitaan erilaisia vaikuttavia tekijöitä, syy-seuraus -suhteita ja mahdollisia skenaarioita. Mitä ajatuksia Sinussa herää?
Esipuhe
Tiedättehän nuo testit, joissa henkilölle näytetään kuvaa 10-20 sekuntia ja kysytään: ”Montako vihreää esinettä näet kuvassa?” Ja koska henkilö haluaa vastata oikein, hän keskittyy vihreisiin esineisiin.
Sitten kysytään: ”Missä kohtaa kuvaa oli ruskea esine, ja mikä se oli?” Useimmat eivät osaa vastata, koska heidän huomionsa oli ohjattu etsimään vihreitä esineitä. He ohjasivat huomionsa itse saatuaan vihjekysymyksen.
Ja aivot ohittavat muun kuvassa olevan tiedon, koska ”sitä ei kysytty”.
Meidän huomiomme on ohjattu nyt Iranin sotaan. Mutta mitä sellaista kuvassa näkyy, mitä ”ei kysytty”?
Isot pelaajat, kireät housut
Useimmat median uutisointia Iranin sodasta varmaan ns. tietävät, että Putin on petollinen (ja Hitler), Trump on hullu (ja Hitler), Xi JinPing on teknokommari (ja neoMao?) ja että kaikki iranilaiset ovat verenhimoisia paitsi ne jotka pitää demokratisoida mattopommituksella vapaiksi. Suvaitkaa vapaamuotoinen tiivistykseni.
Useimmat myös ns. tietävät, että Yhdysvallat on vapauden linnake, maailman poliisi, suuruudenhullu globaaliin dominanssiin pyrkijä ja altis ystävä, joka aina pettää sanansa, antoi sen kenelle hyvänsä. Riippuu siitä, mitä mediaa seuraa. Jokseenkin samat kaksi viimeistä luonnehdintaa esitetään Venäjästä, Kiinasta ja Iranista. Riippuu siitä mitä mediaa seuraa. Jos mahdollista, kannattaa lukea mahdollisimman monen maan mediaa, vasemmalta, oikealta ja keskeltä. Ja sitten ajatella, itse.
Näillä mietteillä lähdetään tällä kertaa tarkastelemaan aluksi Yhdysvaltain sotaministeri Pete Hegsethin Miamissa pidetyssä Americas Counter Cartel -konferenssissa esittelemää Trumpin hallinnon uuden turvallisuuspiirin, The Greater North America, tiekarttaa.
The Greater North America
Tiekartta kattaa maa- ja vesialueet Grönlannista Ecuadoriin, Alaskasta Guyanaan, Panaman kanaaliin ja Meksikonlahdelle, joiden Yhdysvallat katsoo kuuluvan omaan vaikutusalueeseensa kansallisen turvallisuuden nimissä.
Kunnianhimoinen suunnitelma. Älkää silti tuijottako maamassaa. Katsokaa vesialueita. Kuvitelkaa tilannetta, jossa Yhdysvallat valvoo ja hallitsee kartan vesiväyliä, kapeikoista avoveteen. Toki maa-alueella on öljyä, kaasua ja harvinaisia maamineraaleja, ja niitä epäilemättä on jo suunniteltu tiettyjen nykyistä hallintoa lähellä olevien yritysten (kenen bingokortissa oli Blackrock?) hyödynnettäviksi. Mutta vesialueet. Jos Yhdysvallat asettaa laivastosulkuja Meksikon lahdelle, Malakan salmeen, arktiselle alueelle, Suezin kanavalle ja Gibraltarille
Se kuristaisi koko maailmantalouden, energian elinvoiman virtauksen. Olemme, kenties Venäjää ja Kiinaa lukuunottamatta, huonosti valmistautuneita siihen. Harva maa nykymaailmassa on elintarvikeomavarainen. Venäjä on. Kiina viljelee autiomaan laidalla ja se on rakentanut öljyreservisäiliöitä, joiden sisällöllä pärjää vähintään kolme kuukautta, myös maan alle.
Mutta miksi Yhdysvallat tukkisi vesireitit?
Petrodollari
Yksinkertaistaen: petrodollari on järjestelmä, jossa jokaisen maan on ollut pakko ostaa dollareita voidakseen ostaa öljyä OPEC-öljykartellilta, ja tämä on mahdollistanut Yhdysvalloille siirtää inflaationsa muiden maiden maksettavaksi. Irakiin hyökättiin kun Irak myi öljyä euroilla. Nyt useat maat ovat siirtymässä Kiinan ”petroyuaniin” sekä digi-valuuttoihin.
Jos dollari murenee ja ”maasilta” (Iran-Pakistan-Kiina) öljykuljetuksille ohi tukitun Hormuzin salmen on auki, Yhdysvallat saattaa laskea ainoan keinon säilyttää hegemonia olevan fyysinen tukehdutus.
Jos Yhdysvallat sulkee Hormuzin ja Malakan, maailma ei vain pysähdy, se repeää kahtia. Sulku olisi globaali ’verisuonitulppa’. Hallitsematon kierron hyytyminen (saarrot) johtaa väistämättä koko organismin (maailmantalouden) halvaukseen. Tässä yhteydessä Suomen, Ruotsin ja Norjan on ymmärrettävä, että me olemme tällöin ”arktinen umpikuja”, ellei meillä ole omia resursseja ja itsenäisiä reittejä — kuten rautatieyhteydet ja kansallistettu lannoitetuotanto (Sokli…).
Jos Trumpin hallinto yrittää kääntää valtameret omaksi suljetuksi sisäpiha-altaakseen kansainvälinen reaktio tulee varmasti.
ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN:
Osta Posikaupasta
Kiina on jo varautunut
Jos ja kun Yhdysvallat iskee kovaa merillä (pakotteet, saarrot), Kiina ei iske takaisin samaan kohtaan. Se väistää, kääntää voiman ja avaa uuden uoman — Belt and Road, maasillat, digitaalinen yuan. Kiina virtaa sinne, missä on tyhjää; jos Yhdysvallat jättää aukon Afrikkaan, Lähi-itään tai Keski-Aasiaan, Kiina täyttää sen infrastruktuurilla. Se ei valloita, se kietoutuu talouteen. Kiinan Belt&Road Initiative (”Vyö ja Tie”) alkoi vuonna 2015, sopimus on solmittu 150 maan kanssa. Maailmassa on 196 valtiota.
Kiina pelaa aina pitkää peliä, se ei elä kvartaaleissa.
Kiina, Venäjä, Intia, Etelä-Afrikka ja Brasilia kuuluvat kaikki nousevien maiden talousyhteistyöjärjestö BRICSiin, ja niin kuuluvat myös Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE), Saudi-Arabia, Egypti ja Etiopia. Vuonna 2026 BRICS on kasvanut Indonesialla. Ryhmä hallinnoi 43,6% maailman öljystä, 36% kaasun tuotannosta, 72% harvinaisista maamineraaleista ja 50% vehnästä ja muista elintarvikkeista.
Joihinkin asioihin ne reagoivat ryhmänä, mikä kannattaa pitää mielessä geopolitiikkaa arvioidessaan, samalla muistaen maiden väliset jännitteet.
Venäjä ja Kiina
Venäjän ja Kiinan väliset suhteet eivät ole ongelmattomat, vaikka ne tekevät yhteistyötä BRICSissa ja SCO:ssa, euraasialaisessa politiikan, talouden ja turvallisuuden yhteistyöjärjestössä, ja niillä on kahdenvälisiä sotilaallisia, taloudellisia ja poliittisia sitoumuksia.
Venäjän väestö on keskittynyt sen Euroopan puoleiseen päähän kun taas sen öljy- ja kaasualueita sijaitsee harvaan asutulla seudulla Kiinan rajan tuntumassa. Kiinan maa-alueesta noin neljännes on autiomaata. Venäjä on hyvin tietoinen siitä, että Kiina silmäilee sen maa-alueita mahdollisuuksien silmällä — Siperiassa on vettä, puuta, hiiltä, mineraaleja ja öljyä. Tämä on ollut yksi syy siihen, miksi Venäjä pyrki lähestymään länttä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta tuli torjutuksi ja työnnetyksi Kiinan syliin; länsi aiheutti itse itselleen nyt nähtävät geopoliittiset jännitteet roikkuessaan kiinni ideologisissa kehikoissa.
Japani
Venäjää pidetään mestarina siinä, mitä kutsutaan ”maskirovka” -perinteeksi; Venäjä näyttää reagoivan peilikuvana, mutta pinnan alla se valmistelee jotain, mikä katkaisee koko peilin. Joten spekuloidaan toimintamahdollisuuksilla, joita Venäjällä on nykytilanteessa.
Poimitaan mukaan Japani, jonka maantieteellinen asema on tehnyt siitä Kiinan, Venäjän ja Koreoiden naapurin. Japani tuo noin 98% tarvitsemastaan energiasta muualta. Yhdysvallat on Japanin ”suojelija”. Iranin sota on pakosta avannut japanilaisten silmät näkemään että
1) Yhdysvaltain tarjoama sotilaallinen suoja ei ole aukoton; Iran on läpäissyt ilmatorjunnan Yhdysvaltain sotilastukikohdissa Lähi-Idässä
2) Energiariippuvaisuus on eksistentiaalinen kriisi; kaikilla maailman mailla on nyt tarve hajauttaa ja turvata energian saanti, ei vähimmin Japanilla. Japani on ollut riippuvainen UAE:n ja Saudi-Arabian öljystä. Kun OPEC rakoilee (UAE erosi OPECista) ja alueella myrskyää, öljyvirta on epävarmaa.
OilPrice.com –sivuston uutisen mukaan venäläinen raakaöljylasti on saapumassa Japaniin – ensimmäinen pitkään aikaan, koska Lähi-Idästä tuleva öljy on vaarassa Yhdysvaltain ja Israelin hyökättyä Iraniin 28. helmikuuta 2026.
Ennen kuin käymme läpi Venäjän mahdollisuuksia, on syytä tarkastella kahta eri kuviota: Project Freedom sekä Trumpin perhe. Ne eivät ole toisistaan irrallisia eivätkä ne ole irrallisia kokonaiskuvasta.
ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN:
Project Freedom
U.S. CENTCOMin tiedotteen mukaan Project Freedom on Yhdysvaltain käynnistämä sotilasoperaatio, jonka tarkoituksena on avata Hormuzinsalmi uudelleen kaupalliselle meriliikenteelle. Operaatio alkoi toukokuun 4. päivänä 2026 presidentti Donald Trumpin käskystä vastauksena Iranin aluevesilleen asettamaan saartoon.
Ilmoitettuna tavoitteena on turvata neutraalien kauppa-alusten kulku salmen läpi ja helpottaa noin 2 000 saarretun aluksen poistumista. Operaatio keskittyy reittiohjaukseen ja ilmasuojaan. Aluksille on luotu turvallinen käytävä Omanin aluevesien kautta salmen eteläosassa. CENTCOM on osoittanut operaatioon 15 000 sotilasta, yli 100 lentokonetta ja useita ohjushävittäjiä.
Kriitikot pelkäävät operaation johtavan täysimittaiseen sotaan Iranin kanssa, mikä voisi epävakauttaa koko Lähi-idän. Monet maat ja analyytikot katsovat, että Trumpin hallinto hylkäsi diplomatian liian nopeasti ja valitsi sotilaallisen voiman ennen muiden keinojen loppuunsaattamista. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta katsoen operaation laillisuus on kyseenalaistettu.
Samalla sotilaallinen toiminta on nostanut vakuutusmaksuja ja pitänyt öljyn hinnan epävakaana.
Entä jos Project Freedom oli ajan ostamista, jolla mahdollistettiin voimien keskittämistä? Entä jos ”diplomaattiset ponnistelut” olivat uhkavaatimuksia, joita Iranin oli mahdotonta hyväksyä.
Entä jos Project Freedomin todellinen tavoite ei ole avata salmea vaan pitkittää sota kulutussodaksi? Kulutussota voi olla päämäärä sinänsä mutta samaan aikaan se voi olla myös työkalu jonkin muun päämäärän toteuttamiseksi. Katse historiaan kertoo, että hallintojen vastaus kriisiin kuin kriisiin on vallan keskittäminen hallinnolle, ja se on aina ”väliaikaista kuin autovero”, mitä sitten julkisesti aluksi sanotaankin.
Sotatila, poikkeustila tai ”kansallinen hätätila” mahdollistaa budjettien ohittamisen ja Yhdysvaltain kongressin tarkastusvallan vähentämisen. ”Rahaa katoaa.”
Entä jos Project Freedom jätetään pysyväksi rakenteeksi? Se toimisi sopivana peitteenä maailman vesialueiden partioimiselle, ja projekti on helppo myydä turvallisuudella.
Kulutussota ylläpitää poikkeustilaa. Kuka hyötyy?
Trumpin perhe
Kuten sanottua, sotatila tai ”kansallinen hätätila” mahdollistaa budjettien ohittamisen ja Yhdysvaltain kongressin tarkastusvallan vähentämisen — ja rahan katoamisen.
Donald Jr. ja Eric Trump ovat liittyneet toukokuun alussa floridalaisen Powerus-droonivalmistajan hallitukseen. Powerus on saanut Pentagonilta jättisopimuksia torjuakseen niitä samoja Iranin drooneja, jotka nyt moukaroivat UAE:n öljykenttiä. Vävy Jared Kushner on hänkin ollut aktiivinen.
Kun Project Freedom ”saattaa” tankkereita, Trumpin perheen — nuorimmainenkin, Barron Trump, on mukana — hallitsema World Liberty Financial (WLFI) –kryptoyritys on tehnyt UAE:n kuninkaallisten kanssa satojen miljoonien dollarien sijoitussopimuksia. Globaalia suojelurahaa: UAE saa amerikkalaisia suojeludrooneja ja AI-siruja, ja vastineeksi Trumpin perhe saa sijoituksia pimeisiin krypto-uomiinsa.
Eli: kun tavallinen amerikkalainen — ja suomalainen — maksaa kalliimpaa bensaa, Trumpin perhe kerää kymmeniä miljoonia dollareita lisenssimaksuja ja sijoitustuottoja Lähi-idän urakoista.
Eli: kartelli Trump myy suojelua Project Freedomin kautta sekä drooneja ja kryptoja kun on ensin luonut tarpeen suojelulle sulkemalla Hormuzin salmen.
Eli: Project Freedom on Yhdysvaltain hallinnon ja yksityisten urakoitsijoiden — Pentagonin ja hallituksen tekoälyjärjestelmän luonut ja sitä ylläpitävä (mitkä mahdollisuudet painostukseen!) Palantir, Blackwater-johdannaiset ja energiamiljardöörit — luoma saattue- ja hallintajärjestelmä.
Rajapinta valtionjohdon ja perheyrityksen välillä on kadonnut.
Trumpin perheen ja hallinnon lähipiirin yritykset ovat jo valmiina ottamaan haltuunsa UAE:n jälleenrakennusurakat iskujen jälkeen. Perustelen ajatusta Trumpin Board of Peacen esittelemillä Gazan jälleenrakennussuunnitelmilla. Urakat vaikuttavat sielläkin jo jaetun omille.
Huomatkaa myös, että kun OPEC murenee sisältäpäin (UAE lähti OPECista), öljyn hinnanmuodostus alkaa siirtyä OPEC-kartellilta suoraan niille, jotka hallitsevat merta ja Project Freedomin saattueita.
Huomatkaa myös, että nyt UAE tarvitsee nyt oman puolustusinfrastruktuurin, koska OPEC-eronsa jälkeen se ei enää jaa puolustusinfraa saudien kanssa. Kuka rakentaa uudet tutkat, ohjuskilvet ja kyberturvan? Samat yhdysvaltalaiset urakoitsijat, jotka vilahtavat aina taustalla.
Palataan nyt Japaniin ja sen jälkeen Venäjän mahdollisuuksiin.
Japanin energialukko
Japani on riippuvainen UAE:n ja Saudi-Arabian öljystä. Kun OPEC rakoilee ja Lähi-Idässä soditaan, öljyvirta on epävarmaa. Project Freedom tarjoaa Japanille ”vapauden” ostaa kallista yhdysvaltalaista liuskeöljyä tai maksaa valtavia summia amerikkalaisille saattueille, jotka tuovat öljyn kriisialueen läpi.
Toisin sanoen Japani joutuu rahoittamaan Yhdysvaltain urakoitsijaverkostoa pysyäkseen hengissä; jos Japani haluaa varmistaa, että sen öljyvirta UAE:sta ja Lähi-Idästä ei katkea, sen on käytettävä amerikkalaisia saattueita – ja samalla välillisesti rahoitettava sitä urakoitsijaverkostoa, jossa Trumpin pojat saalistavat.
Tämä vaikuttaa jo ymmärretyn. Strategi Muneo Suzuki vieraili 5.5.2026 Moskovassa. Suzuki tapasi Venäjän varaulkoministeri Andrei Rudenkon, joka ilmoitti Venäjän olevan valmis ulkoministerien — Sergei Lavrov ja Toshimitsu Motegi — tapaamiseen heinäkuussa Filippiineillä.
Suzuki on realisti, joka on sanonut suoraan, että Japanin on parannettava suhteitaan Venäjään selviytyäkseen. Nykyinen pääministeri Sanae Takaichi puolestaan kertoi Donald Trumpille suoraan, että Japanin on mahdotonta luopua venäläisestä LNG:stä (Sakhalin-2). Hän ymmärtää, että ilman tätä energiaa Japani lahoaa sisältäpäin; Takaichin hallitus antoi Taiyo Oilille tehtäväksi tuoda venäläistä raakaöljyä.
Trumpin hallinto on vaatinut Japania lopettamaan venäläisen energian oston ja siirtymään Alaskan LNG-projektiin, mutta Takaichi on vastannut suoraan, että se on mahdotonta Japanin selviytymiselle.
Japanin politiikkaa voi luonnehtia pasifistiseksi nationalistiseksi realismiksi. Japanin strategisessa yhteisössä — kuten Sasakawa Peace Foundation ja muut ajatushautomot — ymmärretään, että entisen pääministeri Shinzo Aben visio ”Venäjän pitämisestä pois Kiinan syleilystä” oli oikea. Mistä päästään Venäjän mahdollisuuksiin.
Venäjän mahdollisuudet — Aasian uusi järjestys
Japanin — minkä tahansa maan — asennetta ajateltaessa on ajateltava kansakunnan käsitystä itsestään ja asemastaan maailmassa. Japanissa on nationalistinen hallitus, on aina ollut. Japanin nationalistinen hallinto ja kansallinen itsekäsitys ovat voimia, joita länsimainen ”vakauspuhe” aliarvioi. Japani on ollut vuosikymmeniä Yhdysvaltain turvatakuista riippuvainen, mutta pinnan alla kytee halu palata todelliseksi suvereeniksi toimijaksi. Jos Yhdysvaltain globaali dominanssi rakoilee, Japani saattaa laskea, että sen selviytyminen vaatii uudenlaista realismia naapureiden, Venäjän ja Kiinan kanssa.
Jos Venäjä tarjoaisi Japanille kokonaispakettia, paketin tulisi sisältää seuraavaa:
1) Energia-ankkuri: Japani on saaristo, joka elää tuonnilla. Venäläinen energia, Sakhalin-2 ja mahdolliset uudet putket, on sille elämänlanka. Sopimus poistaisi riippuvuuden epävakaasta Lähi-idästä ja Yhdysvalloista tuomalla yhden lisätyökalun selviytymispakkaukseen.
2) Kuriilien ”Luova ratkaisu”: Kuriilit ovat olleet esteenä vuosikymmenet. Tällä hetkellä Venäjä linnoittaa saaria entisestään osana Kiinan kanssa tehtävää yhteistyötä. Venäjä ei voi luovuttaa maata, mutta se voi luovuttaa käyttöoikeutta. Jotta Japani suostuisi, saarille on luotava ”erityistalousalue”, jossa pätee Japanin laki investoinneille, mutta Venäjän lippu liehuu hallinnollisesti. Se on kielellinen kompromissi, joka sallii Japanin nationalistien puhua ”paluusta” ja Venäjän ”voimasta”.
Eli: jos Venäjä tarjoaa yhteishallintoa tai osittaista palautusta vastineeksi demilitarisaatiosta ja kaupasta, se on nationalistiselle hallitukselle ”vuosisadan voitto”. Kukapa poliitikko voisi vastustaa sellaista?
3) Elektroniikan uusi blokki: ASEAN + Japani + Venäjä Jos Venäjä saa länsimaista riippumatonta korkeaa teknologiaa Japanista ja Kaakkois-Aasiasta, se vähentää sen riippuvuutta Kiinasta. Win-win.
Kiina saattaa hyväksyä Japanin uuden asemoitumisen, jos hinta on passiivisuus Taiwanin kysymyksessä. Jos Japani (ja Filippiinit) vetäytyy Yhdysvaltain liittoutumasta vastineeksi Venäjän (ja Kiinan?) turvatakuista, Yhdysvaltain kyky suojata Taiwania romahtaa etäisyyksiin ja huoltoon. Kiina haluaa Yhdysvallat pois takapihaltaan. Jos Venäjän ja Japanin sopimus auttaa tässä, Kiina voi katsoa muualle hetken aikaa.
Jos Japani liikkuu — ja alkaa myydä Yhdysvaltain valtionvelkakirjojaan — se muuttaa koko globaalin painopisteen. Yhdysvallat ei voi enää keskittyä Arktiseen alueeseen entiseen tapaan, jos se menettää Tyynenmeren tukipisteensä.
Koska: Venäjä ja Japani jakavat jotain, mitä Yhdysvaltain nykyhallinto (ja Euroopan unionin komissio) ei ehkä ymmärrä: vuosisataisen historiallisen muistin ja kunniakäsityksen. Jos Japani toteaa, että Yhdysvaltain dominanssi-pyrkimys on itsetuhoinen, se valitsee oman olemassaolonsa. Se on se yllätys-elementti, joka ei ole Arktisella, vaan Aasian geopoliittisessa ytimessä.
Tämä ratkaisu nollaa Yhdysvaltain kyvyn saartaa Kiinaa ja pakottaa koko lännen uuteen asentoon. Lopputulos olisi Aasian uusi järjestys.
Yhdistyneet Koreat ja Aasian blokki
Jos Malakan salmi tukitaan, Kiinan ”maasillat” ja Venäjän putket muuttuvat ainoiksi elämänlangoiksi koko Aasialle. Tämä ajaisi Japanin entisestään Venäjän ja Kiinan suuntaan, ja se taas muuttaa molempien Aasiaa.
Japani, Koreat ja ASEAN-maat — Vietnam, Filippiinit, Indonesia — ovat ymmärtämässä, että ne ovat ”lännen armoilla” vain niin kauan kuin ne ovat erillään.
Selviytymisen tarve on voimakas. Paine saattaa ajaa maat muodostamaan Aasian blokin. Jos ne solmiutuvat blokiksi, ne eivät ole enää Yhdysvaltain vasalleja eivätkä Kiinan alusmaita. Ne käyttävät Kiinan markkinoita, mutta pitävät omat armeijansa ja teknologiansa.
Pohjois-Korealla on ydinpelote ja valtavat harvinaiset maametallit; Etelä-Korealla on maailmanluokan teollisuus ja pääoma. Molemmat kärsivät ikääntyvästä väestöstä. Eräänlainen ”yksi kansa, kaksi järjestelmää” -ratkaisu. Eli: Pohjoinen antaa resurssit ja pelotevoiman (turvallisuuden), Etelä antaa teknologian ja pääoman (hyvinvoinnin). Se on symbioosi, joka tekee niemimaasta koskemattoman. Yhdysvallat joutuu siirtämään joukkonsa pois.
Liittovaltio, valtioliitto — vaikka vain taloudellinen alkuun — loisi kolmannen voimakeskuksen Kiinan ja Japanin väliin.
Venäjälle tämä sopii täydellisesti. Se haluaa moninapaisen maailman, jossa Kiina ei ole ainoa valtias idässä. Venäjä voi toimia tämän uuden Aasia-blokin energiapankkina ja turvatakuiden välittäjänä. Venäjälle yhdistynyt tai talousliitossa oleva Korea on täydellinen puskuri Kiinaa vastaan. Se tarjoaa uuden markkinan venäläiselle energialle ja raaka-aineille ilman, että Venäjän tarvitsee pelätä kummankaan Korea-osapuolen aggressiota.
Joten: Voisiko olla että Venäjän yllätysveto on tehdä Japanin kanssa ”Suuri sopimus”?
Ja jos Aasia vetää hajurakoa länteen, The Greater North America -projekti kääntyy sisäänpäin. Yhdysvaltain ja EU:n on pakko hymyillä kameroiden edessä, vaikka ne tietävät menettävänsä kontrollin niemimaasta — koska vuosikymmeniä on puhuttu rauhasta ja yhdistymisestä. Jos se tapahtuu pragmaattisesti talous edellä…
Itse pidän todennäköisenä, että Koreat valitsevat selviytymisen yli ideologian.
ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN:
Osta Posikaupasta
Voittamisen pakko
Marraskuun 2026 välivaalit häämöttävät. Trumpin on näytettävä ”voittajalta” amerikkalaisille äänestäjille, jotka ovat väsyneitä kaukaisiin sotiin mutta vaativat kansallista kunniaa.
Trumpilla on dilemma: hän ei halua täysimittaista maasotaa, mutta hänen on ”kuitattava” ne 16 Iranin tuhoamaa tukikohtaa. MEK tarjoaa tähän keinon. MEK eli Mujahedin-e-Khalq, tunnetaan myös nimellä Iranin kansan mujahedin -järjestö (PMOI). MEK on vuonna 1965 perustettu merkittävä iranilainen, marxilais-islamistinen maanpaossa toimiva aseistettu oppositioryhmä, joka taistelee Iranin teokraatti-hallintoa vastaan.
MEK on tapa iskeä Iranin sisälle ilman, että amerikkalaisia arkkuja palaa kotiin massoittain. Se on ”halpa sota”, jolla voi yrittää ostaa ääniä kotona.
Iranin isku 16 tukikohtaan nollasi Yhdysvaltain perinteisen pelotteen. Trumpin on vaikea vastata suoralla sodalla koska kansa äänestäisi hänet suoraan ulos, joten hän saattaa yrittää käyttää Irakin alueella toimivaa MEKia kirurgisena aseena; Trump voi yrittää myydä MEK:n ”Iranin kansan omana kapinana”. Jos MEK onnistuu tuhoamaan jotain kriittistä Iranin sisältä, Trump voi julistaa sen ”demokratian voitoksi” ilman amerikkalaisia uhreja; kielellistä ja sotilaallista teatteria, jolla ostaa ääniä.
Irakin katkeruus
Irak ei ole vain sotilaallisesti hauras; se on sielultaan haavoitettu. Vuosikymmenten sodat ovat jättäneet jälkeensä väestön, jonka katkeruus länttä kohtaan on kuin kuiva ruoho, joka syttyy ensimmäisestä kipinästä. Irakin katkeruus Yhdysvaltoja kohtaan on se uoma, jota pitkin Iranin vaikutusvalta virtaa esteettä.
Iranilla on liittolaisia Irakissa. Hashd al-Shaabi, Kansan mobilisointiyksiköt (PMF/PMU), on irakilainen puolisotilaallinen kattojärjestö, joka perustettiin vuonna 2014 fatwan, uskonnollisen määräyksen pohjalta taistelemaan Isis-järjestöä vastaan. Se koostuu pääosin shiia-militioista, mutta sisältää myös sunni- ja vähemmistöryhmiä. Vaikka järjestö on virallisesti osa Irakin puolustusvoimia, monet sen ryhmät ovat Iranin tukemia ja vaikuttavat itsenäisesti.
Jos sunni-taustainen MEK operoi shiia-johtoisen Irakin maaperältä käsin shiialaisen islamin keskusta, Irania ja sen teokraatti-hallitusta vastaan, myös Irak näkee MEKin vieraana, joka on istutettu aiheuttamaan uusi infektio.
Jos MEK:n potentiaalinen toiminta kytketään kurdikysymykseen, mukaan astuvat Turkki ja Syyria. Turkki ei salli mitään, mikä voimistaisi kurdiseparatismia. Jos MEK ja muut epäsymmetriset voimat aloittavat yllytettyinä operoinnin Lähi-idässä, rakoileva NATO joutuu varmistamaan, että sen selusta — pohjoinen — on tiivis. Ja jotta Yhdysvallat voi operoida Irania vastaan, sen on varmistettava, ettei Venäjä avaa ”toista rintamaa” pohjoisessa tarjoamalla Japanille kokonaispakettia.
MEK on kuitenkin instrumentti, jolla on oma agendansa. He tietävät — jos toimivat — olevansa Trumpin työkaluja ja laskuttavat siitä kalliisti. Jos ja kun Yhdysvallat vetäytyy verbaalivoittoisasti Iranista, MEK jää Irakin ja Iranin väliin – ja se on se piste, jossa veri alkaa todella vuotaa. Alkaa Irakin sisällissota, jonka todennäköisyys laajeta muualle Lähi-Itään on suuri. Irakin kaaos ei jää Irakiin. Se on elinvoiman musta aukko, joka imee puoleensa naapurit — Turkki, Iran, Saudi-Arabia — ja nostaa energian hinnan tasolle, jota Eurooppa ei kestä.
Turkki näkee mahdollisuuden
Jos Irakin tyhjiö avautuu, Erdoğan ei näe uhkaa, vaan mahdollisuuden. Erdoğan on peluri, joka on jo vuosia rakentanut ”turvavyöhykettä” Syyriaan ja Irakiin. Jos Yhdysvallat vetäytyy — ”Ota rahat ja juokse” -vaihe — , Turkki marssii sisään ”vakauttamaan” tilanteen – eli ottamaan haltuunsa öljykentät ja estämään kurdivaltion synnyn.
Erdoğan haluaa Turkin olevan se solmupiste, jonka kautta kaikki itäinen energia virtaa Eurooppaan — samalla kun Erdoğan neuvottelee Putinin ja Iranin kanssa, Erdoğan voi kiristää EU:ta pakolaisilla ja NATO-Suomea veto-oikeudellaan.
Yhteenvetoa
BRICS edustaa 54,6% maailman väestöstä; jäsenmaiden yhteenlaskettu väkiluku on 4,3 miljardia ihmistä. Pelkkä väkiluku antaa painoarvoa tälle yhteistyöjärjestölle. Onko lännellä todella varaa suututtaa BRICS-maat?
Ulkopolitiikkaa ei voi tehdä huomioimatta sisäpolitiikkaa. BRICS-maissa väkimäärä eritoten pitää siitä huolen.
Venäjästä ja Kiinasta kerrotaan länsimaissa painottaen ideologiaa. Niiden toimien tarkastelu alleviivaa niiden käytännöllistä asennetta.
Suomen itäraja on NATOn ja SCOn raja, tavallaan myös BRICSin raja. Voimankäyttö synnyttää aina vastavoiman, vastaliikkeen (Newtonin III laki).
Länsimainen narratiivi henkilöi, koska ihmiset on helpompi saada vihaamaan henkilöä. Tai rakastamaan. Politiikalle liimataan kasvot.
Huomaatte tämän, kun kiinnitätte huomionne siihen, miten Suomen media esittelee ehdokkaita vaalien alla. Saatte kuulla kaikenlaista siitä, millainen Sejase oli lapsena; naapurit, koulutoverit, entinen opettaja ja sukulaiset muistelevat — mutta poliittiset aikomukset jäävät vähälle huomiolle. Ehdokas tuodaan lähelle ”tavallistamalla”. Äänestyspäätös syntyy — täysin kuvitteelliselta — ”kaveripohjalta”, Sejase on ”hyvä tyyppi” — mutta se ei kerro mitään Senjasen osaamisesta.
Tietämättömyyden demokratia tuottaa huonoja hallituksia.
Suomen hallituksen olisi syytä katsoa itään, ja oppia niiltä.
Millaisia ajatuksia Sinussa heräsi geopoliittisesta tilanteesta nyt kun katsoit ohi vihreiden esineiden ja näit ruskeankin?
En kerro sinulle, että näin ehdottomasti tapahtuu, että ehdottomasti näin on. Kerron, että näillä elementeillä tällaista voi tapahtua. Koska toivon, että ajattelet itse. Ajattelet mahdollisuuksia, todennäköisyyksiä ja sitä, mikä kaikki muu voi vaikuttaa kokonaiskuvassa. Sillä tämä kaikki vaikuttaa sinunkin elämääsi.
Artikkelikuva: Pexels
