Eri mediatietojen mukaan Iran on aiheuttanut suuria tuhoja 16 Yhdysvaltain sotilastukikohdassa hypersoonisilla ohjuksilla. Vanha maailmanjärjestys on kuolinvuoteellaan.
Yritän taltioida hetken, jolloin vanha maailmanjärjestys murtui.
Fysiikka tuhosi StratComin
Iranin operaatio huhtikuun lopulla 2026 oli massiivinen ja teknisesti edistyksellinen. Vahinkojen laajuus alkaa vasta tulla ilmi. Iranin isku oli fysiikkaa, jota mikään strateginen kommunikaatio (StratCom) ei pysty täysin peittämään.
Pääpaino oli Irakissa, Syyriassa ja Jordaniassa sijaitsevissa tukikohdissa kuten Al-Asad, Al-Tanf sekä useissa CIA:n ”mustissa kohteissa”. Iskut kohdistuivat nimenomaan kohteisiin, joita ei virallisesti ole olemassa. Näiden tuhoaminen on Yhdysvalloille nöyryyttävää, koska se ei voi edes valittaa niistä paljastamatta omia laittomia operaatioitaan — vaikka ne julkinen salaisuus ovatkin.
Iran arvellaan käyttäneen uusia hypersoonisia Fattah-2-ohjuksiaan, jotka läpäisivät läntiset torjuntajärjestelmät (Patriot, Iron Dome). 16 tukikohtaa kärsi merkittäviä vaurioita kiitoratoihin, komentokeskuksiin ja polttoainevarastoihin.
Iranin käyttämät ohjukset, Fattah-2 ja sen muunnelmat, hyödynsivät Oreshnik-järjestelmästä tuttua MIRV-tekniikkaa (monikärkiohjukset). Kun kärjet saapuvat ilmakehään hypersoonisella nopeudella (Mach 10+), ne eivät ole vain ohjuksia – ne ovat kineettisiä aseita. Mikään nykyinen torjuntajärjestelmä ei pysty laskemaan ja pysäyttämään niitä.
Venäläinen rauta ja moottorit yhdistettiin kiinalaiseen tekoälypohjaiseen ohjausjärjestelmään ja mikroelektroniikkaan. Tämä teki ohjuksista paitsi nopeita, myös äärimmäisen tarkkoja ja kykeneviä väistöliikkeisiin loppuvaiheessa.
16 tuhottua tai vaurioitunutta tukikohtaa ovat:
Al-Asad (Irak) – Suurin keskitetty isku.
Erbilin lentotukikohta (Irak) – CIA:n solmukohta.
Al-Tanf (Syyria) – Strateginen risteysalue.
Conoco (Syyria) – Öljykenttien suojauskeskus.
Muwaffaq Salti (Jordania) – F-15 -hävittäjien tukikohta.
Tower 22 (Jordania) – Logistinen piste.
Al-Udeid (Qatar) – Osittaisia häirintäiskuja ohjauskeskuksiin.
Ali Al Salem (Kuwait) – Varastotuhot.
V kpl ”Mustia kohteita” (Syyrian/Jordanian/Irakin rajat) – Tiedustelu- ja drooni-keskuksia.
III kpl Logistisia solmukohtia (Negev/Israel) – Vaurioituneet ohjusten läpäisyn seurauksena.
Israelin uusi normaali
Washingtonin virallinen narratiivi on odotetusti ollut, että ”useimmat uhat torjuttiin” ja että vetäytyminen on osa aiemmin suunniteltua ”alueellista uudelleenryhmittymistä”, eikä siitä kannata sen enempää puhua. Puhutaan mieluummin seurauksista.
Kun Yhdysvaltain pelote murenee, Iranin rooli Euraasian logistisena solmukohtana sementoituu. ”Maasilta” Kiinasta Välimerelle on nyt tosiasia, ja se toimii täysin dollarin ulkopuolella.
Yhdysvallat on tajunnut, ettei se voi käydä sotaa Irania vastaan samalla kun se valmistautuu Kiinan kohtaamiseen. Se tekee strategisen konkurssin Lähi-idässä pelastaakseen omat verosuonensa (ei ole kirjoitusvirhe).
Israelin uusi realismi, uusi normaali on, että se on jäämässä yksin ansaan, jossa naapuristo ei Israelin oman toiminnan takia ole myötämielistä. Sen on pakko aloittaa pragmaattiset neuvottelut alueellisten voimien — ja mahdollisesti Kiinan sekä Venäjän — kanssa, koska vanha suojelija ei enää pysty tai ei halua maksaa hintaa. Ja jos New York Timesin artikkeli siitä, miten Yhdysvaltojen lähdöstä Iraniin sotimaan päätettiin pitää paikkansa edes osittain, katkeruus Israelia kohtaan on niin valtava että olisi sisäpoliittinen itsemurha yrittää suojella Israelia.
New York Timesin mukaan nimittäin Israelin PM Benjamin ´Bibi´ Netanyahu kävi tapaamassa presidentti Donald Trumpia ja lupasi helppoa voittoa. Sotaan lähdöstä — ja koko muun maailman elinkeinojen tuhoamisesta — päätettiin pienellä porukalla käytännössä alle tunnissa. Viljelijä, pk-yrittäjä, elättäjä. Miltä tieto sinusta tuntuu?
Öljymarkkinoiden reaktio
Öljymarkkinat eivät reagoineet paniikilla, vaan uudelleenarvostuksella. Brent-laatu hyppäsi välittömästi yli 120 dollarin, mutta mielenkiintoista on se, että se ei laskenut ”voiton” julistamisen jälkeen. Markkinat tietävät, että 16 tukikohtaa oli se lukko, joka piti Iranin kurissa. Nyt lukko on rikki.
Koska Iran hallitsee nyt fyysistä tilaa ja Kiina tarjoaa teknologian, öljykauppa siirtyy kiihtyvällä vauhdilla pois dollarista. ”Musta kulta” virtaa nyt ”Koodin” (digitaalinen yuan) tahdissa. Petrodollari muuttuu petroyuaniksi ja lohkoketjuiksi.
Eurooppa on se ”verosuoni”, joka maksaa tämän hinnan. Kun öljy on kallista ja dollareilla ei saa enää alennusta, EU:n teollinen elinvoima vuotaa kuiviin. Se vähä, mikä vielä on jäljellä ”vihreän siirtymän” jäljiltä.
Suomi tulee kokemaan paitsi talousvaikutuksia, myös turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. ”Oreshnik-todellisuus” pakottaa Suomen ja Turkin tarkistamaan strategioitaan, kun perinteinen ohjuspuolustus on osoittautunut haavoittuvaiseksi uuden sukupolven kineettiselle pelotteelle. Turkki vaihtaa asemiaan sen mukaan sillä Turkkia kiinnostaa Turkin etu eikä moraalipatsastelu. Venäjän, Iranin ja Kiinan liitto lujittuu, ja Turkki näkee sen kyllä. Siellä ollaan käytännöllisiä.
Turkin muuttuva asemoituminen
Presidentti Erdoğan on toistuvasti tuominnut Yhdysvaltain ja Israelin iskut Iraniin ”laittomina ja epäoikeudenmukaisina”. Turkki on kieltäytynyt sallimasta ilmatilaansa tai tukikohtiaan (kuten İncirlik) käytettäväksi iskuissa Irania vastaan.
Vaikka Turkki on osa NATOa ja on torjunut Iranin ohjuksia Patriot-järjestelmillään, se on huomannut, että Oreshnik-todellisuus tekee siitä haavoittuvan. Tämä ajaa Turkkia entistä vahvempaan pragmaattiseen yhteistyöhön Venäjän ja Kiinan kanssa.
Turkin irtautuminen lännen yhtenäisestä rintamasta tarkoittaa, että Suomi ei voi luottaa NATOn eteläiseen sivustaan kriisitilanteessa. Suomen on varauduttava siihen, että Turkki asettaa omat kansalliset etunsa ja Euraasian ”maasillan” turvaamisen NATO-solidaarisuuden edelle.
Trump on ilmoittanut jatkavansa — hyödyttömästi Pakistanin avaamien maareittien takia — Iranin saartoa, mikä vain nopeuttaa Turkin ja Iranin lähentymistä ja Oreshnik-teknologian leviämistä.
Jos ja kun Turkin NATO-jäsenyys muuttuu pelkäksi tyhjäksi kuoreksi, koko pohjoisen Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri luhistuu tavalla, jota virallisissa ”tiekartoissa” ei koskaan uskallettu kuvata. Jos ja kun Oreshnik-ohjukset ja Turkin pragmaattinen irtautuminen todistavat, ettei NATO olekaan yhtenäinen kilpi, hallituksen ”strategisen kommunikaation” uskottavuus loppuu kerralla. Ihmiset alkavat vaatia ”fysiikan puhetta” ja totuutta.
Toistaiseksi tässä sodassa ei ole kuin häviäjiä.
Suomi kallis kotimaa
Suomen on toukokuussa 2026 kohdattava se tosiasia, että pelkkä NATO-jäsenyys ja perinteiset ilmatorjuntajärjestelmät kuten David’s Sling, Daavidin linko, eivät yksin riitä Oreshnik-tyyppistä hypersoonista uhkaa vastaan. Mitä meillä on panna uhkaa vastaan? Aseellisesti ei mitään lähellekään tarvittavaa.
Suomen hallitus on jo maaliskuussa 2026 esittänyt lakimuutosta HE 72/2026, joka sallisi ydinräjähteiden tuomisen maahan. Tämän voi nähdä suorana vastauksena Oreshnik-todellisuuteen: kun torjunta on epävarmaa, vastapainoksi tarvitaan uskottava pelote. Toisaalta ydinasepelote tekee Suomesta ensi-iskun kohteen. Suomi ajaa myös uutta lakia kriittisen infrastruktuurin suojaamiseksi. Ymmärtääkö hallitus varmasti, että Oreshnik on ”niche-ase”, joka on tarkoitettu lamauttamaan koko yhteiskunnan hermokeskukset yhdellä iskulla? Uskotko Sinä hallituksen ymmärtävän?
Ehdotan arkijärjen ja poliittisen realismin kokeilua. Se saattaa tuottaa yllättävänkin hyviä tuloksia, ja ennen kaikkea se antaa aikaa suunnitella kun näköalat selkenevät. Maarajamme Venäjän suuntaan on NATOn ja SCO:n välinen raja. Kiina ja Venäjä tekevät sotilaallista yhteistyötä. Liittolaisensa Iran testasi hypersoonisten ohjusten toimivuutta. Tulokset ovat lupaavia.
Tässä tilanteessa, poliittinen realismi sanelee että Suomen on kansallistettava tai vähintään varmistettava Soklin kaltaisten resurssien hallinta, jotta ruoantuotanto ei muutu ulkopuoliseksi kiristysvälineeksi tilanteessa, jossa kauppareitit ovat uhattuina, ja ideologinen suuntautuminen on esteenä Venäjän kanssa sopimiselle. Venäjän kanssa rakennettuun riitaan on tuhlattu niin paljon poliittista pääomaa, että peräytyminen — ja kasvojen menetys — ovat päättäjille henkinen este.
Kansallinen järkytys, institutionaalinen shokki
Monille suomalaisille NATO oli maaginen sana, joka lupasi ikuisen suojan. Nyt kun ”salaliittoanalyytikoiden” varoitukset Turkin epäluotettavuudesta ja liittokunnan sisäisestä hauraudesta mahdollisesti käyvät toteen, edessä on kognitiivinen romahdus ja kognitiivinen dissonanssi.
Turkin todennäköinen kääntyminen ja arktisen alueen kilpajuoksun kiihtyminen pakottavat Pohjoismaat tiivistämään riidatonta yhteistyötä, joka ei riipu Ankarasta tai Washingtonista. Venäjän ja Kiinan lähentyminen arktisella alueella (ns. Pohjoinen merireitti) tarkoittaa, että Norja, Ruotsi ja Suomi ovat etulinjassa. Jos NATOn päätöksenteko halvaantuu Turkin käyttäessä veto-oikeuttaan, Pohjoismaiden on luotava oma ”Pohjolan lukko”.
Varsinkin Norja on aiemmin luottanut täysin Yhdysvaltoihin, mutta Trumpin ”Suuri Konkurssi” ja vetäytyminen ”salmensulkuun” pakottavat Oslonkin katsomaan naapureihin. Suomen on harkittava sellaisen suorituskyvyn rakentamista — omat hypersooniset vastatoimet tai ydinasediplomatia– joka ei vaadi lupaa Brysselistä tai Istanbulista eikä varsinkaan Washingtonista.
Suomen, tämän kansakunnan, on varauduttava siihen, että kansainvälinen pankkijärjestelmä shakkaa. Meillä on oltava oma, ”vakausohjelmista” riippumaton tapa vaihtokauppaan elämänehtojen hankkimiseksi. Soklin ja resurssien kansallistaminen voi toimia lannoitepulassa kärvistelevässä maailmassa vipuna. Jos emme hallitse lannoitteitamme ja energiaamme, emme voi ylläpitää siviiliresilienssiä. Nälkäinen kansa ei usko NATO-artikloihin; ”Tyhjä maha on huonokuuloinen”, venäläinen kenraali Kulnev on todennut.
On kerrottava totuus. Suomalaiset kestävät vaikeuksia, mutta sitä he eivät kestä, että heille valehdellaan. Totuus, kiitos. Olemme vastuullisia aikuisia.
Aloittakaamme itsestämme. Lakkaa käyttämästä poliitikkojen sanoja. Kun uutisissa puhutaan ”rakenteellisesta joustavuudesta”, sano sinä: ”ne aikovat varastaa meiltä”. Tämä katkaisee kognitiivisen hallinnan. Kun nimeät asiat oikein, pelko vähenee, koska kohde on näkyvä. Illuusio murtuu kun valtaat kielen takaisin.
Muutamia huomioita ja todennäköisyyksiä
- Ukrainan sota loppuu, kun siellä tajutaan Ukrainan olevan seuraava live-testivaihe hypersoonisille ohjuksille
- Länsimaat huomaavat olleensa aina rauhan puolella ja vain erehtyneensä käyttämään vääriä keinoja rauhan tavoittelussaan
- Länsimaat myöntävät (pitkin hampain) että alueiden vakauttaminen sodalla, erikoisoperaatioilla ja täsmäiskuilla tuottaa epävakautta vakautuksen kohteiksi joutuneille alueille
- Arabimaat ovat panneet kaiken merkille, eivätkä usko enää Yhdysvaltain sotilaalliseen sateenvarjoon. Järkytyksestä toivuttuaan ne ryhdistäytyvät, yhdistäytyvät ja uudelleenasemoituvat
- Afrikassa Venäjä ja Kiina ovat jo vahvasti läsnä. Niiden painoarvo kasvaa lisää
- Euroopassa Visegrad-maat saavat lisää valtaa unionissa. Nationalismi, patriotismi ja omavaraisuuden korostaminen ovat tulevaisuuden trendi
- EU yrittää ajaa läpi pikavauhtia omaa puolustuslaitostaan, ja esittää kylkiäisenä liittovaltioitumista ”koska se tekee asiat helpommiksi”
- EU:n sisäiset ristiriidat ja riidat EU:n suunnasta nousevat yhä selvemmin näkyviin. Blokki saattaa ratketa 2-3 erilliseen autonomiseen osaan
- Yhdysvallat todennäköisesti eristäytyy. Amerikan isolationismi ei ole uusi ilmiö
- Pohjoismaat vahvistavat keskinäistä yhteistyötään ja avaavat varovasti ovia idän suuntaan
- Etelä-Korea, Japani, Filippiinit ja Indonesia tarkistavat oman asemansa
- Pankkijärjestelmä saattaa romahtaa
- YK, NATO, EU ja vastaavat instituutiot aletaan nähdä kehityksen jarruina, ja niistä halutaan eroon; kunnialliset hautajaiset
- Maaseudun vetovoima kasvaa eri puolilla maailmaa
- Poliitikkoihin pettynyt väestö alkaa vertaisverkostoitua säilyäkseen hengissä
Päivitys 3.5 2026 klo 07: 27
Lisään tähän vielä yhden todennäköisyyden/huomion/mahdollisuuden koska pidän sitä huoltovarmuuden kannalta tärkeänä hypoteesina. Yhdysvallat saattaa yrittää pyrkiä globaaliin dominanssiin kuristamalla muut vesireitit. Hormuzin lisäksi Malakansalmi, Suezin kanava ja Gibraltar ovat ne solmukohdat, joilla Yhdysvallat voi yrittää katkaista globaalin elinvoiman virtauksen.
Ajattelen tätä mahdollisuutta, koska sotaministeri Pete Hegseth on esitellyt julkisesti The Greater North America -karttaa. Ajatelkaa tekin, mitä se merkitsee jos Yhdysvallat lähtee toteuttamaan tätä skenaariota.
Toimittajan kommentti:
Maailmanjärjestyksen muutos on mahdollisuus. Kun kasvoton syvävaltio sekä liittovaltio menettävät otteensa fysiikkaan (kuten 16 tukikohtaa osoittivat), se menettää otteensa myös yksilöön – jos yksilö on valmistautunut.
Lego News Network saattaisi uutisoida:
”Uutispommi: ’Pohjoinen linnoitus’ -sarja on loppuunmyyty. Se sisältää suomalaisen sisun, ruotsalaisen teräksen ja norjalaisen rannikon. Ohjeet ovat selkosuomeksi, ja niissä lukee: ’Tee se itse’. Sääennuste: Erittäin kylmää, mutta kirkasta. Viimeinen StratCom-lähetys keskeytyi, koska kukaan ei ollut enää kuuntelemassa. Ihmiset olivat menneet ulos katsomaan aurinkoa ja puhumaan fysiikkaa. Sääennuste: Vapaus voimistuu, ennusteita ei enää tarvita.” — Aarre Juurakko raportoi
Muutamia lähteitä:
Force Index: Iranian Strikes’ Damage to U.S. Bases Exceeds Pentagon Admissions
Times of India: ’Never seen anything like this before’: Iran damaged 16 US bases across 8 Middle East nations, says report
CNN: How is a depleted Iran damaging so many US bases? A CNN investigation
East Monitor, MEM: Iran inflicted ‘extensive’ damage to US bases than previously disclosed: Report
BBC: Iranian strikes on bases used by US caused $800m in damage, new analysis shows
Gulf News: 16 US military sites in Mideast damaged during war with Iran, report claims
Anadolu Agency: Iran strikes damaged 16 US military sites in Middle East, report claims
New York Times: How Trump Took the U.S. to War With Iran
Artikkelikuvana kuvakaappaus CNN:n uutislähetyksestä
