Jos tehdään elokuva siitä, kun keski-ikäiset miehet tavoittelevat villiä nuoruuttaan, on sitä katsomaan mennessä syytä pitää rima matalalla. Pääsiäiseksi julkaistussa elokuvassa Duudsonitkin liittyvät virallisesti himmenevien tähtien kaartiin, tekemällä eräänlaisen nuoruusmuistelon ja olisi hyvin vaikea uskoa että elokuvasta tulisi vielä räväkämpi kakkososa. Mutta elokuva kuitenkin yllätti, ja pohjalaismiehet taisivat tehdä vaikeimman stunttinsa, sillä nyt he päästävät katsojan lähelle kurkistamaan sisään Duudsonien sisäisiin ristiriitoihin. Ja kun pohjalaismies itkee, sitä ei inhimillinen pysty sivuuttamaan olankohautuksella.
Uudessa elokuvassa liikutaan lakeuksilla ja nähdään monenlaista pohjalaiseen uhoon ja uhkarohkeuteen liittyvää: ajetaan romurallia, hämmästytetään ohikulkijoita, poltetaan valtava määrä cannabista ja joudutaan tietenkin sairaalaan ja putkaan – siis kaikkea, mitä Duudsoneilta voikin odottaa.
Duudsonit on tehnyt suomalaista viihdehistoriaa nousemalla pienestä pohjalaisesta kaveriporukasta maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Heidän suurin saavutuksensa ei ole vain yksittäinen temppu, vaan se, miten he onnistuivat viemään suomalaisen ”sisun” ja pohjalaisen hulluuden Hollywoodiin asti. Ja tälläkin kertaa katsoja saa rahoilleen vastinetta: elokuva antaa jotain, mitä ei odottanut – opetuksen ystävyydestä – jonka kaikkien kuuluisi saada.
