Tansania on käynnistänyt yhden Afrikan merkittävimmistä torjunta-aineuudistuksista. Markkinoilta poistettiin tai kiellettiin yhteensä 805 torjunta-ainetta. Hallitus asetti välittömän maahantuontikiellon ihmisten, kasvien ja ympäristön suojelemiseksi.
Päätöstä pidetään voimakkaana kannanottona markkinoihin, joilla moniin köyhiin maihin on myyty torjuntakemikaaleja, joita on jo rajoitettu tai kielletty Euroopassa ja muualla maailmassa.
Tansanian viranomaiset ilmoittivat, että 130 valmistetta sisältää erittäin vaarallisiksi luokiteltuja tehoaineita, ja 675 tuotteen rekisteröinti oli vanhentunut yli kymmenen vuotta sitten, CitizeCo mukaan.
Kiellettyjen aineiden joukossa ovat muun muassa terveydelle haitalliset paraquaatti, dimetoaatti ja asefaatti. Osa näistä aineista on edelleen käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, vaikka niiden terveys- ja ympäristövaikutuksista on väitelty vuosien ajan.
Tansania on jo aiemmin kiristänyt torjunta-ainesääntelyään ja jo vuonna 2023 kielsi 44 erittäin vaarallista torjunta-ainetta. Nykyinen päätös on jatkoa pidemmälle sääntelylinjalle ihmisten ja ympäristön suojaamiseksi.
Nyt tehty ratkaisu voi vaikuttaa muuallekin Afrikan ympäristö- ja maatalouspolitiikassa. Asiantuntijoiden mukaan vaikutukset voivat ulottua koko Itä-Afrikkaan. Erityisen tarkasti seurataan Kenian tulevia päätöksiä, sillä maa on alueen suurimpia maataloustuottajia ja tärkeä vientikeskus. Jos Kenia lähtee samaan suuntaan, se voi käynnistää laajemman alueellisen sääntelymuutoksen torjunta-aineissa-
Torjunta-aineteollisuudelle suuntaus on merkittävä uhka. Monet kansainväliset kemikaaliyhtiöt ovat pitkään myyneet Afrikkaan aineita, joita on rajoitettu Euroopassa turvallisuussyistä. Kriitikot ovat kutsuneet tätä kaksoisstandardiksi, jossa vaarallisempia tuotteita ohjataan köyhempiin maihin. Tansanian ratkaisu haastaa tämän kaupantekomallin.
Päätöksen kannattajat sanovat, että se suojaa kansanterveyttä, maaperää ja luonnon monimuotoisuutta. Vastustajat taas varoittavat, että torjunta-aineiden rajoitukset voivat heikentää satoja ja nostaa viljelijöiden kustannuksia.
Keskustelu heijastaa laajempaa maailmanlaajuista kiistaa siitä, missä kulkee raja ruoantuotannon tehokkuuden ja ympäristö- sekä terveysriskien välillä.
