Suvi on tehty yhdessäoloa ja sosiaalisuutta varten. Tämä kävi jälleen kerran toteen, kun järjestyksessään 120. Suviseurat pystytettiin Kauhavan entisen ilmasotakoulun alueelle. Kyseessä on ainutlaatuinen voimannäyte: talkoovoimin alueelle polkaistaan viikon ajaksi kokonainen 80 000 asukkaan kaupunki, josta löytyy kaikki tarvittava omasta työvoimatoimistosta ja pankista aina terveysasemaan ja lastenhoitopisteisiin saakka. Tämä perinteikäs suurtapahtuma onkin historialtaan vanhempi kuin itsenäinen Suomi.
Suurperheen loma ja muuttuva arki
Seurojen veteraanikävijä, jo 45 kertaa tapahtumaan osallistunut Tumppi, jakaa mietteitään muuttuvasta maailmasta ja seurojen merkityksestä. Hän huomauttaa, että yleinen syntyvyyden lasku näkyy täälläkin – lapsia on alueella hieman vähemmän kuin ennen. Silti Suviseurat puolustaa paikkaansa perheiden ykköskohteena.
”Missä muualla suurperheellä on mahdollisuus lomailla kokonainen viikko 200 eurolla? Jos lapsilta kysytään, mennäänkö huvipuistoon – mikä maksaa helposti 500 euroa – vai Suviseuroille, vastaus on Suviseuroille. Täällä lastenhoito on helpointa, ja samalla ehtii tavata laajasti sukulaisia ja ystäviä”, Tumppi kertoilee.
Mies pohtii myös taloudellista murrosta, joka koskettaa monia suuria perheitä.
-
Ennen: Vielä 20 vuotta sitten mies pystyi elättämään perheen yksin käymällä töissä.
-
Nyt: Nykyään tämä onnistuu enää hyvin harvalta, mikä tuo oman haasteensa arkeen.
Mainos
Välitöntä tunnelmaa ja kontrastia
Suviseurojen ilmapiiriä kuvaillaan poikkeuksellisen ystävälliseksi ja välittömäksi. Kun ovet ovat auki kaikille ja vieraanvaraisuus on huipussaan, mahtuu suuren joukkoon monenlaista kulkijaa.
Tapahtuman rauha haastettiin hetkellisesti, kun alueelle saapui ulkopuolinen ”ammattisotkija” – sateenkaariteemaisia aborttivastaisia tarroja muuten siistiin ympäristöön liimaillut aktivisti. Tilanne kuitenkin ratkesi suviseuralaisella tyyneydellä: kiltit lapset kulkivat perässä ja keräsivät tarrat suoraan roskakoriin pitäen ympäristön siistinä.
Toivo lepää nuorissa
Suviseurat tuntuu tarjoavan juuri sitä, mitä nyky-Suomi vaikuttaa eniten kaipaavan: leppoisaa, perhekeskeistä yhdessäoloa turvallisessa ympäristössä, seurustelua suvessa ja ennen kaikkea uskoa jumalaan ja sitäkautta tulevaisuuteen.
Toimittajan mieleen hiipii lämpimässä kesäillassa harvinainen, mutta sitäkin lohdullisempi ajatus katsellessa alueella liikkuvia raittiita teini-ikäisiä: ehkäpä Suomen toivo onkin nuorissa. Heidän joukostaan löytyy yhä niitä, jotka ymmärtävät ydinperheen arvokkuuden ja perinteiden merkityksen.
Toimittaja
Keijo Ovaska
