Lukija. Globaalissa geopolitiikassa on monia liikkuvia osia. Näkökulmaa vaihtamalla ne pyörähtävät uuteen asentoon, kuin kaleidoskoopissa, ja näyttävät taas uudenlaisen kuvion. Jokainen kuvio näyttää hieman erilaisen aikajanan, erilaisen tulevaisuuden. Tule mukaan tarkastelemaan; tule, ja koeta, mitä sinä näet geopolitiikan kaleidoskoopissa.
Sodat eivät ”vain tapahdu.” Sodat ovat työkalu muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Niihin valmistaudutaan, niitä suunnitellaan ja ne toteutetaan hyötylaskelmien jälkeen. Kenen hyöty, on kokonaan oma kysymyksensä.
Yhdysvallat ja Israel aloittivat ohjusiskut Iraniin 28. helmikuuta 2026. Sotaa on käyty nyt yli kuukausi. Seuraukset näkyvät maailmanlaajuisesti.
Yhdysvaltain sotilaallinen ylivoima — ja NATOn turvatakuut — perustuu pitkälti Yhdysvaltain eri puolilla maailmaa sijaitseviin sotilastukikohtiin. Lähi-Idässä tukikohdat on keskitetty Persian lahden öljyntuotantoalueelle Yhdysvaltain ja NATOn liittolaismaihin. Näihin kohteisiin puolustussotaa käyvä Iran on kohdistanut vastaiskunsa. Irak, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE), Qatar, Oman, Israel, Jordania, Bahrain sekä Kypros, jossa on brittijoukkoja.
Kyprokselle tehdyn iskun toteuttajaksi uskotaan Iranin tukema, Libanonista käsin toimiva poliittinen puolue ja militanttiryhmä Hizbollah (”Jumalan puolue”). Myös Jemenissä operoivat, Iranin tukemat Houthit ovat hiljattain toteuttaneet yhteisiskuja Iranin kanssa.
Iran tukee shiia-islamilaisen Hizbollahin ohella Egyptistä käsin operoivaa sunni-islamilaista Hamasia (”Kiihko”, ”Palava intohimo”; ”Islamilainen vastarintaliike”). Hamas on poliittinen puolue, jolla on sotilaallinen siipi Al-Qassam Brigades. Toimintarakenteen löyhänä länsimaisena verrokkina voi nähdä Yhdysvaltain demokraattipuolueen äärilaidan, jonka militanttisiipenä vuosi sitten terroristijärjestöksi nimetty Antifa vaikuttaa toimivan.
Egyptissä päämajaansa pitää Muslimiveljeskunta (MBS), jolla Yhdysvaltain kongressin selonteon mukaan on sivuhaaroja maailmanlaajuisesti 70:ssä maassa. Muslimiveljeskunnan julkilausutut tavoitteet ovat islamilaisen lain (Sharia) implementoiminen eri maihin islamisoimalla yhteiskunta ja hallitukset alhaalta ylöspäin.
Mikäli MBS aktivoi eri maissa olevia toimijoitaan, kaaosta on odotettavissa suuressa osassa maailmaa. Eri maiden tiedustelupalvelut eivät voi olla selvillä joka ainoasta eri maissa toimivasta MBS:n ”nukkuvasta aktiivista”; turvallisuusriski on ilmeinen. Iskukohde voi olla ydinvoimala taai datakeskus.
Länsimaiden sisällä on nähtävissä länsivasemmiston ja muslimiliikehdinnän ideologista yhteenliittymistä, mikä työllistää turvallisuuspalveluja.
Syyriassa, Turkissa, Djiboutissa ja Egyptissä on myös lännen sotilastukikohtia. Tukikohtien rakentaminen, aseistaminen ja ylläpitäminen maksaa, maksaa paljon. Sota on vielä kalliimpaa. Siirrytään nyt erittelemään sotamatematiikan laskelmiin vaikuttavia tekijöitä.
Tukikohdat, tutkat ja ohjukset
Yksi ainoa E-3 Sentry (AWACS, Airborne Early Warning and Control) -kone maksaa ostettuna noin 270 miljoonaa dollaria, ja niitä tarvitaan monta. Ilmapuolustusjärjestelmän (THAAD) kustannukset ovat yli miljardin; yksi miljardi on tuhat miljoonaa. F-35 -hävittäjän hintahaarukka on 82-135,8 miljoonaa kappaleelta, varustetasosta riippuen. Esimerkit ovat vain murto-osa kaikesta varustelusta; niiden tarkoitus on antaa alustava käsitys kustannuksista.
Hankintahinnan päälle tulevat vuosittaiset ylläpitokulut, henkilökunnan palkat ja vastaava. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on esittänyt uudeksi puolustusbudjetin kooksi 1.5 triljoonaa dollaria.
Triljoona on miljardi miljardia Lasku lankeaa veroja maksaville; osa Yhdysvaltain suuremmista puolustuskuluista on tarkoitus kattaa leikkaamalla 10% muista ohjelmista. Suomessa NATO-jäsenyyskulut keikauttivat Suomen EU:n tarkkailuluokalle synnyttäen leikkaustarpeita. Leikkaustarpeiden voi olettaa kasvavan mikäli Yhdysvallat irtautuu NATOsta. Yhdysvallat, joka on tähän asti kattanut 66-70% NATOn kuluista, on pettynyt liittolaisiinsa jäätyään vaille tukea Iranin sodassa. Ulkoministeri Marco Rubio on kertonut Yhdysvaltain harkitsevan noin 100 000:n Euroopassa aktiivipalveluksessa olevan sotilaan pois vetämistä. Tulevaisuudessa EU saattaa joutua hoitamaan puolustuksensa pelkästään omasta kukkarostaan.
Kulut eivät ole ainoa ongelmakohta. Ohjusten, hävittäjien, tutkajärjestelmien ja vastaavan tuottaminen on hidasta. Calibre Defence -sivusto kertoo läntisen asetuotannon olleen stagnaatiossa viimeiset 30 vuotta, ja että monimutkaisia asejärjestelmiä valmistavalta MBDA:lta kuluu 42 kuukautta yhden ainoan Aster 30 -ohjuksen valmistamiseen. Iranin sodassa kuukaudessa käytetyn kaluston korvaamiseen tulee kulumaan vuosia ja vuosia.
Euroopan suurin ammusvalmistaja, Rheinmetal, on ilmoittanut aikovansa nostaa tuotantoaan 1,5 miljoonaan ammukseen vuodessa, Calibre Defence kertoo jatkaen kysymällä, riittääkö se; valtava määrä — mutta todennäköisesti vain murto-osa siitä mitä Venäjä on käyttänyt Ukrainassa vuonna 2023.
Euroopan unioni ja NATO-maat ovat lahjoittaneet sijaistaistelijanaan toimivalle Ukrainalle rahan lisäksi vanhaa kalustoaan, joten niiden asevarikoissa ei ole jäljellä määriä, jotka konfliktin sattuessa riittäisivät pitkään aluepuolustukseen. Lisäksi Ukrainalle lahjoitettua kalustoa tuli samantien myyntiin darkwebissa, terroristien ostoskeskuksessa, mikä aiheuttaa toisentyylisen turvallisuusriskin.
United24 -media kertoo 31.3 2026 ilmestyneessä, erittäin yksityiskohtaisessa, valokuvakaappaukset esittävässä artikkelissaan ”Russia is arming Iran through 2027 with missiles that could target US and Israel Jets” saaneensa haltuunsa klassifioituja asiakirjoja, jotka sisältävät yksityiskohtia Moskovan ja Teheranin välisistä sopimuksista. United24:n mukaan Venäjä on lupautunut toimittamaan Iranille SU 35 -taisteluhävittäjiä aseistuksineen, ml. ilmasta-ilmaan -ohjukset. Asiakirjoissa yksilöidyt ohjukset ovat ilma- maa- ja meripuolustukseen sopivat Kh-38, Kh-73, Kh-77 (R-77) sekä Kh-31.
Kiina ja Taiwan tuottavat suuren osan maailmassa käytetyistä mikrosiruista. Jos/kun lännen aseteknologiassa käytetyissä mikrosiruissa on tappokytkin, kill-switch, laitteen toiminnan pysäyttämiseksi etänä…
Energia, talous, logistiikka
Meneillään oleva Iranin sota on nostanut näkyviin myös ilmastoagendan taloudelle ja kansalliselle turvallisuudelle synnyttämät riskit. Ilmastoagendaa jahdanneet maat kärsivät energiapulasta. Tuotanto shakkaa, elinkustannukset nousevat, tavara — saati sitten armeijat — eivät liiku ilman kaasua, öljyä ja polttoaineita.
Maataloustuottajien keskusliitto MTK:n antamien tietojen mukaan maatilojen määrä Suomessa vähenee noin 3% vuodessa, mutta osittain se selittyy tilakokojen suurenemisella; pienet lopettavat, tuotanto keskittyy. Pienet lopettavat tuotantokustannusten nousun ajettua tuottamisen tappiolliseksi. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin asetettua vuodesta 2014 Venäjälle talouspakotteita — talouspakotteet ovat taloussodankäyntiä — edullisen öljyn ja kaasun tuonti Eurooppaan hidastui kunnes lähes loppui NATOn sisävesialueella Itämerellä tapahtuneeseen energiaa kuljettaneiden putkien räjäyttämiseen syyskuussa 2022. Teosta syytettiin Venäjää.
(Toim. huom. Kuinka loogista on, että Venäjä olisi itse räjäyttänyt miljoonainvestointinsa — ja tulovirtansa — kun se olisi voinut pysäyttää energian virtauksen nappia painamalla? Mitä kertoo NATOn puolustusvalmiuksista, että sen sisävesialueella voitiin suorittaa attentaatti, joka vaatii veneiden ja sukeltajien viikkokausia kestävää oleskelua alueella ilman että kukaan huomaa mitään? On viitteitä, että attentaattiryhmä olisi ollut Ukrainan armeijan väkeä. Ukrainan, joka on EU- ja NATO-jäsenyyskokelas. Jos asialla oli Ukraina, putket on räjäytetty NATO- ja EU-maiden tieten ja suostumuksella — aiheuttaen väestön elinkustannusten kohoaminen EU- ja NATO-maissa.)
Talouspakotteet vaikuttivat myös lannoitteiden tuontiin Venäjältä. Suuri tilakoko ja keskittynyt tuotanto ovat kuitenkin riskitekijä epidemiologisesti sekä sotilaallisen iskun kohteina. Öljylaivastojen seisoessa nyt Hormuzin salmessa, maatalouden tuotantokustannukset tulevat entisestään kasvamaan. Toki EU voi yrittää ostaa Yhdysvalloilta, joka Trumpin 2. kaudella on voimakkaasti panostanut energiaomavaraisuuden luomiseen, mutta paljonko Trump on valmis myymään; paljonko sodassa oleva Yhdysvallat voi luovuttaa energiaa muille? Paljonko liittolaisiinsa pettynyt — mutta tuloja tarvitseva — Trump haluaa myydä?
Yhdysvaltain pitkän kaavan geopoliittisen strategian todellinen kohde, Iranin liittolainen Kiina ostaa edelleen energiaa Venäjältä, eikä sen tuotanto häiriinny yhtä suuressa määrin, vaikka Ukraina onkin kohdistanut drooni-iskuja Venäjällä sijaitseviin öljyjalostamoihin ja muihin vastaaviin kohteisiin. Yhdysvaltain rajanaapurilla Kanadalla on maailman kolmanneksi suurimmat energiavarat, mutta tuleeko sieltä apuja? Kymmenisen vuotta liberaalihallitusten ilmastoagendaa pitää öljyt ja kaasut maassa Kanadassa. Lisäksi edellisen WEF-pääministeri Justin Trudeaun neuvonantajana toiminut, nykyinen WEF-pääministeri Mark Carney (sama mies joka romutti Englannin pankin siellä työskennellessään) on vahvasti kallellaan Kiinaan päin. Carney mm. suunnittelee Kanadan armeijan (miesvahvuus 63 500 hlöä) täydentämistä Kiinasta värvättävillä sotilailla, eikä ole puuttunut Kanadassa laittomasti toimiviin Kiinan poliisiasemiin. Carneyn toiminta selittyy osittain Brookfield -sijoitusyhtiöryppään kautta, jossa Carneylla on omistuksia. Kanadan politiikkaa ohjataan hyödyttämään ilmastoagendan läpiviemiseen panostaneen Brookfieldin osinkotuottoja, ei Kanadaa. Kanada on myös EU:n lailla ylenpalttisella sääntelyllä ajanut yrityselämänsä muuttamaan yritysystävällisempiin ympäristöihin, ja on ainoa G7-maa, jonka talous harjoitetun politiikan seurauksena ei kasva käytännössä yhtään. Ruokapankeissa vierailee kuukausittain noin 2,2 miljoonaa kanadalaista. Ruokajonot normalisoituvat kuten Suomessa konsanaan.
Kanadan suhteet Yhdysvaltoihin ovat rypyssä; Kanada on Meksikon lailla toiminut kauttakulkumaana Yhdysvaltoihin kulkevalle fentanyylille ja muille huumeille, Huumeiden raaka-aineet tulevat Kiinasta. Yhdysvaltain vakioliittolaisiin kuulunut ilmastoagenda-Australia, joka vie hiiltä Kiinaan, on jo kyykyssä polttoainepulan vuoksi.
Joten: sota kasvattaa polttoaineiden hintojen nousun välityksellä kuljetuskustannuksia, mikä tulee näkymään elintarvikkeiden hinnoissa joka puolella maailmaa, pitkään. Työttömyys tulee kasvamaan ja yrityksiä kaatumaan energiapulasta kärsivissä maissa. Raha ei kierrä koska sitä ei, varsinkaan työttömillä, ole. Rahaton ei osta. Talous hidastuu. Puolustusvalmisteluja ajatellen energiapula — ja energiapulan kanssa yhdessä tullut pula harvinaisista maamineraaleista, joita tarvitaan datakeskuksiin, puhelimiin, elektroniikkaan, aseteollisuuteen jne — hidastaa asetuotantoa, vaikka asetuotannon vaatimukset priorisoitaisiinkin ja väestö asetettaisiin säännöstelyn alle.
Maailman taloudet ovat hyvin energiasidonnaisia kaikin tavoin. Kun energiaa on niukasti, sitä säästetään ja säännöstellään. Jossain vaiheessa energiasulkeisia ei jätehuoltokaan enää toimi, ja sillä on monenlaisia seurauksia.
Energian ja harvinaisten maamineraalien ohella Hormuzin salmen kautta kulkee normaalioloissa lannoitteita ja lannoitteiden raaka-aineita. Nyt ei. Ruokatuotanto länsimaissa perustuu lannoitteiden ja ns. kasvinsuojeluaineiden käyttöön. Kun ruoka alkaa loppua, hallituksilla ympäri maailmaa on käsissään leipäkapina. Suomessa huoltovarmuusvarastot eivät riitä pitkälle, eikä muualta voi ostaa — Yhdysvaltoja lukuunottamatta — jos juuri missään ei päästä kylvämäänkään.
Maasto, maantieteellinen sijainti
Sodan logiikassa maastolla on suuri merkitys. Historiaa tutkineet tietävät, että suuret taistelut käydään yleensä samoilla alueilla, niin maalla kuin merellä. Maasto ja maantieteellinen asema määrittävät myös armeijoiden vaatimat huoltoketjut. Pitkä huoltoketju on hyökkäävälle osapuolelle riskitekijä. Vuoristoista Irania on vaikea, lähes mahdoton, nujertaa ilmasta käsin tai ohjusiskuin. Vaaditaan maajoukkoja. Yhdysvaltain sotaministeri Pete Hegseth on heittänyt ulos 12 kenraalia, ja heittää luultavasti lisää. Todennäköinen syy erottamisille lienee, että kenraalit ovat vastustaneet maajoukkojen lähettämistä Iraniin koska mieshukan suuri määrä on heillä jo arvioituna. Myös vakinaisen armeijan tunnelmista välittyy aistimus, että se ei ole erikoisen ihastunut maasodan ajatukseen. Mikäli näin on, Trumpilla on käsissään massiivinen sisä-, ulko- ja imagopoliittinen ongelma. 50 000 amerikkalaissotilasta Iranissa ei riitä nujertamaan Irania — maasto soveltuu sissisodankäyntiin ja väijytyksiin. Ilmasto asettaa omat vaatimuksensa varustukselle.
Iran on ollut talouspakotteiden kohteena 1970-luvulta alkaen. Iranin sotilasjohto on taatusti suunnitellut puolustuksensa tosiasioita silmällä pitäen. Se ei ole satsannut tuhottoman kalliisiin ja hyökkäyksiltä suojattua tilaa vaativiin perinteellisiin ilmavoimiin tai merivoimiin vaan on rakentanut ohjuksia liikuteltavine laukaisualustoineen samoin kuin drooneja. Yhden ohjusta tai räjähdeainelastia kantavan droonin hinta pyörii 35 000-50 000 dollarin välillä. Samalla rahalla minkä länsi laittaa yhteen F-35 -hävittäjään, saa 20-30 droonia. Yhden F-35:n rakentamiseen kuluu noin 18 kk, yhden droonin rakentaminen onnistuu viikoissa, niitä printataan jopa 3D-menetelmällä. Monimutkaisempia järjestelmiä ja -koneita valmistavan tehtaan rakentaminen ottaa noin 7 vuotta. Iranilla on ollut aikaa rakentaa ja suojata tehtaansa vuoristoon. Lisäksi Iran odottaa saavansa materiaalista apua Venäjältä ja Kiinalta. Muut maat pitävät silmällä, miten itsekukin toteuttaa liittolaissuhteitaan.
Iran on seurannut vuosien mittaan, mitä sen naapurimaille Irakille, Syyrialle, Libanonille — Israel valtaa parhaillaan Etelä-Libanonia — ja Libyalle on tehty. Iranin lisäksi saman ovat nähneet alueen muut valtiot: Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE), Bahrain, Kuwait, Qatar, Jordania, Oman, Saudi-Arabia… ei ole poissuljettua, että poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset liittolaissuhteet alueella muuttuvat Iranin sodan seurauksena. Saudi-Arabialle sopisi aivan hyvin, että sekä Iran — Yhdysvaltain ja Israelin entinen alueellinen liittolainen — että Yhdysvallat heikkenevät, koska se antaa saudeille tilaisuuden vahvistaa omaa asemaansa alueellisena voimatekijänä. Saudit haluavat kenties irtautua toimimasta Yhdysvaltain petrodollarin pönkkänä. Euroopan unioni suunnittelee öljyostojen maksamista euroissa, mikäli Iran suostuu. Toisaalta: Iran muistaa, että Irakiin hyökättiin kun neuvottelut Irakista tehtyjen öljyostojen maksamisesta euroilla alkoivat.
Muut maat tarkkailevat. Mikäli osto-ohjelma toteutuu, säröyttää se lisää länsiliittolaisten keskinäisiä välejä, jotka ovat olleet karrella sen jälkeen kun Saksa, Espanja, Italia ja Ranska ovat kieltäytyneet antamasta liittolaisensa Yhdysvaltain käyttää ilmatilaansa tai em. maissa sijaitsevia Yhdysvaltain sotilastukikohtia Iranin sodassa. NATO-yhteistyön kannalta tällä epäilemättä on seurauksia. (Millainen maailma olisi nyt, jos Yhdysvallat toisen maailmansodan aikana olisi kieltäytynyt auttamasta Euroopassa?)
Sodan logiikka toimii näissä asetelmissa Iranin hyväksi.
Miesvoima
World Population Review sekä Global Firepower listaavat maailman maiden armeijoiden kokoja. Sivustolta löytää aktiivipalveluksessa ja reservissä olevien sekä maiden käytössä olevien puolisotilaallisten joukkojen luvut. Suurimmat aktiivipalvelusarmeijat (ilman reserviläisiä ja puolisotilaallisia joukkoja laskettuna mukaan) ovat Kiinalla (2,035 miljoonaa hlöä), Intialla (1,475 miljoonaa), Yhdysvalloilla (1,31 miljoonaa), Pohjois-Korealla (1,28 miljoonaa) ja Venäjällä (1,34 miljoonaa). Intia on toistaiseksi pysytellyt neutraalina itä- ja länsiblokkien geopoliittisessa voimaväännössä. Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea ovat Iranin liittolaisia.
Vertailun vuoksi aktiivipalveluksessa olevan armeijan koot joukossa EU-maita: Ranska, 284 000 hlöä; Puola, 250 000; Saksa, 184 324; Italia, 165 500; Sveitsi, 147 178; Kreikka 142 700; Espanja, 121 802; Romania, 90 000; Alankomaat, 44 245; Unkari, 41 600; Bulgaria, 36 950; Norja, 33 440; Tsekki, 30 334; Belgia, 26 390; Ruotsi, 25 600; Portugali, 25 000; Itävalta, 25 000; Suomi, 24 000; Liettua, 23 000; Serbia, 22 500; Tanska, 21 000; Slovakia, 20 892; Latvia, 17 870; Viro, 7700; Irlanti, 7557 hlöä.
Ison-Britannian armeijan kooksi ilmoitetaan 141 330 hlöä, Australian armeijan 58 910 hlöä ja Israelin 169 500 hlöä. Iranin vakinaisen armeijan koko on 610 000 hlöä ja Turkin 481 000 hlöä. Lukemat tietenkin muuttuvat kun mukaan heitetään reservi-, asevelvollisuus- ja puolisotilaalliset joukot, mutta voimasuhteita arvioidessa vakinaisen armeijan luvut toimivat suuntaa antavina.
Global Firepower-sivustolla voi tarkastella myös eri maiden taktista varustusta, tulivoimaa, keskinäisiä voimasuhteita ja muuta aiheeseen liittyvää.
Kiina on kiihdyttänyt robotiikkaponnistuksiaan rakentaen mm. sotilasrobotteja ja robottikoiria. Robotics-niminen puolustusalan yritys tuottaa Ukrainalle sotilasrobotteja. Kokeiltavana on myös exoskeleton, kehon ulkoinen tukiranko sotilaille. Robotiikkaa taistelukentällä ei voi jättää huomiotta sotamatematiikan laskelmissa.
Väestörakenne ja väestön yhtenäisyys
Armeijoiden kokoon ja siviiliyhteiskunnan selviytymiseen konfliktitilanteessa vaikuttaa kaiken edellä mainitun lisäksi väestön ikärakenne ja yhteenkuuluvuuden tunne samoin kuin tyytyväisyys hallitukseen. Euroopan väestö on vanhenevaa, eikä syntyvyys ole uusiutuvalla tasolla kantaväestön keskuudessa enää edes katolisissa EU-maissa. Kiinan väestörakenne on puhemies Maon ajan yhden lapsen politiikan jäljiltä yhä epätasapainossa. Venäjä tukee voimakkaasti syntyvyyttä ja lapsiperheitä.
World Bankin tilastojen tarkastelu osoittaa, että Lähi-Idän maissa, Afrikassa ja Pakistanissa muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta syntyvyys on ollut kasvukäyrällä 1990-luvun puolivälistä asti. Islaminusko yhdistää.
Palestiinassa ei ole yhtään alle 40-vuotiasta, joka olisi kokenut rauhan ajan; mitkä ovat vaikutukset psyykeen? Mitkä ovat mahdollisuudet rauhan neuvottelujen onnistumiselle?
Iran (aiemmin Persia) ja alueen muut maat ovat ns. vanhoja kulttuureja. Vaikka Iranissa hallitseekin miehittäjänä tullut ideologia, sen kansan juuret ovat kaukana ylpeässä menneisyydessä, ja se on vahva yhtenäistävä tekijä. Kiina on Venäjän liittovaltion tavoin monietninen mutta yhtenäiskulttuurinen, mikä lisää niiden resilienssiä, sittenkin vaikka Kiinan kommunistihallitus joutuu suunnittelemaan ulkopolitiikkansa sisäpolitiikka tiukasti mielessä. Euroopan unioni on toisaalta edelleen sirpalealue, jonka väestöllä on eri kielet sekä erilainen kulttuuri- ja arvopohja. Lisärasitteen on tuonut erilaisista kulttuureista tulevien, kotoutumishaluttomien ihmisten massamaahanmuutto. Positiivinen syrjintä, kuinka hyvä sen tarkoitus lie ollutkaan, on kasvattanut katkeruutta kantaväestön keskuudessa, jotka kokevat olevansa toisen luokan kansalaisia omassa maassaan. Ylipäänsä erilaiset viime vuosikymmenen aikana tehdyt kyselytutkimukset osoittavat eliitin vastaisen kapinahengen kytevän, läpi poliittisen kirjon. Muuallakin kuin Euroopassa.
Eurooppa on jakautunut myös uskonnon jakolinjalla; Saksassa on katolisia ja protestantteja molempia 21-23% väestöstä. Ortodoksinen Kreikka on lähempänä Venäjää uskon asioissa. Suurin osa Euroopan väestöstä on ns. uskonnottomia, jotka valitsevat konfliktitilanteessa puolensa muilla kuin uskonnollisilla perusteilla. Vahvasti DEI-ideologiaan sitoutuneet saattavat aivan hyvin asettua kotimaataan vastaan ”sorrettujen” puolelle. Entisen Jugoslavian maat ja muut kommunismin ajan kokeneet maat Euroopassa saattaisivat valita nationalistisen linjan ja pyrkiä irtautumaan EU:sta. Komissio tiedostaa kyllä nämä asiat, ja on siksi yrittänyt tuottaa uutta Eurooppa-narratiivia jolla yhdistää alueen väestö. Narratiivia paremmin toimisi edullinen asuminen, edullinen energia, edullinen ruoka ja työ, jolla elää ilman kulutusluottoa turvallisessa, vakaassa yhteiskunnassa. Jos sota laajenee EU-alueelle, moniko mahtaa haluta puolustaa aseellisesti oikeuttaan olla teknobyrokratiassa asuva köyhä piruparka, joka saattaa joutua vankilaan ärtyneestä some-postauksesta?
Venäjä on, yritettyään alkuun Neuvostoliiton hajottua lähentyä länsimaita ja tultuaan torjutuksi, rakentanut määrätietoisesti kansallismielisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jouduttuaan talouspakotteiden kohteeksi energiajätti Venäjä on satsannut maatalousomavaraisuuteen ja tuottaa nyt kaiken ruokaturvan kannalta tarvitsemansa itse. Trumpin hallinto kannattaa voimakkaasti kristinuskoa ja ns. länsimaisia arvoja vastakohtana Euroopan multikulturalismi-kokeiluille. Yhdysvallat pyrkii nyt voimakkaasti energiaomavaraisuuteen. Kiinassa kommunistihallitus valvoo ja ohjaa väestöä kovalla kädellä. Toisinajattelijoille ei ole elintilaa. Tämä tekee Kiinasta painekattilan. Samaan aikaan Kiina pelaa pitkää peliä. Hiljattain ilmeni, että Kiinasta käy Yhdysvalloissa synnyttämässä vuosittain jopa miljoona naista. Synnytyksen jälkeen he palaavat Kiinaan. Yhdysvalloissa syntyneet kiinalaislapset ovat kuitenkin syntymäpaikkansa takia oikeutettuja Yhdysvaltain kansalaisuuteen, ja aikanaan heillä on, nykyisten lakien perusteella, äänioikeus Yhdysvaltain vaaleissa.
Propaganda ja informaatioilmatilan hallinta
Sotauutisia seuratessa on syytä välillä pysähtyä kysymään, mitä näkökulmaa minulle myydään ja kuka on myyjä? Kuka rahoittaa uutisoivaa mediaa tai uutisaineistona käytetyn ajatushautomon toimintaa? Kuka hyötyy?
Propagandaa kohdistetaan sekä oman maan että muiden maiden väestöön. Sodan jokainen osapuoli kertoo omaa tarinaansa. Modernissa sodankäynnissä muokattavissa oleva informaatioympäristö voi olla yhtä tärkeä kuin sotatoimialueen kontrollointi. Siksi ei olekaan yllättävää, että aika ajoin paljastuu informaatiosotaoperaatioita. Helmikuussa 2025 The Cradle julkaisi paljastusartikkelin Yhdysvaltain infosota-operaatioista Iranissa. Ulkoministeriön Lähi-Idän alueellisen demokratian rahasto Near East Regional Democracy Fund (NERD) ohjasi vuosien ajan satoja miljoonia dollareita peiteoperaatioihin tarkoituksena kaataa Iranin hallitus. Varsinaisen työn tekivät alihankkijat. Iso-Britannia toimi samoin Syyriassa rakentaen mediaryppään tuottamaan halutunlaisia uutisia länsimedian siteerattaviksi, vaikuttaakseen siihen miten sota nähtiin. (Ks. esim. https://avoin.media/2020/10/04/agenttimme-maailmalla-britit-rakentavat-kansalaismediaa-syyriassa-osa-1/ ja https://avoin.media/2020/10/09/agenttimme-maailmalla-tee-se-itse-uutiset-ja-tuunauskerhot-osa-2/ ). Ukrainan sodan tarina sisältää sekin runsaasti infosota-elementtejä.
Israelilla on oma konseptinsa, Hasbara, ”kerronnan kontrollointi ja informaation manipulointi modernin sodankäynnin välineenä.”
Hasbara kytkee informaatiosodankäynnin kanssa yhteen samaan aikaan monta tavoitetta. Näitä yhdistettyjä tavoitteita ovat
- valtion strategiset pyrkimykset luoda yhtenäisyyttä kotirintamalla
- varmistaa liittolaisten tuki
- murtaa yritykset muodostaa vastarintaa
- päättää tavasta, jolla asiat esitetään ja määritellään mediassa, älymystön keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa
- määritellä ne rajat ja suuntaviivat, joiden sisällä poliittisesti korrektin keskustelun annetaan tapahtua
- viedä ”laillisuus” kriitikoilta ja heidän esittämiltään argumenteilta sekä
- muovata yleistä mielipidettä ja suuren yleisön tekemiä tulkintoja kansainvälisten neuvottelujen tuloksista.
Hasbara pyrkii rakentamaan valikoivaa kuuntelemista. Tarkoitus on rajoittaa tiedon kysyntää, ei sen virtausta. Sosiaalinen media/internet on tähän loistava väline.
NATOkin on laajentanut sodankäyntialueita. Aiemmin NATOlla oli viisi operationaalista aluetta: ilma, maa, meri, avaruus ja kyber. NATOn kehitettyä kognitiivisia strategioita on rinnalle tullut kuudes, ihmiskenttä (human domain), kognitiivisen sodankäynnin kenttä (Concept of Cognitive Warfare); aivotieteiden muuntaminen aseeksi (weaponization of brain sciences) tähtää yksilön mielen hakkeroimiseen hyödyntämällä mielipiteen ohjailussa aivojen haavoittuvuuksia.
Perinteinen psykologisen sodankäynnin operaatio (Psyop) pyrkii vääristämään havaintoja, hyödyntämään kulttuurisia illuusioita, ahdistuksia ja pelkoja sekä henkilökohtaisia heikkouksia.
Kognitiivinen sodankäynti tavoittelee havaintojen muuttamista ylikuormittamalla huomiokyky ja ohjaamalla huomiota [johonkin tai jostakin pois], aiheuttamaan virhepäätelmiä ja kognitiivista toispuolisuutta. Ihminen pyritään saattamaan keskenään ristiriitaisilla ärsykkeillä päättämättömyyden tilaan, jolloin hänet on helppo sysätä haluttuun suuntaan. Taistelukenttä on internetin kautta globaali.
Vaikka NATO kertoo tutkivansa kognitiivista sodankäyntiä pääasiassa puolustuksellisiin tarkoituksiin, NATO kehittää myös hyökkäyksellisiä taktiikoita. Ihmiselämän kaikki osa-alueet militarisoidaan.
EU:ssa on käytetty narratiivin rakentamisen ja sensuurin ohella yhdistämisyrityksiä, menetelmistä perinteisin on Ulkoinen vihollinen -menetelmä: Venäjä ja Trump on tarjottu Euroopan mörköpeikkoina. Demonisoinnin ja vastakkainasettelun kautta tarjottu kuva häivyttää näkyvistä syy-seuraussuhteiden jatkumon sekä valta- ja geopoliittiset asetelmat ja tavoitteet viemällä keskustelun tunnetasolle, jossa sitten mielipiteiden muodostus tapahtuu. Mutta maailma ei ole sellainen, kaksiulotteinen.
Suomessa toimii Mediapooli. NATO-yhteistyötä tekevä huoltovarmuusorganisaation Mediapooli on yritysten, viranomaisten sekä lehtitalojen ja kustantamoiden ”päätoimittajien palaveri”, jossa sovitaan mistä, mitä ja miten uutisoidaan. Sotauutiset ovat siten NATOn näkökulmaa tarjoavaa ”strategista tiedottamista”, eivät objektiivista, tasapuolista informaatiota. EU-säädökset velvoittavat jäsenmaiden hallituksia ”puhumaan komission kannan.”
Kun sama uutinen toistetaan eri kanavilla jokseenkin samoin sanoin, tiedät että meneillään on psykologinen operaatio (Ks. esim. https://www.youtube.com/watch?v=ksb3KD6DfSI ) jolla yritetään ohjata sallittuun mielipidekäytävään. Toisto tekee siitä ”totta” monien ihmisten mielissä. Sinua hakkeroidaan.
Resurssisodat
Yllä on käyty läpi energia- ja ruokaomavaraisuuden tärkeyttä, maailmantalouden energiasidonnaisuutta sekä sivuttu digitalisoimisen ja keskittämisen tuomia haavoittuvuuksia, sekä epävarmuutta markkinoilla, painetta joka johtaa ketjureaktioihin. Näilläkin tiedoilla muutaman yleistrendin ääriviivat alkavat hahmottua.
Skenaario 1
Joulukuussa 2025 Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusstrategia (NSS) määritteli uudelleen Yhdysvaltain turvallisuusparametrit, prioriteetit, periaatteet ja fokuksen. Yhdysvallat teki täyskäännöksen edeltäneiden hallitusten sisä- ja ulkopoliitiikasta määrittäen Yhdysvaltain aseman geopolitiikassa uudelleen. NSS hylkää, ainakin näennäisesti, aiemmin tavoitteena olleen globaalin dominanssin ja painottuu ”globaalin ja alueellisen voiman tasapainottamiseen,” esimerkiksi Venäjä-suhteiden parantamiseen. NSS:n sävyä Eurooppaa kohtaan voisi luonnehtia loukkaavaksi.
Tänä vuonna sotaministeri Pete Hegseth esitteli Miamissa pidetyssä Americas Counter Cartel -konferenssissa Trumpin hallinnon uuden turvallisuuspiirin, The Greater North America, tiekartan. Kartta kattaa maa- ja vesialueet Grönlannista Ecuadoriin, Alaskasta Guyanaan, Panaman kanaaliin ja Meksikonlahdelle, joiden Yhdysvallat katsoo kuuluvan omaan vaikutusalueeseensa kansallisen turvallisuuden nimissä.
KUVA: https://www.instagram.com/p/DWhZKImD3DQ/
Miten Trump on käyttäytynyt saavuttaakseen NSS:n tavoitteet ”globaalin ja alueellisen voiman tasapainottamisen?” Hän on ärsyttänyt ja loukannut, pilkannut valtioita, henkilöitä ja instituutioita herättäen tyrmistystä, suuttumusta ja pelkoa; toki riemastustakin. ”Vihdoinkin joku sanoo!” Onko Trump hullu vai nero? Johtopäätös seuraa näkökulmasta. Jos Trumpin todellinen tavoite on hajottaa globaalin eliitin klikki maailmanvalloitussuunnitelmineen, hän saattaa onnistua. Trump on tariffeillaan ja sodallaan pakottanut ne valtiot, jotka pitävät hallussaan Yhdysvaltain valtionvelkakirjoja seisomaan Yhdysvaltain takana. Tässä tilanteessa ne eivät pysty myymään velkakirjoja. Hankkimalla haltuunsa strategiset energiavarannot Yhdysvallat pääsee määräämään hinnasta. Tämä tukee Yhdysvaltain uudelleen teollistumista samalla kun moni sen kanssa taloudessa kilpaileva alue — kuten EU — heikkenee ja deindustrialisoituu, mikä heikentää EU:ta entisestään. Vaikeutuva elämä Euroopassa tuottaa poliittista liikehdintää; sen suunta voi olla aidosti edistävä ja rauhallinen — tai se voi olla, ihmisen luontoa, ja eritoten hallitusten luontoa, ajatellen — hajottava, väkivaltainen ja syvät arvet jättävä sisällissota. Vaara on todellinen. EU:n plussapuolelle on laskettava, että se on onnistunut estämään aiemmin jatkuvasti keskenään sotineita Euroopan valtioita (ja sukuja) tarttumasta aseisiin.
On myös muistettava maiden välisiä eroja. Amerikka on finansialisoitunut maa, ja se on riski — koko maailmantaloudelle. Yhdysvaltain valtionvelka on triljoonia. Maailmantalous on ollut hauraassa tilassa pitkään. On ollut velka-, talous-, likviditeetti-, rahoitus- ja finanssikriisiä. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen maailmantaloutta on pidetty korisemassa keskuspankkien pumppaamalla fiat-rahalla; keskuspankit ovat kasvattaneet velkakuplaa. Hyperinflaation ohella eräs potentiaalinen riski on koko maailman talouden räjähtäminen. Talouden tasapaino on kiikkerä. Sota syö paljon rahaa.
(Lukusuositus: Ville Iivarinen (24.10 2012): IMF tutki: mitä jos pankit eivät loisikaan enää meidän rahaamme? https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/rahanvalhe/122196-imf-tutki-mita-jos-pankit-eivat-loisikaan-enaa-meidan-rahaamme/ )
Venäjä on energia- ja elintarvikeomavarainen teollisuusmaa, jonka tuotteille on halukkaita ostajia Aasiassa. Kiina on tuottajamaa, se on energian ja, liian suuressa määrin, ruoan suhteen riippuvainen tuonnista. Sekä Venäjä että Kiina ovat ostaneet viime vuosina valtavia määriä kultaa. Ne myös rakentavat omaa, länsimaiden SWIFT -clearingjärjestelmästä erillään olevaa järjestelmää. Euroopan unioni on hiilijalanjärkeillyt itsensä ulos energiaomavaraisuudesta ja talouskasvusta. Realiteetit määräävät kaikkien maiden Suurta strategiaa.
Tässä skenaariossa Trump vahvistaa ja varmistaa Yhdysvaltain hegemonian ja globaalin dominanssin ”globaalia ja alueellista voimaa tasapainottamalla”, peluuttamalla kaikki osapuolet harkitsemaan omaa etuaan, ja miten sen saavuttaisi. Trump pakottaa vastahakoiset liittolaisensa auttamaan Hormuzin salmen avaamisessa. Venäjä ja Kiina turvaavat toistensa selän. Intia asemoi itsensä neutraaliksi, ja toimii välittäjänä turvaten oman selviytymisensä. Päätöksiä tehtäessä EU itkee eteisessä.
Skenaario 2
Näkökulmaa muuttamalla Trumpin todellinen tavoite on — kuten Greater North America -suunnitelmasta voisi (pitäisi?) päätellä — rakentaa Amerikan imperiumi, jonka ainoa huomion arvoinen kilpailija on laajentunut, militarisoitunut Venäjä. Venäjällä on vuosikymmenien kokemusten seurauksena ymmärretty että sen selviytyminen vaatii kestävyyden rakentamista ja militarisoimista. Koti, Uskonto, Isänmaa ja riittävästi ruokaa. Venäjän yhteistyö Kiinan kanssa tiivistyy. Molemmilla on jotain mitä toinen tarvitsee.
Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä on maailman suurimmat makean veden varastot. Niillä on myös maatalousmaata ja energiaa. Yhteistyö kannattaa kaikille kolmelle. Intia asemoi itsensä neutraaliksi, ja toimii välittäjänä turvaten oman selviytymisensä.
Tässä skenaariossa Yhdysvalloilla ja Venäjällä, kenties myös Kiinalla, on salainen yhteisymmärrys salaisesta yhteistyöstä maailman jakamiseksi vaikutusvaltablokkeihin, joiden vaikutus on globaali.
Venäjä nielaisee Ukrainan ja Suomen, kenties myös Baltian maat. Kiina nielee Taiwanin. Islamilainen Turkki irtoaa NATO:sta — tai pettää NATOn jos Iranin sota laajenee Euroopan unionin sisälle.
Erdogan ei ole peitellyt ajatuksiaan uudesta osmani-imperiumista, jossa Turkki on islamilaisen maailman henkinen ja poliittinen keskus. Kiinan ja Venäjän yhteistyö tiivistyy, maita alkaa olla vaikea erottaa toisistaan. EU lähentyy Isoa-Britanniaa ja muita brittiläisen dominion maita; Kanadaa, Australiaa ja Uutta Seelantia. Niiden merkitys yhteenlaskettunakaan ei kuitenkaan ole suuri. Kaikki em. maat ovat toteuttaneet ”kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa” säännellen itsensä ulos talouskasvusta. Ulkomaiset investoinnit (Foreign Direct Investment, FDI) EU-alueelle ovat laahanneet vuosia. EU alkaa muistuttaa yhä enemmän Neuvostoliittoa.
Skenaario 3
Iranin sota pitkittyy, mutta aseelliset yhteenotot vähenevät ja sotaa käydään enimmäkseen informaatioilmatilassa. Sodan kaikki osapuolet julistavat voittoja ja nostavat esille sankaritarinoita.
Suuri yleisö ottaa eri maissa hysteerisesti kantaa sotaan. Sisäiset levottomuudet ja ulkoiset paineet kasvavat eri puolilla maailmaa. Yhdysvallat jakautuu kahtia jakolinjalla konservatiivit vs. liberaalit. Merkkejä tästä on näkynyt maan sisäisessä muuttoliikenteessä. Ristiriidat saattavat kärjistyä sisällissotaan saakka. Demokraattien hallinnoimista osavaltioista paljastuneet massiiviset liittovaltion varojen kavallukset hiertävät republikaanien, sitoutumattomien ja demokraattien välejä vielä pitkään. Luottamuksen puuttuessa hallituksen työ takkuilee. Osansa asiaan on silläkin, että virastoissa ja oikeuslaitoksissa työskentelevät ideologisesti suuntautuneet henkilöt sekä opportunistit pyrkivät vetämään eri suuntiin.
Yhdysvaltain talous romahtaa ja seuraukset ovat globaalit. Kansainväliset instituutiot kuten YK alajärjestöineen, EU, NATO, G20 ja pankit menettävät loputkin uskottavuudestaan. Joka puolella maailmaa tyytymätön väestö alkaa ripustaa poliitikkoja lyhtypylväisiin. Aseistautuneet ryhmät aloittavat keskinäisen valtataistelun täyttääkseen syntyneen valtatyhjiön. Väestöä alkaa siirtyä kaupungeista maaseudulle toivoen pystyvänsä kotiviljelyyn.
Ne valtiot, jotka ovat keskittyneet väestönsä hyvinvointiin asemoivat itsensä uudelleen, uudenlaiseen muotoutumassa olevaan maailmanjärjestelmään. Hyvä hallitus on huomaamaton — ja harvinainen.
Toimittaja Riikka Söyring
