Pirkanmaan Punkalaidun on ottanut ilolla vastaan Pekka Heikkisen luotsaaman ensimmäistä kesää pyörivän kesäteatterin. Kylässä ei aiemmin ole ollut ammattiteatteria, ja Heikkinen ilmaantui paikkakunnalle täyttämään tilauksen, kokosi nimekkään näyttelijäkaartin ja käsikirjoitti ja ohjasi musiikillisen komedian ”Romuesko”.
Rockia ja rosoista huumoria
Brad Pittin näköisenä itseään pitävä ”yrittäjä” Romuesko (Tommi Taurula) rassaa Kuplavolkkareitaan ja pitää puheita Wolkswagen-yhdistykselle (yleisölle).
Kotikonnuilleen palannut entinen hävittäjälentäjä Maiju (Elina Rintala) laulellen unelmoi miehestä, ”joka ei ole mikään marjanpoimija” ja joka ei syö sanojaan. Maiju rakastuu reteään John Amerikan Nurmiseen (Juha Junttu), joka ajaa näytelmään pick-up Dodgella, keulassaan lehmän pääkallo.
Arhi Kivisen näyttelemä Peikko unelmoi ohraisesta juomasta. Baarinpitäjä ja ”järjen ääni” (Piia Rekola) valittelee miehiä vaativiksi ja on tyytyväinen lesken osaansa, kun miehet ei rasita häntä hirvimetsällä. Hiljainen hippi-Eki (Eki Vilen) hiipii Jeesus-sandaaleissaan ja hippikaavussaan ympäriinsä.
Romuesko on tarina tarinan sisällä. Heikkisen näyttelemä aloitteleva näytelmäkirjailija etsii draaman alkulähteitä ja kirjoittaa pöydän ääressä kirjoituskoneellaan hahmoja ja tarinaa näytelmän edetessä ja keskustelee hahmojen kanssa siitä, miten edetään. Koko hahmogalleriaa ohjaileva hapuileva näytelmäkirjailija etsii ”jyrkkyyttä draamankaareen” ja ohjaa konfliktia hahmojen keskelle – hän on jostain oppinut, että hyvässä näytelmässä on aina oltava joku konfliktitilanne ja ohjaa hahmoja riitelemään. Mies- ja naiskuvista ja odotuksista väännetään.
Ajoittain roolihahmot hermostuvat heille annettuihin ohjeisiin ja heille kirjoitettuihin rooleihin, ja vaativat näytelmäkirjailijalta muunlaista hahmoa, lakkoilevat ja poistuvatkin kesken näytelmän. Romuesko ei halua olla näytelmässä ”häiriintynyt mullikka”, vaan kunnon mies, ja on ”ihan romuna”. Näytelmäkirjailija pyytää hahmoja tekemään asioita, kuten esittämään noloja lauluja kalsareistaan. Kirjailija uhkaa muuttaa näyttelijät seuraavassa kohtauksessa sammakoiksi, jos he eivät suostu.
Näytelmässä kuullaan humoristisesti sanoitettuja rock, rockabilly ja rythm and blues kappaleita. Videolla Romuesko ja Amerikan John laulavat ”Mä oon mä”. Esityksessä hyörii mukana ”Koira”- kultainen noutaja Hali – josta Amerikan Nurminen saa tarinassa uuden parhaan ystävän.
Insertti Suomi-filmi kohtaus vanhalla puhetyylillään naurattaa yleisöä tukkimiesjuttuineen, kun tukit ovat päässeet irti ja kylä mennyt sekaisin. Punkalaitumenjokea on käytetty aikanaan tukkien kuljettamiseen jokea pitkin. Heikkisen käsikirjoitus on taitavasti asetettu paikalliseen historiaan ja myös nykyaikaan Punkalaitumen Kebab-paikkoineen luoden tuttuja kiinnekohtia paikalliselle yleisölle.
Poliittista satiiriakin näytelmään on ohimennen laitettu mukaan, kuittaillaan ”tästä hallituksesta” ja ”droonit tulee ja tappaa vahingossa”. Todellisuuden tutkimuskeskukselle vähän naureskellaan.
Kaunokirjallistakin viitettä tulee Shakespeareen ja Samuel Becketiin.
Näyttelijäkaarti ympäri Suomen
Elina ”Ella” Rintala saatiin Tampereelta Lentäjä-Maijun-roolin. Rintala kertoi, että kesä ollut kiireinen pienibudjettisessa työryhmässä, kun muun muassa puvut ja maskeeraus on hoidettu itse, mutta silti ollut ”pelkkää hauskaa”.
Romueskon pääosaa esittävä Tommi Taurula on suomalaiselle yleisölle tuttu muun muassa Salatut Elämät-tv sarjasta.
Arhi Kivinen tuli Helsingistä näyttelemään viinaanmenevää Peikkoa. Hän on Pekka Heikkisen nuoruuden ystävä Helsingin Ylioppilasteatterin ajoilta
Kivinen sanoo olevansa ylpeä Heikkisen työstä ja sanoo, että hän on tehnyt kulttuuriteon. Suomessa on paljon pieniä muuttotappiokuntia ja kyliä, mutta nyt tapahtuu päinvastaista – jotain elävöittävää ja yhteisöllistä. Kivinen sanoo, että kylä on ottanut kesäteatterin ilolla vastaan ja ”omakseen”. Myös kylän päättäjät ovat olleet tyytyväisiä kylää elävöittävään toimintaan Vähä-Pourun tilalla.
Paikalliset auttamassa
Paikalliset ovat osallistuneet ja auttaneet teatterin järjestelyissä. Talkoolaisia väliaikakahvilaan ja makkaranpaistoon ja muihin järjestelyihin on riittänyt vanhassa Vähä-Pourun pihapiirissä. Punkalaidun tunnetaan siitä, että siellä autetaan ja tykätään auttaa. Punkalaitumen henki näkyy ystävällisen avoimessa ilmapiirissä ja mainitaan näytelmätekstissäkin.
”Punkalaitumen taika” on se joku, mikä on saanut ihmisiä muuttamaan Punkalaitumelle, jopa Australiaa ja Los Angelesia myöten. Ehkä se on edulliset talot, kuvankaunis Taikayöntie ja ystävälliset ihmiset. Myös Heikkinen on muualta muuttanut – paikallisesti sanottuna ”ulkomaalainen”.
Sirkuskatsomo täynnä sateella ja helteellä -katsojia kauempaakin
Musiikkikomedia ”Romuesko” veti lähes täydet katsomot niin helteellä ja sateellakin. Sirkus Finlandiasta hankittu korkea nouseva avokatsomo täyttyi paikallisista ja kauempaakin tulleista teatterinystävistä. Ohjaaja Heikkinen sanoo, olevansa kiitollinen kylän ihmisille, että he ovat ”sen tehneet sen markkinoinnin” ja jakaneet somessa näytelmän ilmoitusta, koska markkinointibudjetti oli vain 1000 euroa.
Viimeisen Romuesko-esityksen katsojien joukossa oli nimekkäitä näyttelijöitä. Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä Sari Haapkylä ja freelancer näyttelijä Matti Ristinen olivat tulleet Helsingistä katsomaan kollegansa kesäteosta. Ristinen sanoi, että oli hyvä startti, ja ”oli kyllä hienoa”.
Punkalaitumen kesäteatteri polkaistu liikkeelle – kylään eloa ja kulttuuria
Punkalaitumelle tuli Heikkisen ja Pohjanpalon mukana kulttuurikeskus, joka on tuonut eloa kylään. Helsinkiläinen näyttelijä-ohjaaja Pekka Heikkinen osti 1800-luvun loppupuolen vanhan pihapiirin rakennuksineen kolme vuotta sitten aivan Punkalaitumelta keskustasta. Historiallisesti Vähä-Pouru kuuluu kirkonkylän arvokkaimpiin vanhoihin rakennuskokonaisuuksiin.
Jonkin aikaa jo hiljaa seisseessä entisessä kylän mahtitalossa alkoi tapahtua, kun tehonainen Helena Pohjanpalo alkoi järjestää erilaisia tapahtumia: joogahetkiä, pop up kahviloita, savirappauskursseja sekä ”Punkalaitumen laitumelle-lasku” käsityöläistapahtumaa. Heikkinen aloitti teatteritoiminnan syksyllä 2025 Saarikosken monologi-illoilla vanhassa tuulisessa tallissa. ”Siitä se lähti”, kertoo Heikkinen.
Romuesko-näytelmää alettiin harjoitella tilan kunnostustöiden keskellä, hirsiparrujen ja lautakasojen keskellä. Neljässä suuressa rakennuksessa riittää kunnostettavaa, ja se etenee hiljalleen teatterin – ja tapahtumien tekemisen lomassa. Romuesko-näytelmän esityskauden päätti sunnuntain live rock-keikka ulkolavalla.
Suomen Kulttuurirahasto tuki tuotantoa 20.000 eurolla, mikä varmisti näyttelijöiden palkat ja kulut. Heikkisen mukaan teatterin tekeminen ja varsinkin uuden teatterin aloittaminen uudella paikkakunnalla on ”riski hommaa”. Aloittamien oli vaikeinta, Heikkisen mukaan, mutta ”on vain alettava tekemään”.
-On oltava oma juttu, ja jos siitä tulee hitin tynkää, niin hyvä, sanoo Heikkinen. Ihmiset tykkää siitä, että joku alkaa tekemään. Katsotaan ensi kesänä sitten … sattuman ja verkostojen kautta voi tulla lisää palikoita mukaan. Joku kupla on ehkä puhkaistu, arvelee ohjaaja.
