EU:n ja Mercosurin kumppanuussopimus on määrä allekirjoittaa 12. tammikuuta Paraguayssa, jolla on nyt Mercosurin puheenjohtajuus. Bolivia ei ole vielä mukana sopimuksessa, ja Venezuelan jäsenyys on ”hyllyllä” vuodesta 2016. Sopimus koskee siis vain Argentiinaa, Brasiliaa, Paraguayta ja Uruguayta.
EU on Mercosurin toiseksi suurin kauppakumppani tavarakaupassa vuonna 2024, ja tuonnin ja viennin yhteinen arvo oli 111 miljardia vuonna 2024. Tavarakauppa on tasapainossa, mutta mitä palveluihin tulee, EU vie niitä enemmän kuin tuo. (Lähde: Euroopan neuvosto)
EU on Mercosurin suurin ulkomainen sijoittaja, jonka omistusten arvo oli 390 miljardia euroa vuonna 2023. Vaikka tämä on merkittävää, sekä viejät että mahdolliset sijoittajat kohtaavat esteitä Mercosurin markkinoilla.
EU:n ja Mercosurin uuden kauppasopimuksen tavoitteet ovat seuraavat:
- lisätä kahdenvälistä kauppaa ja investointeja sekä vähennetään tulliesteitä ja tullien ulkopuolisia kaupan esteitä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta;
- luoda vakaammat ja ennakoitavammat säännöt kaupalle ja investoinneille parempien ja vahvempien sääntöjen avulla esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien (mukaan lukien maantieteelliset merkinnät), elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien normien, kilpailun ja hyvien sääntelykäytäntöjen alalla;
- ja edistää yhteisiä arvoja ja kestävää kehitystä muun muassa vahvistamalla työntekijöiden oikeuksia, torjumalla ilmastonmuutosta, varmistamalla ympäristönsuojelu ja kannustamalla vastuulliseen liiketoimintaan.
EU:ssa etenkin Ranska, Puola, Unkari ja Irlanti vastustavat sopimusta, ja maataloustuottajat ovat järjestäneet suuria mielenosoituksia. Italian pääministeri Giorgia Meloni on kuitenkin saanut maataloustuottajien tuen, ja Italian äänten ansiosta sopimuksen pitäisi mennä EU:ssa läpi. (Politica Online)
Yleisesti ottaen Mercosurin maatalousviejäsektori suhtautuu EU-sopimukseen myönteisemmin kuin Euroopassa, vaikka asenteet vaihtelevat maittain, tuotantosuunnittain ja sopimuksen lopullisista ehdoista (ympäristölausekkeet, suojalausekkeet jne.) riippuen. Paraguayssa maatalousjärjestöt pitävät sopimusta strategisena mahdollisuutena, mutta ovat reagoineet erittäin kielteisesti, kun EU on yrittänyt lisätä yksipuolisia suojalausekkeita, jotka muuttavat jo neuvoteltua tasapainoa.
EU:ssa monimutkainen byrokratia siirtelee maatalouden rahoja taskusta toiseen, eikä ruoan hinta muodostu normaalin markkinatalouden sääntöjen mukaan, koska maataloutta tuetaan ja ylituotantoa dumpataan mm. Afrikkaan. EU:ssa yhteinen maatalouspolitiikka lohkaisee edelleen yli 20 prosenttia budjetista. Tässä rahojen pyörityksessä Suomihan on tunnetusti nettomaksaja, eivätkä Suomen maatalouden erityispiirteet ole koskaan saaneet ansaitsemaansa huomiota.
Argentiina laskee maatalouden vientitulleja
Sitä vastoin esimerkiksi Argentiinassa ei maataloustukia tunneta, ja maatalouden vientitullit ovat valtiolle merkittävä valuuttatulojen lähde. Javier Milein hallitus on vuonna 2025 laskenut maatalouden vientitulleja vauhdittaakseen vientiä. Pitkällä tähtäimellä tarkoituksena on luopua niistä kokonaan, mikäli talousliberaalit suinkin pysyvät vallassa. Viimeiset lievennykset tulivat voimaan joulukuun 12. päivä:
• Soija: 26% > 24%
• Soijaperäiset tuotteet: 24,5% > 22,5%
• Vehnä ja ohra: 9,5% > 7,5%
• Maissi ja durra: 9,5% > 8,5%
• Auringonkukka: 5,5% > 4,5%
Naudan ja siipikarjan lihasta vientitulli poistettiin viime vuonna jo kokonaan, kun vuoden 2025 alussa se oli vielä 6,8 %. Samoin Argentiinan viininviejiä ilahduttaa, että vientitulli poistettiin.
EU:n sopimusta esittelevällä sivulla on näyttävästi esillä seinäjokisen Mallaskosken panimon tuotekehitys- ja vientijohtaja Tommi Ruuskan kirjoitus. Hän toivoo saavansa oluitaan varsinkin Argentiinaan, jossa on markkinoita erikoisoluille. Tällä hetkellä Argentiinan tuontitulli oluelle on 20 prosenttia.
Aika vähälle mediahuomiolle on jäänyt USA:n ja Argentiinan yhteinen tiedote 13.11.2025 koskien kahdenvälistä kauppaa ja investointeja. Aiesopimuksessa luvataan paljon molemminpuolista kaupan avaamista tulleja ja sääntelyä purkamalla. Kummastuttavinta on, että ruokaa paljon vievää Argentiina lupaa avata markkinoitaan USA:n karjalle, siipikarjalle ja liha- ja maitotuotteille. Tarkoittaako se sitä, että laadukkaampi ja puhtaampi ruoka viedään USA:han ja sieltä tuodaan tilalle jotain muuta Argentiinan köyhemmille kuluttajille?
Toimittaja Petri Kaivanto
Toimittajan näkökulma: Kestävää kehitystäkö?
Ruoan rahtaaminen mantereelta toiselle, maustekauppaa lukuunottamatta, on maailmanhistoriassa melkoisen uusi ilmiö eikä kuulosta missään nimessä järkevältä tai kestävän kehityksen mukaiselta, vaikka ei ihmisen aiheuttamaan globaaliin ilmastonmuutokseen, tuohon aikamme suurimpaan kuppaukseen, uskoisikaan. Kylmillä alueilla maanviljely ei kuitenkaan tuota lainkaan kaikkea, mitä varakkaat kuluttajat haluavat, kuten ”etelän hetelmiä” tai viiniä.
Yhtenä älyttömyyden huipentumana voi pitää sitä, että Lapin Liha kauppaa saksanhirvikäristystä Uudesta-Seelannista. Porotaloudessakin jokin on pahasti pielessä, jos turisteille syötetään Lapissa saksanhirveä yli 16 000 kilometrin päästä.
Kun Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestä 30 vuotta sitten, tuolloin puhutti, että annettiin liikaa periksi mm. sokerijuurikkaan ja lampaanlihan kohdalla. Kasvavan muslimiväestön tarpeisiin Suomi tuo lampaanlihaakin eniten toiselta puolelta maailmaa Uudesta-Seelannista, ei Euroopasta.
Maatalousasioissa vapaasta markkinataloudesta ei oikein ole tietoakaan. Ruoan alkutuottajat kaikkialla maailmassa ovat enemmän tai vähemmän fasistisen byrokratian ja monien globaalien asioiden armoilla alkaen polttoaineiden ja lannotteiden hinnasta ja saatavuudesta. Ylipäätään markkinataloutta tunnutaan säätelevän asioissa, joissa säätely on haitallista, mutta sen sijaan todellinen ympäristönsuojelu (ei mikään hiilijalanjälkivouhotus), ihmisoikeudet, työläisten oikeudet, ruoan puhtaus jne. eivät ole päätöksenteon keskiössä siinä määrin kuin poliitikkojen kaunopuheista voisi luulla.
Kirjoittaja on EU-Suomen ja Mercosur-Argentiinan kansalainen, eikä halua asettua asiassa kummankaan mantereen viljelijöiden puolelle, mutta kannattaa aina ja kaikkialla lähiruokaa.
Lähiruokaa kyllä ennemmin kuin lähinnä ruokaa. Valitettavasti eeuuhun ei voi luottaa ja sopimuksen koukerot on laadittu niin, että paperiin voi laittaa hyväksynnän ja yhtäkkiä maa huomaakin olevansa säätely verkoston kohteena jolloin karjatalous- ja maataloustuottaja, omistaja, viljelijä, hoitaja on pulassa juostessaan pellolta toiselle tai metsätilkulta toiselle kännykän kanssa ottamassa kuvaa tietystä alueesta ja kuva pitää olla tänään perillä lähetettynä Suomen EU viranomaisen valvovaan järjestelmään. Jos kuva ei ole ajoissa perillä, sori tietty alennus tai tukiosa jää saamatta. Ihminen ei saa enää hoitaa omia eläimiä tai peltoja rauhassa vaan valvonta ja säännöt lisääntyvät, välineet ja tilat vaaditaan uusittaviksi, kieltoja, sääntöjä. Mitä tällä ajetaan. Mitä EU haluaa Etelä-Amerikan pelloilta meille, geenimuunneltu viljaa ja geenimuunnellulla rehulla tai maissilla syötetyn karjan lihaa tai keinolihaa. Bill Gates , hän on maailman suurin maanomistaja ja mikä yllätys Suomeen rakennetaan ja vielä Lappeenrantaan keinolihatehdas. Hyvä Amerikka, kun laitoitte oman ruokaympyrän uusiksi. Ihmeellisiä asioita, joita me seuraamme. Edelleen, yhdistytään kansana ja puolustetaan meidän omaa maanviljelyä ja karjanhoitoa. Hyvää puhdasta ruokaa suoraan tuottajilta, tänäänkin liha ja kananmunat sekä kasvikset edullisesti rekosta. Kiitos
Kiitos kommentista! Kun ehdin, alan selvittää Argentiinan lihantuotannon luonnonmukaisuusastetta. En tiedä oikein muuta kuin, että vaikka GMO-soija on tärkeimpiä vientituotteita, eivät argentiinalaiset naudat sitä paljoa rouski vaan pääosin ruohoa laitumella. Tässä yksi Googlen ensimmäisinä tarjoamista linkeistä naudan ruokavaliota koskien.
https://infoalimentos.org.ar/temas/del-campo-a-la-mesa/505-tengo-una-vaca-lechera-y-no-es-una-vaca-cualquiera
Valitettavasti Bovaer on sallittu myös Argentiinassa ja Uruguayssa, mutta en nopeasti löydä tietoa, kuinka paljon metaanipäästöjen vähentäminen tuottajia kiinnostaa. Veikkaan ja toivon, että ei paljoa.
Minä luonnontieteellisen koulutuksen saaneena en kiellä ilmaston muutosta. Se on luonnontieteellinen tutkittu ja mitattu fakta. 97% ilmastontutkijoista on lisäksi sitä mieltä, että se on ihmisen toimista aiheutuvaa. Nykyinen muutos eroaa maapallon historiassa esiintyneistä spontaaneista muutoksista siitä, että se on 100-1000 kertaa nopeampi, joka tekee siitä vaarallisen.
Kaikki eläin- ja kasvikunta ei ehdi sopeutua niin nopeaan muutokseen. Elämme tällä hetkellä myös maapallon kuudetta lajikadon (massasukupuuton) aikaa. Se liittyy osin ilmaston muutokseen ja muihin ihmisen toimiin kuten esimerkiksi metsien hakkuisiin.
Sen sijaan olen jyrkästi eri mieltä globalistien kanssa siitä miten ilmaston muutosta tulisi hillitä. Päästökauppa ja Petrin edellä mainitsema raaka-aineiden rahtaaminen sinne, missä työvoima on halvinta ja tuotteiden rahtaaminen jälleen sinne, missä on paras ostovoima ei ole järkevää juuri ilmaston kannalta. Myöskään rajattomassa turhakkeiden tuotannossa (joita niin ikään rahdataan ympäri maapallon) ei ole mitään järkeä. Sen muuttamiseksi pitäisi kuitenkin luopua kapitalistisesta markkinataloudesta.
Edelleen kaiken maailma bovaerien pakkosyöttö eläimille tai heinäsirkkojen pakkosyöttö ihmisille ei ole tavoitteenkaan kannalta järkevää.
No, tapanani on usein olla altavastaajan puolella ja uskon, että se 3 prosenttia on oikeassa. Maapallon lämpötilojen vaihtelu ei voi aiheutua hiilidioksidipäästöistä, vaan on luonnollista vaihtelua. Sen sijaan on totta, että ihmisen toimista johtuu valtavia ympäristökatastrofeja, joilla on laajoja seurauksia. Esimerkiksi sir David Attenborough’n uusi elokuva Ocean kuvaa hyvin troolikalastuksen aiheuttamia tuhoja valtamerissä (minulla oli suuri ilo tekstittää se suomeksi), joilla on vaikutuksensa myös maalla.
Eniten minua ärsyttää, että hiilijalanjälkihössötys vie kaiken huomion muilta ja kiistattomammin kiireellisiltä ympäristötoimilta. Vaikka ”97 prosenttia ilmastotutkijoista” olisikin oikeassa, suuri osa siitä on kyynistä bisnestä ja viherpesua, jolla ei ole mitään todellisia ympäristövaikutuksia.
Oikeastaan minun ei tarvitsisi vastata tähän lainkaan, sillä luonto kyllä vastaa, jos tämä meno kauan jatkuu. Muutos alkoi jo 1800-luvulla teollistumisen myötä. Silloin ja vielä pitkään 1900-luvullakaan muutosta ei maallikko voinut edes havaita. Tämä kasvihuonekaasujen (ilmastoa keskimäärin) lämmittävä vaikutus on kiihtyvä prosessi ja tänään sen voi havaita jo täysin mittausmetodeista tietämätön maallikkokin esimerkiksi ikijään katoamisesta paikoin.
Se jää sulaa ja sulamisvesi valuu meriin nostaen veden pintaa. On laskettu, että valtamerien pinta nousee toistakymmentä metriä, jos kaikki ikijää sulaa navoilta. Olen silti vakuuttunut siitä, että vannoutuneimmat ilmastoskeptikot eivät muuta mieltään vielä silloinkaan, kun merivesi ulottuu – sanokaamme Helsingin kauppatorilla – puolireiteen. 😉