Kansalliskonservatiiviseen, suverenismia kannattavaan Patriots for Europe -europarlamenttiryhmään (PfE) kuuluva Fabrice Leggeri arvioi Brysselin pyrkivän suojelemaan itseään demokratialta uusilla säännöillään. PfE on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä.
Ryhmän Facebook-seinällä julkaistussa Leggerin puheenvuorossa Leggeri kysyy: ”Mitä jos Bryssel huomenna päättäisi mikä on totta, mikä valetta, ja mitä saat nähdä tai kuulla?”
”Tämä on täsmälleen se vaarallinen suunta, josta irtisanoudumme europarlamentin juuri hyväksymässä Euroopan demokratiakilpi -hankkeessa, ja jota vastaan äänestimme. On jotain syvästi paradoksaalista siinä, että väittää pelastavansa demokratiaa kun samaan aikaan muuttuu yhä epäluuloisemmaksi demokraattisen debatin suhteen.”
Jo vuosien ajan Bryssel on pinonnut toimia, joilla ”vastutetaan disinformaatiota”, tuetaan kansalaisjärjestöjä ja mediajulkaisuja sekä faktantarkastajien verkostoja, Leggeri sanoo. ”Nyt Bryssel haluaa vahvistaa koko arkkitehtuuria lisää.”
— Kuka valvoo valvojia?, Leggeri kysyy. ”Kuka päättää että tämä tieto on harhaanjohtava, että tästä mielipiteestä on tullut ongelmallinen tai että debatti muodostaa uhkan demokratialle?”
”Sananvapaus ei ole koskaan tarkoittanut takausta vain järkeville tai hyväksytyille mielipiteille. Yrittämällä jatkuvasti suojella demokratiaa kaikelta, Bryssel ottaa riskin suojata demokratia myös eurooppalaisilta.”
Demokratiakilven keskeiset painopisteet ovat
1) EU:n tilannetietoisuuden parantaminen ja koordinoidut toimet ulkomaista häirintää vastaan, johon liittyen helmikuussa 2026 toimintansa aloitti uusi virasto, Euroopan demokraattisen resilienssin keskus (ECDR). EU:n omien instituutioiden ja turvallisuusviranomaisten mukaan tilannetietoisuus on passiivista seurantaa ja analyysia so. digitaalisen ympäristön poikkeamien seuraaminen uhkien tunnistamiseksi. Toisaalta EU:n itäisen naapuruston strategisen viestinnän työryhmä East StratCom Task Force pyrkii torjumaan esimerkiksi Venäjän tai Kiinan valtiollisia narratiiveja tuottamalla ja vahvistamalla omia ”vastanarratiivejaan”.
2) Riippumattoman median toimintaedellytysten ja vaalien luotettavuuden parantaminen. Vaarana on laillisen mutta valtavirrasta poikkeavan poliittisen puheen tahaton tai tahallinen rajoittaminen ja itsesensuuri. Demokratian ja julkisen keskustelun tarkastelu puhtaasti ”turvallisuusuhkana” ja ulkopuolisena manipulointina saattaa johtaa liian tiukkaan verkkosisältöjen valvontaan. Arvostelijat ovat aiheellisesti huomauttaneet, että kun julkinen valta määrittelee, mikä on ”manipulointia” ja mikä ”oikeaa tietoa”, se asettuu samalla tuomariksi sille, mitkä poliittiset tulkinnat ovat hyväksyttäviä. Tällöin ”tilannetietoisuuden parantaminen” voi johtaa siihen, että EU:n virallista linjaa myötäilevä viestintä saa enemmän tilaa ja tukea kuin kriittiset poliittiset vaihtoehdot.
— Voiko media olla aidosti riippumaton kun se saa rahoituksensa hallinnolta?
Demokratiakilpeen liittyvä Euroopan unionin digipalvelusäädös DSA:kaan ei virallisesti rajoita perustuslaillista tai ihmisoikeussopimusten takaamaa sananvapautta mutta sekin luo silti rakenteita, jotka helposti johtavat sensuuriin.
3) Kansalaisten media- ja digilukutaidon vahvistaminen, jotta ihmiset tunnistavat manipulaation paremmin itse. Manipulaatioksi ei lasketa sitä, että EU:lle epämieluisten uutislähteiden ja mielipiteiden näkyvyys Euroopan unionin alueella on estetty.
Yrittääkö Bryssel suojata itseään demokratialta? Mitkä ovat sinun ajatuksesi?
Artikkelikuva Patriots for Europe´n Facebook-seinältä.
