Juhannus on Suomessa tunnetusti valon, mökin, saunan ja kesäloman juhla. Se on myös viikonloppu, jolloin suomalainen alkoholikulttuuri näkyy poikkeuksellisen paljaana. Juhannuksessa kohtaavat alkoholimyynnin piikki, lomakauden alku, humalahakuinen juominen, mökki- ja vesielementti sekä tapaturmariskit. Siksi juhannus ei ole vain keskikesän juhla, vaan eräänlainen kansallinen stressitesti – mitä tapahtuu, kun alkoholi, vapaa-aika, liikenne ja vesistöjen äärellä oleminen osuvat samaan aikaan?
Alkoholin kulutus Suomessa on pitkällä aikavälillä laskenut. THL:n alkoholijuomien kulutustilastojen mukaan tilastoitu kulutus eli anniskelu- ja vähittäiskulutus oli vuonna 2025 noin 6,9 litraa sataprosenttiseksi alkoholiksi muunnettuna 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti. THL:n mukaan tilastoitu kulutus väheni vuodesta 2024, ja pidemmässä kuvassa alkoholin käyttö on ollut laskusuunnassa lähes kahden vuosikymmenen ajan. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että suomalaisessa juomakulttuurissa on yhä selviä kausihuippuja. Juhannus on niistä näkyvimpiä.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
THL:n viime vuosikymmenellä julkaisemassa Suomi juo -tutkimusteoksessa todetaan, että juhannus on joulun jälkeen alkoholijuomien vilkkain myyntihuippu. Kirjan mukaan juhannusviikolla Alkossa myytiin lähes kolmannes koko kesäkuun myynnistä, ja esimerkiksi vuonna 2008 juhannusviikon myynti oli 70 prosenttia normaalia kesäkuun alun viikkomyyntiä suurempi. Vaikka luvut ovat vanhemmasta aineistosta, ne kuvaavat olennaista ilmiötä: juhannusta ei vain juhlita, vaan siihen valmistaudutaan ostamalla alkoholia etukäteen tavallista enemmän.
Tämä tekee juhannuksesta kiinnostavan ristiriidan. Yleinen kulutuskäyrä voi laskea, mutta tietyt juhlat kokoavat juomisen edelleen yhteen. THL:n Juomatapatutkimuksen 2023 mukaan suomalaisten säännöllinen alkoholinkäyttö on vähentynyt, mutta humalahakuinen juominen ei ole kadonnut samalla tavalla. Vuonna 2023 vähintään kuukausittain kuusi annosta tai enemmän kerralla joi 21 prosenttia vastaajista. Erityisen rajut kertamäärät olivat edelleen yleisimpiä nuorilla aikuisilla miehillä: 20–34-vuotiaista miehistä 41 prosenttia oli juonut vähintään 13 alkoholiannosta ainakin yhtenä päivänä edellisen vuoden aikana.
Zelenskyitä ja Putinia pilkannut venäläinen taiteilija ammuttu Puolassa
Juhannus ei siis ole pelkästään “yksi viikonloppu muiden joukossa”. Se on tilanne, jossa suomalaisen alkoholikulttuurin vanha logiikka aktivoituu: juodaan harvemmin kuin ennen, mutta juhlapyhänä saatetaan juoda kerralla paljon. Tämä näkyy myös siinä, missä alkoholia käytetään. THL:n vuoden 2024 Juomatapatutkimus-raportin mukaan suomalaiset juovat alkoholia yleisimmin kotiympäristöissä, joihin lasketaan oma koti, toisen koti ja vapaa-ajan asunto. Vuoden 2023 aineistossa 77 prosenttia alkoholinkäyttökerroista sijoittui kotiympäristöön, ja humalakerroistakin 68 prosenttia tapahtui siellä.
Tämä on juhannuksen kannalta olennainen havainto. Juhannus ei ole ensisijaisesti ravintolajuhla, vaan mökki-, koti- ja pihapiirijuhla. Alkoholia juodaan ympäristössä, jossa ei ole portsaria, taksijonoa tai ravintolan henkilökuntaa seuraamassa tilannetta. Samalla ympärillä on usein sauna, laituri, vene, avotuli, grilli ja yömyöhään jatkuva yhdessäolo. Juuri tämä tekee juhannuksesta riskialttiin: alkoholi ei ole irrallinen osa juhlaa, vaan se kietoutuu tekemiseen, liikkumiseen ja ympäristöön.
Vesielementti on juhannuksen kaunein ja vaarallisin osa. Järvi kuuluu suomalaisen juhannuksen kuvastoon yhtä vahvasti kuin koivu, sauna ja kokko. Mutta kun alkoholi tulee mukaan, idylli muuttuu nopeasti riskiksi. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton juhannustilastojen mukaan vuosina 2016–2025 juhannuksena hukkui Suomessa keskimäärin kuusi ihmistä. Hukkuneista 78 prosenttia oli miehiä. SUH tilasto ei kerro jokaisen tapauksen kohdalla alkoholin osuutta, mutta juhannuksen riskikuva on selvä: veden äärellä oleminen, yöllinen liikkuminen, uiminen, veneily ja päihtymys ovat vaarallinen yhdistelmä.
Sama asetelma näkyy liikenteessä. Juhannuksena Suomi liikkuu – mökeille ajetaan pitkiä matkoja, tavaraa pakataan autoihin, aikataulut kiristyvät ja paluuliikenne pakkautuu samoille päiville. Poliisi on muistuttanut, että juhannus on synkkää aikaa rattijuopumusten ja onnettomuuksien kannalta. Poliisin mukaan juhannusliikenteessä rattijuopumusten määrä on lähes kolminkertainen alkutalven vastaavan pituiseen ajanjaksoon verrattuna. Useana peräkkäisenä päivänä käytetty alkoholi voi myös johtaa siihen, että kuljettaja ei ymmärrä olevansa vielä ajokelvoton.
Tämä jälkipäivän riski on usein aliarvioitu. Moni tunnistaa selkeän humalan, mutta ei välttämättä tunnista krapulan, väsymyksen ja veressä yhä olevan alkoholin yhteisvaikutusta. Liikenneturva muistuttaa, että alkoholi heikentää ajokykyä jo ennen rattijuopumusrajan ylittymistä. Alkoholi pidentää reaktioaikoja, haittaa keskittymistä ja heikentää harkintakykyä. Liikenneturva muistuttaa myös, että seuraavana päivänä ajokyky voi olla heikentynyt, vaikka mittari näyttäisi nollaa, jos yöuni on jäänyt lyhyeksi ja olo on huono.
Juhannuksen alkoholikulttuuri ei ole pelkkä yksilön valinta, vaan monesti se on myös sosiaalinen odotus. Monessa seurueessa alkoholi kuuluu juhannuksen käsikirjoitukseen jo ennen kuin juhla alkaa. Ostoslistalle merkitään ruuat, grilliherkut, saunajuomat, oluet, viinit ja väkevämmät. Kun alkoholia on varattu runsaasti, sen käyttö muuttuu helposti itsestäänselvyydeksi. Juhla ei ala ensimmäisestä maljasta, vaan jo siitä ajatuksesta, että juhannuksena “kuuluu” juoda.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Siksi juhannuksesta puhuminen pelkkänä turvallisuusvalistuksena jää vajaaksi. Kyse ei ole vain siitä, että ihmisiä pitäisi muistuttaa pelastusliiveistä, ajokunnosta tai kohtuudesta. Kyse on myös siitä, millainen rooli alkoholille on annettu suomalaisessa keskikesän juhlassa. Kun juhannus nähdään vapautumisena arjesta, alkoholi saa helposti luvan ylittää tavalliset rajat. Lomakauden alku toimii perusteluna: nyt saa, nyt kuuluu, nyt irrotellaan.
Samalla on muistettava, että suomalainen alkoholikulttuuri muuttuu. Kulutus on laskenut, raittius ei ole enää poikkeus samalla tavalla kuin aiemmin, ja nuoremmissa ikäryhmissä alkoholinkäyttö on monin tavoin vähentynyt. Mutta juhannus kertoo, ettei muutos ole yksinkertainen. Se paljastaa, miten sitkeästi tietyt juhlat kantavat vanhaa humalakulttuuria mukanaan. Alkoholinkäyttö voi vähentyä arjessa, mutta kasaantua yhä juhlapyhiin.
Juhannuksen ongelma ei siis ole se, että suomalaiset juhlivat. Ongelma syntyy, kun juhla, alkoholi ja riskialtis ympäristö osuvat yhteen. Mökkirannassa kukaan ei välttämättä ajattele olevansa tilastojen osa. Veneeseen istutaan vain hetkeksi. Uimaan mennään vain vilvoittelemaan. Autolla ajetaan vain lyhyt matka. Mutta juuri näissä “vain”-hetkissä juhannuksen riskit syntyvät.
Juhannus on suomalaisen alkoholikulttuurin tiivistymä siksi, että siinä näkyy yhtä aikaa kaikki: myyntipiikki, lomakauden alku, humalahakuinen juominen, mökkikulttuuri, vesistöjen vetovoima ja tapaturmien mahdollisuus. Se on juhla, jossa suomalainen kesä näyttää parhaat kasvonsa, mutta myös ne piirteet, joista maksetaan joka vuosi liian kovaa hintaa.
