Venäjällä on viime vuosina tapahtunut ihmisoikeuksien heikentymistä, joka näkyy sananvapauden tukahduttamisena, poliittisesti motivoituina oikeudenkäynteinä, naisten ja seksuaalivähemmistöjen sortamisena, mielenosoitusten väkivaltaisena hajottamisena sekä kidutuksena ja epäinhimillisenä kohteluna.

Riippumattomia tiedotusvälineitä on suljettu, toimittajia on vangittu ja kriittisiä ääniä leimattu “ulkomaisiksi agenteiksi”. Anna Politkovskaja raportoi Tšetšenian ihmisoikeusloukkauksista ja murhattiin vuonna 2006. Tapaus osoittaa poliittisesti herkkien aiheiden käsittelyn hengenvaarallisuuden Venäjällä.

Opposition toiminta on ollut pitkään paineen alla: poliittisia vastustajia syytetään tekaistuin perustein, ja oikeudenkäyntejä käytetään arvostelijoiden vaientamiseen. Aleksei Navalnyin tapaus on kansainvälisesti tunnetuin. Hän selvisi myrkytystapauksesta vuonna 2020, mutta vangittiin palattuaan Venäjälle. Navalnyi kuoli vankileirillä helmikuussa 2024 epäselvissä olosuhteissa, mikä herätti maailmalla laajoja epäilyjä. Aleksei Navalnyi oli venäläinen juristi, korruption paljastaja ja tunnettu oppositiopoliitikko. Hän teki videopaljastuksia ja tutkimuksia, joissa hän syytti korkeita virkamiehiä ja presidentti Vladimir Putinin lähipiiriä korruptiosta.

Tutkijaprofessori Marianna Muravyeva Helsingin Yliopistosta kommentoi Posi TV:lle, että Aleksei Navalnyin kuolema on traaginen seuraus hallinnon lisääntyvästä poliittisesta sorrosta, jota todennäköisesti pahentavat ankarat vankilaolosuhteet ja oppositiohahmojen maalittaminen toisinajattelijoiden tukahduttamiseksi. Muravyevan mukaan virallinen kertomus mainitsee luonnollisia syitä laajalle levinneiden epäilyjen keskellä.

Mielenosoitusten tukahduttaminen

Rauhanomaisia mielenosoituksia vastaan on käytetty ankaria keinoja: poliisi pidättää osallistujia rutiininomaisesti, ja sodanvastaisia protesteja on tukahdutettu tuhansilla pidätyksillä. Lainsäädäntö kieltää käytännössä järjestäytyneen julkisen kritiikin, sillä mielenosoituslupia ei myönnetä ja “armeijan mustamaalaamisesta” voidaan tuomita jopa 15 vuoden vankeuteen. Ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua poliisivankiloissa ja tutkintavankeuksissa.

Erityisen paljon rikkomusraportteja (Human Rights Watch, Amnesty) tulee Pohjois-Kaukasukselta ja Tšetšeniasta, joissa kidutus on osa järjestelmällistä pelottelun ja kontrollin keinostoa. Kidutusta käytetään tunnustusten pakottamiseen: niin vangit kuin heidän asianajajansa kertovat, että oikeusjärjestelmä ei tutki väitteitä puolueettomasti.

Venäjällä on syntynyt tukahdutettu ilmapiiri, jossa vapaa tiedonvälitys, poliittinen osallistuminen ja kansalaisten oikeus protestoida ovat vähentyneet. Valtion viranomaiset käyttävät yhä kovempia keinoja hallita yhteiskunnallista keskustelua ja opposition toimintaa. Kokonaisuutena nämä ilmiöt muodostavat kuvan maasta, jossa ihmisoikeuksia loukataan järjestelmällisesti ja jossa valtaa käyttävät instituutiot toimivat yhä vähemmän läpinäkyvästi ja yhä vähemmän kansainvälisten normien mukaisesti.

”Ihmisoikeuksiin ja Venäjän lakiin keskittyneenä tutkijana pidän Venäjän ihmisoikeuksien tilaa erittäin ongelmallisena. Konservatiiviset ideologiat, jotka asettavat perinteiset arvot etusijalle todellisen tasa-arvon edelle, erityisesti naisten, LGBTQ+-henkilöiden ja vähemmistöjen kohdalla, usein heikentävät muodollista perustuslaillista suojaa. Tämä johtaa järjestelmällisiin epäonnistumisiin sukupuoleen perustuvan väkivallan ja syrjinnän torjunnassa kansainvälisistä velvoitteista huolimatta”, tutkija sanoo.

Tutkija Marianna Muravyeva  korostaa, miten tämä sorto liittyy paljolti sukupuoli-ideologioihin, pitää naisten ja vähemmistöjen oikeuksia valtion oikkujen panttivankeina ja korostaa kiireellistä tarvetta globaalille solidaarisuudelle Venäjän sisällä vastarintaa tekevien kanssa.

Propagandalla muokataan maailmankuvaa

Venäjän sisäinen propaganda on laaja, valtiokeskeinen toimintamalli, jonka tavoitteena on muokata väestön maailmankuvaa, hallita poliittista keskustelua ja estää vaihtoehtoisten tietolähteiden vaikutus ihmisten näkemyksiin. Valtion televisiokanavat ovat propagandan ydin, ja suurin osa venäläisistä saa edelleen uutisensa juuri televisiosta. Niissä maailmaa kuvataan vastakkainasettelun kautta: Venäjä esitetään piiritystilassa olevana suurvaltana, jota länsi uhkaa ja yrittää heikentää. Konfliktit, taloudelliset vaikeudet ja sisäiset ongelmat selitetään ulkoisten vihollisten toimilla. Samalla korostetaan Venäjän erityistä tehtävää ”perinteisten arvojen puolustajana” ja presidentti Vladimir Putinin johtamaa vakauden ja järjestyksen periaatetta.

Propagandalla on myös sisäinen kurinpidollinen tehtävä. Sodanvastaisuus, LGBTQ+-oikeuksien puolustaminen tai laajojen yhteiskunnallisten muutosten vaatimus esitetään merkkeinä ”vieraiden vaikutteiden” tai ”ääriaatteiden” leviämisestä.

Toisinajattelijoita, kuten Aleksei Navalnyia ja hänen tukijoitaan, leimataan ”ääriryhmiksi” tai ”lännen agenteiksi”, jotta heidän kritiikkinsä voidaan leimata laittomaksi tai epäisänmaalliseksi. Tällä valtio vahvistaa mielikuvaa siitä, että poliittinen oppositio on vaarallista ja että yhteiskunnan vakaus edellyttää tiukkaa kontrollia.

Mainos

---

Sosiaalinen media ja internet ovat tiukassa valvonnassa. Suuria alustoja on estetty tai rajoitettu, ja viranomaiset levittävät omia viestejään suurilla trolli- ja bottilaitoksilla. Näillä pyritään luomaan tunne kansallisesta yksimielisyydestä ja häivyttämään yhteiskuntakeskustelun kriittiset äänet.

Koulujen ja yliopistojen oppimateriaaleihin on lisätty valtion määrittelemää historiatulkintaa, jossa Neuvostoliiton ja Venäjän toimia kuvataan poikkeuksetta oikeutettuina ja moraalisina.

Propagandan sävy on muuttunut entistä militaristisemmaksi vuoden 2022 jälkeen. Sota Ukrainassa esitetään ”erityisoperaationa”, joka suojelee Venäjää natsismilta ja lännen vaikutukselta. Ihmisiä rohkaistaan näkemään sota uhrauksena isänmaan puolesta, ja epäily sodan oikeutuksesta rinnastetaan maanpetturuuteen. Tällainen jatkuva narratiivi vaikuttaa arkeen: se muuttaa käsityksiä normaalista poliittisesta keskustelusta, kaventaa kriittisen ajattelun tilaa ja normalisoi valtion tiukan kontrollin.

Kaiken ytimessä on ajatus, että Venäjä on jatkuvasti uhattuna, ja siksi sen johdon ja instituutioiden on toimittava ilman läntistä kritiikkiä tai sisäistä vastustusta. Tämä tekee propagandasta kokonaisvaltaista – se ei vain vääristele uutisia, vaan muokkaa koko tapaa, jolla ihmiset ymmärtävät maailman, politiikan ja oman roolinsa yhteiskunnassa.

Ukrainan sodan alettua ihmisoikeudet heikentyneet lisää

”Viimeisten viiden vuoden aikana, erityisesti vuoden 2022 Ukrainan miehityksen jälkeen, ihmisoikeudet ovat heikentyneet merkittävästi sortavan lainsäädännön lisääntyessä. Näihin kuuluvat laajennetut ääriajattelua rajoittavat lait, joita käytetään kansalaisaktivismin kriminalisointiin ja mielenosoittajien ankarammat rangaistukset. Tämä on luonut pelon ilmapiirin, joka vaikuttaa suhteettomasti haavoittuviin ryhmiin ja samalla vahvistaa autoritaarista hallintaa.”, kommentoi Helsingin yliopiston tutkijaprofessori Muravyeva Posi TV:lle.

Digitaalinen valvonta murentaa yksityisyyttä

Digivalvonta arjessa tekee kansalaisista jatkuvasti seurattavia datakohteita: biometriset palvelut yhdistävät asiakirjat, hotellikirjautumiset, ostokset ja turvatarkastukset samaan digitaaliseen järjestelmään, mikä ehkä helpottaa käyttöä mutta luo laajan digitaalisen valvontainfrastruktuurin. ”Kätevyys” ei tee tyhjäksi haittoja: yksityisyydensuoja, tietoturva ja itsemääräämisoikeus vaarantuvat, kun kansalaisen liikkumista ja tekemisiä voidaan seurata lähes reaaliajassa. Tämä herättää kysymyksiä, missä määrin arjen mukavuudella ja kätevyydellä oikeutetaan jatkuva digitaalinen kontrolli. Digitaalista järjestelmää; digitaalista ID:tä ja digitaalista lompakkoa ja digitaalista keskuspankkirahaa (CBDC) rahaa ollaan käyttöönottamassa myös EU:ssa.

Digitaalinen valvonta kouluissa

Venäjä pilotoi biometristä digitaalista kulunvalvontaa kouluissa, jossa oppilaat rekisteröivät kasvonsa Gosuslugi Biometriya -sovelluksessa. Tiedot tallennetaan EBS-järjestelmään, mutta laajempi käyttöönotto vaatii lakimuutoksia. Testaus on aloitettu Tatarstanissa:  aidatut alueet, kasvojentunnistuksen sisäänpääsyssä, metallinilmaisimet ja terminaalit kouluruokaloissa. Vaikka viranomaiset korostavat vapaaehtoisuutta, vanhemmat suhtautuvat kriittisesti, ja suostumuksia ei juuri tule. Biometriset tiedot ovat voimassa 3–5 vuotta. Järjestely herättää kysymyksiä yksityisyydensuojasta, valvonnan laajuudesta ja lasten tietoturvasta, ja se voi luoda tilanteen, jossa lapset integroidaan osaksi valtakunnallista valvontajärjestelmää. Viranomaiset korostavat, että järjestelmä on vapaaehtoinen. lähde Kommersant.

Metroissa kasvotunnistukset ja facepay uhkaa yksityisyydensuojaa