Kesäluun lopulla komission päätöksellä suljettiin ilmastointi Brysselin Berlaymont-rakennuksesta, jossa komissio työskentelee. Tai siis, tarkkaan ottaen ilmastointi suljettiin 1-7 kerroksista, joissa komission henkilökunta, sellaiset kolmisentuhatta henkilöä, työskentelee. Ilmastointi pidettiin päällä niissä kerroksissa (8-13. kerrokset), joissa komissaarit oleilevat tekemässä tärkeitä, pienen jääkauden jälkeisen ajan ilmastoon vaikuttavia päätöksiä. Jääkauden päättymisellä ei ole ilmastoon niin suurta merkitystä kuin komissiolla, joka on Suuri ja Mahtava.
Ilmastoinnin sulkeminen suorittavalta portaalta perusteltiin ennätyksellisellä helleaallolla, joka ylikuormitti rakennuksen jäähdytysjärjestelmän. Työntekijät saivat tiedon asiasta tekstiviestillä.
Kahdeksannessa kerroksessa työskentelevä henkilökunnan jäsen kertoi Politicolle, että vaikka ilmastointi komissaarien kerrostumissa jätettiin päälle, sisälämpötila rakennuksen ylemmissä kerroksissa oli silti 25,7 astetta. Alempien kerrostumien työntekijöitä ohjeistettiin mm. tulemaan aikaisemmin töihin, aamun viileämpinä tunteina.
Helleaaltoja tulee ja menee, jokseenkin joka ainoa kesä, jossain päin maailmaa. Eurooppa on varautunut ”äärimmäisiin sääolosuhteisiin” poliittisilla päätöksillä jo vuosikymmeniä.
Ilmastopolitiikkaa
Eurooppa aloitti järjestelmällisen ja poliittisesti ohjatun siirtymisen uusiutuvaan energiaan vuonna 1997, jolloin Euroopan komissio julkaisi ensimmäisen virallisen strategiansa ja toimintasuunnitelmansa (White Paper) uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi.
Ensimmäinen uusiutuvan energian direktiivi, (2001/77/EY), joka keskittyi erityisesti sähkön pientuotantoon, kuten tuulivoimaan, tuli vuonna 2001.
Vuonna 2009 hyväksyttiin nk. 20-20-20 -ilmasto ja energiapaketti; jäsenmaat velvoitettiin nostamaan uusiutuvan energian kokonaisosuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Vuonna 2019 aloitettiin Vihreän kehityksen ohjelma.
Iltapäivälehtien mukaan uusiutuvat energialähteet — kuten tuuli, aurinko ja vesi — ohittivat fossiiliset polttoaineet EU:n sähköntuotannossa ensimmäistä kertaa vuonna 2020.
Aurinkopaneeliparadoksi
Aurinkopaneelien teho laskee paitsi pimeinä lumisina talvina ja pakkasilla, myös helleaalloissa: paneelit tuottavat sähköä valosta, eivät lämmöstä.
Aurinkopaneelit testataan standardoidussa 25 °C lämpötilassa. Kun paneelin pinta ylittää tämän rajan, sen teho laskee yleensä 0,3 % – 0,5 % jokaista nousevaa astetta kohden. Kuumuus saa puolijohdemateriaalin elektronit liikkumaan levottomammin valmiiksi viritetyssä tilassa. Tämä laskee paneelin tuottamaa jännitettä, mikä puolestaan pienentää kokonaistehoa; hetkellinen tuotantoteho voi pudota 10 % – 25 % huippukapasiteetistaan.
Tekoäly kertoo, miksi järjestelmä voi sammua kokonaan:
1. Invertterin ylikuumeneminen: Aurinkosähkön vaihtosuuntaaja (invertteri) on herkkä elektroniikkalaite. Jos se on asennettu kuumaan ullakkotilaan tai suoraan auringonpaisteeseen ilman riittävää ilmanvaihtoa, se voi suojella itseään vaurioilta ja kytkeytyä automaattisesti pois päältä.
2. Sähköverkon kaatuminen: Rajussa helteessä ilmastointilaitteiden kulutuspiikki voi ylikuormittaa paikallisen sähköverkon. Jos yleinen sähköverkko kaatuu, useimmat aurinkosähköjärjestelmät kytkeytyvät turvallisuussyistä automaattisesti irti verkosta (ellei talossa ole akustoa ja saareketoimintoa).
Tuulivoima ei toimi tuulettomina päivinä, vesivoima hirmupakkasilla.
Arkijärki sanelee, että tuotteiden toimivuutta ja kestävyyttä tulisi testata ääriolosuhteissa. Jos ne toimivat ääriolosuhteissa, ne toimivat arkisemmissakin olosuhteissa.
Datakeskusinnostuksen keskellä olisikin hyvä miettiä, että jos yksi ”tehokkuuden ja säästöjen lisäämiseksi” rakennettava datakeskus kuluttaa energiaa vähintään pienen kaupungin verran, kuinka paljon energiaa tarvitaan, mistä se otetaan, miten tuotetaan ja mikä on kokonaisuuden vaikutus 1) ympäristöön 2) ihmisten elinoloihin ja -tasoon sekä 3) sähkölaskuihin.
Kova kysyntä nostaa hintoja.
Olettamani poliittinen vastaus: säännöstellään ihmisten energiankulutusta ja nostetaan verotusta.
Euroopan energiakriisi
Euroopan unioni päätti itse yhtyä Yhdysvaltain ulko-, talous- ja geopoliittisiin tavoitteisiin asettamalla vuonna 2014 Venäjän vastaisia talouspakotteita so. päätettiin luopua halvasta venäläisestä kaasusta, joka pyöritti mm. Saksan teollisuutta. Varmemmaksi vakuudeksi räjäytettiin Nord Stream -kaasuputket NATOn sisävesialueella; on naiivia uskoa, että Venäjä olisi räjäytyksen takana – se olisi voinut sulkea kaasutoimitukset nappia painamalla, Venäjällä ei ollut mitään tarvetta tuhota kallista infrastruktuuria, johon eurooppalaisetkin olivat sijoittaneet.
Venäjän halvan maakaasun korvaaminen kalliimmilla vaihtoehdoilla on pysyvästi nostanut teollisuuden kustannuksia Euroopan unionin neuvoston alueella. Mikä on saanut Euroopan teollisuuden siirtymään muille maille vierahille parempien tuotantokustannusten oloihin.
Vaihdoimme molempia kauppaosapuolia hyödyttäneen ”riippuvuuden” toiseen riippuvuuteen, tuontiin Yhdysvalloista; Yhdysvallat kattaa noin kaksi kolmasosaa EU:n kaasutuonnista. Moninkertaiseen hintaan ostettuun kaasuun. Parhaillaan Yhdysvallat vaatii Eurooppaa helpottamaan jo ennestään tiukkoja ja edelleen tiukentuvia metaanipäästörajoituksiaan ”jotta kaasutoimitukset Eurooppaan eivät vaarantuisi tulevaisuudessa.”
Presidentti Donald Trumpin hallinnon uhkaukset häiriöistä kaasutoimituksissa sekä uhkaukset asettaa tuontitulleja eurooppalaisille tuotteille liittyvät vaatimuksiin siitä, että Euroopan tulisi sitoutua ostamaan vieläkin enemmän nimenomaan yhdysvaltalaista energiaa ja LNG-kaasua kauppataseen tasapainottamiseksi. EU itse on asettanut tuontitulleja muille maille vuosikymmeniä, perustamisestaan lähtien — vuonna 1958 perustetun Euroopan talousyhteisön (ETY) ydinajatus oli yhteisen ulkotullin muodostaminen — joten marina tuontitulleista ja tariffeista ei vakuuta ketään ulkomaailmassa uskomaan EU:n kärsivän vääryyttä.
Yhdysvaltain ja Israelin aloittama sota Irania vastaan sulki Hormuzin salmen ja pahensi tilannetta entisestään.
Euroopan taloustilanne
Sijoitukset (Foreign Direct Investment, FDI) Euroopan unionin alueelle ovat olleet vuosia laskusuunnassa. Tämä näkyy Eurostatin, euroalueen keskuspankin EKP:n ja talouden makrotrendejä seuraavista tilastoista.
Suurimmat syyt sijoitusten vähentymiseen ovat olleet Euroopan hidas talouskasvu, Yhdysvaltojen tulliuhkat, korkeat energianhinnat sekä geopoliittiset jännitteet.
Hidas talouskasvu? Well…
Euroopan talous on pitkittyneessä stagnaatiossa eli taloudellisessa pysähdystilassa, jota leimaavat lähes olematon talouskasvu, heikko tuottavuus ja mureneva kilpailukyky. Eurooppa on ollut stagnaatiossa jokseenkin vuoden 2008 ”finanssikriisistä” asti. Tuolloin jäsenvaltiot ottivat velkaa pelastaakseen yksityisesti omistetut pankit niiden omien, yleistä etua vahingoittaneiden kehnojen liiketoimintapäätösten seurauksilta. Tämä poliittinen päätös muutti pankkien yksityiset tappiot julkiseksi velaksi ja johti suoraan Euroopan velkakriisiin.
Euroopan velkakriisi syntyi, koska jäsenmaat ottivat hillittömiä velkataakkoja veronmaksajien piikkiin pelastaakseen hillittömät pankkinsa, ja tämä johti siihen, että jäsenmaat joutuivat ottamaan lisää velkaa pelastaakseen pankkisektoriaan pelastelleet muut jäsenmaat Kreikan, Italian, Espanjan et al.
Valtioiden kasvanut velkamäärä taas johti siihen, että rahoitusmarkkinat menettivät luottamuksensa valtioiden maksukykyyn. Mikä johti valtionlainojen korkotason nousuun. Mikä johti siihen, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja EU instituutiona joutuivat pelastamaan jäsenmaita velkarahalla.
Mikä johti siihen, että koska valtiot ottivat velkaa pankkien puolesta, pelastusoperaatioiden lasku jäi veronmaksajien maksettavaksi pitkäaikaisena velanhoitona ja julkisten palveluiden leikkauksina; EU vaati jäsenmailtaan talouskuria ja leikkauksia — mikä syvensi Euroopan stagnaatiota.
Ylistäkää vastuunkantajia heidän osaamisestaan, ajattelustaan jota mikään ideologia ei sumenna. Kiittäkää vastuunkantajia heidän huolenpidostaan. Velkavastuu tuli solidarisoidusta demokratisoitua. Nimittäin Bail-out -mallin — jossa veronmaksaja kustantaa poliittisten päätösten seuraukset velkarahalla — sijaan tuli Bail-in eli osakkeenomistajat ja suursijoittajat maksavat pankkien keinottelutappiot. Bail-in -mallissa tosin tilinomistajat tulkitaan pankin osakkeenomistajiksi… Tästä on poliittinen päätös.
Palatakseni Euroopan stagnaatioon: EU-talous on polkenut paikoillaan lähes 20 vuotta. Päätös luopua venäläisestä kaasusta ei parantanut asioita. Venäjän vuonna 2022 aloittama sotilaallinen erikoisoperaatio Ukrainaan on kasvattanut Euroopan vaikeuksia, sillä sen sijaan että EU olisi investoinut omalle alueelleen, omaan infrastruktuuriinsa, se on syytänyt rahaa Ukrainaan maksaen Ukrainan valtion menot ynnä osan sotimista. Osa avustusrahoista on kulkenut Ukrainan läpi suoraan verokeitaisiin.
Euroopan unionin jäsenmaiden BKT:n kasvu on lähellä nollaa tai miinuksen puolella. Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi haluaakin yksityisten ihmisten säästöt käyttöön ja ohjattaviksi yritysten kasvurahoitukseen. Toisin sanoen sinun säästöjesi käytöstä tehtäisiin poliittinen päätös vaaleilla valitsemattoman komission toimesta. Tai kenties algoritmeilla?
Ei huolta. Parhaillaan(kin) keskustellaan uuden yhteisvelan ottamisesta. Kaikki korjaantuu, ”tällä kertaa kaikki on toisin.” Sillä Eurooppa tarvitsee vuosittain 750–800 miljardia euroa lisäinvestointeja digitalisaatioon ja vihreään siirtymään.
Muuten emme pysty vuosikymmenien työn ja vastuunkannon tuloksena pitämään hellepäivinä ilmastointia päällä Berlaymont-rakennuksen rahvaan kerroksissa.
Luottakaa meihin:
Lähteitä:
The Standard (30.6 2026): EU Commission HQ forced to shut air-conditioning as heatwave hits Brussels
Politico (26.6 2026): EU Commission HQ forced to shut down air-conditioning amid heatwave
Springer Nature Link (5.7 2023): Twenty years of energy policy in Europe: achievement of targets and lessons for the future
Namkoo (23.11 2023): Solar Panels Suffer Stunning Failure as Weather Becomes ’Too Hot’ for Them to Handle
Artikkelikuva via Pxhere & Berlaymont Building, Wikimedia. Kuvankäsittely RS.
