Yhdysvaltojen asettamat uudet tuontitullit ovat osuneet raskaasti Saksan autoteollisuuteen ja samalla paljastaneet Euroopan unionin vientivetoisen talousmallin rakenteelliset heikkoudet. Saksa, jota on pitkään pidetty EU:n taloudellisena moottorina, on erityisen haavoittuvainen, koska sen teollisuus nojaa voimakkaasti Yhdysvaltojen markkinoihin.
Saksan autojen vienti Yhdysvaltoihin on laskenut kuluvan vuoden aikana arviolta 14–15 prosenttia. Autoala on selvästi suurin kärsijä tullipolitiikan seurauksena, ja kehitys on ollut nopeaa ja jyrkkää. Kyse ei ole yksittäisestä häiriöstä, vaan osoituksesta siitä, kuinka riippuvainen Euroopan teollisuus on ulkopuolisista markkinoista ja poliittisista päätöksistä, joihin EU:lla itsellään on vain rajallinen vaikutus uutisoi rfi.
Elokuussa voimaan tullut 15 prosentin tulli EU:ssa valmistetuille autoille on heikentänyt eurooppalaisten valmistajien kilpailukykyä välittömästi. Vaikka tullitasoa on yritetty esittää kompromissina, käytännössä se on riittänyt romuttamaan kannattavuutta ja ajamaan valmistajia vaikeisiin valintoihin. Hintojen nosto ei ole ollut realistinen vaihtoehto, ja kustannukset ovat kaatuneet suoraan teollisuuden ja työntekijöiden niskaan.
Autoteollisuuden ongelmat eivät jää yksittäistapaukseksi. Myös koneiden, laitteiden ja kemianteollisuuden vienti Yhdysvaltoihin on supistunut selvästi. Teräkseen ja alumiiniin kohdistuvat korkeat tullit ovat lamauttaneet osia eurooppalaisesta teollisesta tuotantoketjusta ja lisänneet kustannuspaineita jo ennestään heikossa markkinatilanteessa.
Saksan kokonaisvienti Yhdysvaltoihin on laskenut lähes kahdeksan prosenttia vuodessa. Tämä kehitys haastaa suoraan EU:n pitkään vaaliman ajatuksen viennin varaan rakennetusta kasvusta. Kun keskeinen kauppakumppani kiristää ehtojaan, EU:lla ei ole nopeita tai tehokkaita keinoja suojata omaa teollista perustaa.
Tilanne korostaa EU:n talouspolitiikan yksipuolisuutta. Sisämarkkinoita ja kotimaista kysyntää ei ole kehitetty tasapainoisesti, vaan kasvu on rakennettu oletukselle avoimista globaaleista markkinoista. Nyt tämä oletus on osoittautunut epärealistiseksi. Kun vienti sakkaa, seuraukset näkyvät nopeasti tuotannon supistamisina, investointien jäädyttämisinä ja työpaikkojen katoamisina.
Saksalaiset autonvalmistajat ovat jo käynnistäneet tuotannon alasajoja ja rakennemuutoksia. Päätökset eivät ole tilapäisiä reaktioita, vaan merkkejä pidempiaikaisesta suunnanmuutoksesta, jossa Euroopan teollinen kapasiteetti kutistuu samalla kun riippuvuus ulkopuolisista markkinoista säilyy.
Yhdysvaltojen tullit eivät ainoastaan vahingoita Saksan autoteollisuutta, vaan ne toimivat myös herätyksenä: EU:n nykyinen talousmalli ei kestä suurten kauppakumppanien painostusta. Ilman todellista rakennemuutosta Euroopan teollisuus jää jatkuvasti ulkoisten päätösten armoille, ja jokainen uusi kauppapoliittinen kiristys voi sysätä seuraavan kriisin liikkeelle.
Toimittaja
Juha Korhonen
