Keskustelu Euroopan Yhdysvalloista riippumattomasta ydinpelotteesta on viime viikkoina voimistunut. Münchenin turvallisuuskonferenssissa arvioitiin, tulisiko Euroopan rakentaa omaa ydinasepelotettaan. Puolan presidentti on esittänyt tukensa maan omalle ydinaseohjelmalle vastauksena oletettuun Venäjän uhkaan. Politicon mukaan Ranskan, Saksan ja Ruotsin välillä on otettu askeleita ydinasepoliittisissa keskusteluissa, ja myös Viro ja Latvia seuraavat asiaa.
Sosiaalidemokraattien piirissä suhtautuminen Suomen rooliin eurooppalaisessa ydinasepolitiikassa on järkevän varovaista. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd) katsoo, että USA-riippuvuuden vähentämistä on harkittava, mutta ydinasevarustelun kiihdyttämisen järkevyyttä on punnittava tarkasti. Hänen mukaansa painopisteen tulisi olla ydinsulkusopimusjärjestelmän vahvistamisessa ja suurvaltojen asevalvonnan elvyttämisessä.
Koskinen muistuttaa myös, että Eurooppa on vielä pitkään – arviolta 10–15 vuotta – riippuvainen Yhdysvaltojen ”ydinasesateenvarjosta”. Nopeita ratkaisuja itsenäiseen eurooppalaiseen ydinpelotteeseen ei hänen mukaansa ole.
Ydinaseet tuomitseva entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) sanoo, että Euroopassa on jo kaksi ydinasevaltiota, Britannia ja Ranska, ja niiden pelote riittää. Uusia ydinaseita ei tarvita, eikä Pohjoismaiden oman ydinaseohjelmassa ole mitään järkeä. Tuomioja pitää varustelun lisäämistä tuomittavana ja korostaa ydinsulkusopimusten merkitystä.
Tuomioja on toistuvasti puhunut ydinaseiden vaarallisuudesta ja siitä, että ydinaseita ei pidä pitää vain peloteratkaisuna, vaan että niiden käyttöä ja olemassaoloakin tulee ehkäistä.
Marin puhuu yksityishenkilönä ydinaseista puolalaisessa mediassa
Keskusteluun osallistui omatoimisesti yksityishenkilönä entinen pääministeri Sanna Marin puolalaiselle TPV:lle antamassaan haastattelussa. Marin toisteli samaa mitä muutkin poliitikot, että rauhan säilyttäminen vaatii voimakeinoja ja pelotetta. Diplomatian keinot ohitetaan ohitetaan oletukseen perustuen: ”Huijaisimme itseämme, jos uskoisimme Putinin haluavan neuvotella rauhasta”.
–Keskustelu ydinaseista on sellainen, minkä Eurooppa tulee käymään. Mielestäni sitä tarvitaan, sanoo Marin puolalaisen lehden haastattelussa, viitaten epäsuorasti siihen, että itse ydinaseita tarvitaan.
Marin sanoo olevansa pasifisti, jonka merkitys ei yhdisty puheisiin ydinaseista. —Minun on sanottava, että sydämessäni ja arvoiltani olen pasifisti, mutta samaan aikaan olen realisti. Rauhan säilyttäminen vaatii voimakeinoja ja todellista pelotetta, Marin toteaa.
Moraalinen identiteetti -pasifismi tuodaan hyveellisenä esiin, mutta käytännöntason johtopäätöksessä kuitenkin hyväksytään pahimman mahdollisen joukkotuhoaseen- ydinaseen- lisääminen. Ydinaseet ovat massiivisia joukkotuhoaseita, joiden koko olemassaolon tarkoitus perustuu äärimmäiseen väkivallan uhkaan. Pelkkä niiden valmistaminen ja niiden lisääminen on jo sinänsä turvallisuusriski koko väestölle. Jos pasifismi ymmärretään ehdottomana väkivallattomuutena, ydinasepelotteen hyväksyminen on sen kanssa yhteensopimatonta ja ”poissa linjasta”.
Marin ei ole enää Suomen hallituksen jäsen eikä toimi virallisessa ulkopoliittisessa roolissa, mikä herättää kysymyksen siitä, millä mandaatilla hän osallistuu ydinasepoliittiseen keskusteluun kansainvälisessä mediassa.
Ydinaseet ovat kansainvälisen puolustuspolitiikan vakavin kysymys, ja niihin liittyvä julkinen retoriikka voi lisätä ulkopoliittisia jännitteitä. Entisen pääministerin asema antaa puheille painoarvoa myös silloin, kun kyse on yksityishenkilön mielipiteestä. Kansainvälisesti lausunnot voidaan tulkita ja noteerata laajemmin, myös liittyen Suomen viralliseen kantaan. Tässä ilmapiirissä jokainen julkinen lausunto ydinaseista kantaa poikkeuksellista painoarvoa, mitä ulkomailla tarkkaan seurataan.
Marin toimii nykyisin Tony Blairin Instituutissa ”strategisena neuvonantajana” -mikä on jäänyt yleisölle hyvinkin epäselväksi. Nimike ei anna muodollista valtuutta osallistua Suomen ulkopolitiikkaan tai hoitaa muutenkaan ulkopolitiikkaa valtiontehtävien ulkopuolella, vaan kyse on yksityisestä roolista Suomen ulkopuolella. Vaikka toiminta on laillista, se ei perustu demokraattiseen mandaattiin eikä sisällä valtiollista vastuuta.
Marinin koulutustausta hallintotieteissä antaa valmiuksia julkiseen hallintoon, mutta ei sinänsä kansainväliseen politiikkaan, diplomatiaan eikä sotilasstrategiaan. Tässä tilanteessa kysymys ei ole siitä, saako yksityishenkilö esittää mielipiteitä, vaan siitä, millainen vaikutus entisen valtionjohtajan puheilla voi olla, erityisesti ulkomaisissa medioissa. Suomen turvallisuuslinjasta vastaavat viralliset toimielimet, ja siksi ydinaseita koskeva keskustelu edellyttää erityistä pidättyvyyttä ja selkeää mandaattia ja valtiollista tai muuta virallista foorumia.
Toimittaja
Karl Beckenström
