Euroopan komissio on joutunut uuden sananvapauskohun keskelle sen jälkeen, kun unionin virkamiehille suunnatusta sisäisestä koulutuksesta alkoi levitä materiaalia sosiaaliseen mediaan.
Kohu sai alkunsa, kun irlantilaistaustainen entinen EU-virkailija Róisín Michaux julkaisi X-palvelussa väitteitä siitä, että komission henkilöstölle olisi kerrottu, ettei EU:ta saa arvostella tavalla, joka voisi vahingoittaa instituution mainetta. Michaux’n mukaan myös anonyymien tai pseudonyymien tilien jäljittämiseen viitattiin suoraan.
Kohun keskiössä on kuva koulutusdiasta otsikolla “Kuinka paljon EU:ta saa arvostella?”.
Diassa “hyväksyttäväksi” kritiikiksi määritellään esimerkiksi “faktoihin perustuva”, “mitattu” ja “kunnioittava” arvostelu. “Ei-hyväksyttäväksi” taas luokitellaan “halventavat lausunnot”, “aggressiiviset kommentit” ja “vahvistamattomat syytökset”.
Vaikka osa somessa levinneistä väitteistä on edelleen vahvistamatta, itse koulutuksen olemassaololle löytyy vahvaa tukea. EU:n henkilöstölle on aiemminkin julkaistu virallisia sosiaalisen median ohjeita, joissa muistutetaan virkamiesten sananvapauden rajoista ja lojaalisuusvelvollisuudesta unionia kohtaan. Eräässä EU:n henkilöstölle suunnatussa ohjeistuksessa todetaan suoraan:
“Sinulla on oikeus sananvapauteen, mutta sillä on rajansa”
EU:n henkilöstösäännöissä, erityisesti Staff Regulations -säännöstön artiklassa 17a, todetaan virallisesti:
“Virkamiehellä on oikeus sananvapauteen, kunhan lojaalisuuden ja puolueettomuuden periaatteita kunnioitetaan.”
Mainos
Tämä lojaalisuusvelvollisuus on ollut jo pitkään osa EU-virkamiesten sääntöjä, mutta kriitikot katsovat sen tulkinnan muuttuneen yhä poliittisemmaksi. Useissa EU-tuomioistuimen ratkaisuissa on viime vuosina käsitelty juuri sananvapauden ja lojaalisuusvelvollisuuden välistä ristiriitaa. Myös vuonna 2024 annetussa EU-tuomioistuimen ratkaisussa viitattiin artiklaan 17a ja virkamiesten velvollisuuteen toimia “lojaalisti ja puolueettomasti”.
Kritiikkiä on herättänyt erityisesti se, että koulutuksessa mainittiin arkaluontoisiksi aiheiksi Ukraina, Gaza, Iran, rokotteet ja politiikka. Michaux’n mukaan sukupuoli-identiteettiin liittyviä kysymyksiä ei kuitenkaan uskallettu mainita suoraan, vaikka juuri ne ovat hänen mukaansa EU-byrokratian sisällä kaikkein räjähdysherkin aihe.
Ironista kyllä, samaan aikaan kun webinaaria järjestettiin, Brysselin Place du Luxembourgilla nähtiin EU-virkamiesten Gaza-politiikkaa kritisoiva mielenosoitus. Michaux’n mukaan tämä osoittaa, että sääntöjä sovelletaan valikoivasti riippuen siitä, mitä poliittista kantaa työntekijä edustaa.
Taustalla vaikuttaa laajempi kehitys, jossa EU on lisännyt digitaalista sääntelyä ja sisältömoderointia erityisesti Digital Services Act -lainsäädännön kautta. Unioni perustelee toimia disinformaation ja vihapuheen torjumisella, mutta on selvää, että seurauksena on ilmapiiri, jossa virallisen narratiivin kyseenalaistamisesta voi tulla riski myös virkamiehille itselleen.
Aiheesta julkaistu tutkimus osoittaa, että EU:n DSA-järjestelmä on johtanut valtavaan määrään sisältömoderointitoimia verkkoalustoilla. Tutkijoiden mukaan moderointikäytännöt vaihtelevat huomattavasti ja suuri osa päätöksistä tehdään automaattisesti.
EU:n virallinen kanta korostaa edelleen, että virkamiehillä on oikeus sananvapauteen. Samalla kuitenkin korostetaan lojaalisuutta unionia kohtaan sekä velvollisuutta välttää EU:n maineelle haitallista toimintaa.
Juuri tästä ristiriidasta on nyt tullut uusi eurooppalainen kiistakapula: saako EU:ta todella arvostella vapaasti, jos jopa sen omat työntekijät kokevat joutuvansa valvonnan kohteeksi?
