Ursula von der Leyen puhui Münchenin turvallisuuskokouksessa 14. helmikuuta 2026 “eurooppalaisesta turvallisuudesta. Hän korosti siirtymistä riippuvuudesta vastuuseen, julistuksista konkreetiaan ja yksimielisyydestä ”toimivaan päätöksentekoon”. Käytännössä se tarkoittaa pyrkimystä muuttaa EU:n perinteistä yksimielisyyslakia. Hänen keskeisenä linjansa oli, että Euroopan on oltava ”itsenäisempi”.

Puheessaan von der Leyen nosti esiin EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamisen ja artikla 42(7), joka määrittelee jäsenvaltioiden keskinäisen puolustusvelvollisuuden. Hän korosti, että pykälä ei ole vapaaehtoinen, vaan unionin ytimessä oleva jäsenvelvollisuus, ja että EU voi toimia turvallisuustoimijana myös NATO:n rinnalla.

Artikla 42(7) mukaan EU:n jäsenvaltiot ovat velvollisia auttamaan toisiaan aseellisen hyökkäyksen sattuessa, riippumatta siitä, missä jäsenmaassa hyökkäys tapahtuu. Artikla luo velvollisuuden osallistua EU:n kollektiiviseen puolustukseen. Asiasta uutisoi Reuters.

Puolustusmenot nousseet 80%

von der Leyen esitteli Euroopan puolustusmenoja, jotka olivat nousseet 80 prosenttia Ukrainan sotaa edeltävistä tasoista, ja EU:n mobilisoimia resursseja jopa 800 miljardin euron arvosta: SAFE-ohjelmaan ja muihin investointeihin. SAFE on Euroopan unionin uusi rahoitusväline, jonka kautta EU voi myöntää jäsenmaille pitkäaikaisia lainoja puolustusteollisuuden hankintoihin. Von der Leyen korosti aseteollisuuden ja teollisen kapasiteetin merkitystä osana Euroopan turvallisuutta ja pelotetta.

Von der Leyen korosti myös Iso-Britannian roolia Euroopan turvallisuusjärjestelmässä ja laajensi näkökulmaa globaaleihin uhkiin, kuten Kiinan suhteeseen Japaniin. Hänen mukaansa Euroopan on kyettävä muuttamaan sopimuspykälät, budjetit ja teollisuuspolitiikka pelotteeksi, ja yhteinen puolustus on toteutettava käytännössä.

Yksimielisyys periaate poistettaisiin

von der Leyen ehdotti, että tietyissä tilanteissa EU:n päätöksiä tulisi tehdä määräenemmistöllä yksimielisyyden sijaan, jotta unionin olisi mahdollista reagoida nopeammin Ukrainan tilanteessa, pakotteissa ja rahoituksessa. Yksimielisyysperiaate ei saisi estää EU:n kykyä toimia kriisitilanteissa. Mutta samalla loppuisi myös demokraattinen jäsenvaltioiden keskinäinen päätöksenteko. Yksimielisyysperiaatteen poistaminen toki nopeuttaisi päätöksentekoa, mutta samalla se heikentää jäsenvaltioiden vaikutusvaltaa, kaventaa suvereniteettia ja voi lisätä poliittisia ristiriitoja ja EU-kriittisyyttä. Kansallisvaltio säilyttää muodollisen suvereniteettinsa, mutta käytännön päätösvalta suurissa, EU:n yhteisissä turvallisuus- ja talousasioissa heikkenee tai loppuu.

Orbán näkee uhkana kansalliselle päätösvallalle

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on kritisoinut EU:n yksimielisyysperiaatteen heikentämistä ja korostanut kansallista suvereniteettia. Hän on sanonut, että EU:ssa ei voida hylätä yksimielisyyttä ulkopoliittisissa kysymyksissä, koska silloin yksittäiset jäsenvaltiot eivät voisi edustaa omia etujaan ja että päätösten pitäisi perustua kaikkien suostumukseen. Orbán vastustaa sitä, että EU tekisi päätöksiä ilman kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää, ja näkee sen uhkana kansalliselle päätösvallalle.

Kansalaiset ovat esittäneet vahvaa vastustusta yksimielisyysperiaatteen poistamiselle.

Moni näkee Ursula von der Leyenin toiminnan demokratian ja kansallisvaltioiden suvereniteetin uhkana. Kriitikkojen mukaan von der Leyenilla ei ole moraalista valtuutusta päättää yksittäisten jäsenvaltioiden asioista, koska hän ei ole kansalaisten valitsema.

Mainos

---

Yksimielisyysperiaatteen poistaminen vaarantaisi EU:n koko perusidean: unionin, jossa jäsenvaltiot ovat edelleen suvereeneja. Pienten maiden veto-oikeuden menettäminen tarkoittaisi käytännössä, että Suomi, Unkari ja muut pienemmät maat joutuisivat alistumaan suurten valtioiden, kuten Saksan ja Ranskan tahtoon. Nykyisin Suomi ja muut pienemmät jäsenvaltiot voivat estää päätöksiä käyttämällä veto-oikeuttaan. Yksimielisyysperiaatteen poistaminen merkitsisi, että päätökset voitaisiin tehdä määräenemmistöllä.

Kritiikki kohdistuu myös perustuslaillisiin rajoihin. Yksimielisyys on nähty suvereniteetin henkivakuutuksena, ja sen poistaminen muuttaisi EU:n teknokratian ja liittovaltion suuntaan, jossa kansalliset intressit menettävät merkityksensä.

“Toimiminen nopeammin” nähdään X.ssä esitetyn kansalaiskritiikin mukaan keinona ohittaa kansallisten valtioiden päätösvalta ja yhdenmukaistaa EU:n säännöt ilman esteitä.

Suomen valtakunnallisissa uutisissa ei ole juuri nostettu esiin keskustelua tai uutisoitu siitä, että EU on tekemässä päätöstä yksimielisyysperiaatteen poistamisesta tai siitä, että von der Leyen ajaa tätä merkittävää muutosta.

Karl Beckenström

: