Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin toistuvat puheet Grönlannin hankkimisesta eivät ole yksittäinen oikku, vaan osa laajempaa historiallista jatkumoa suurvaltapolitiikassa. Näin arvioi pitkän linjan poliitikko ja valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrynen Puheenaihe-podcastissa antamassaan haastattelussa.
Väyrysen mielestä Suomen Nato-jäsenyys oli hätiköidysti tehty päätös, jonka vaikutuksista ei käyty avointa keskustelua, eikä mahdollisia geopoliittisia suunnanmuutoksia otettu tässä prosessissa huomioon.
Suurvaltapolitiikka ei ole kadonnut
Väyrynen näkee Trumpin ulkopoliittisen retoriikan herättävän huomiota ennen kaikkea suorapuheisuudellaan, mutta itse ajattelu ei ole uutta. Yhdysvallat on jo pitkään pyrkinyt vahvistamaan asemaansa strategisesti merkittävillä alueilla, ja Arktinen alue Grönlanti mukaan lukien kuuluu tähän kokonaisuuteen.
– Tämä ei ole poikkeama normaalista, vaan paluu avoimempaan suurvaltapolitiikkaan. Voimapolitiikka ei ole koskaan kadonnut, se on vain välillä ollut pehmeämmin verhottua, hän toteaa.
Väyrysen mukaan Grönlannin merkitys liittyy ennen kaikkea sen geopoliittiseen sijaintiin, luonnonvaroihin ja sotilaalliseen strategiaan. Arktinen alue on noussut yhä keskeisemmäksi osaksi Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välistä kilpailua.
– Arktis ei ole enää syrjäinen reuna-alue, vaan yksi tulevien vuosikymmenten keskeisistä kilpakentistä, hän sanoo.
Euroopan turvallisuusympäristö murroksessa
Haastattelussa käsiteltiin laajasti Euroopan turvallisuustilannetta myös vaihtoehtoisten kehityskulkujen näkökulmasta. Väyrysen mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut väistämätön, vaan kriisiä olisi hänen arvionsa mukaan voitu vielä loppuvuonna 2021 pyrkiä purkamaan neuvotteluteitse.
– Joulukuussa 2021 Venäjä esitti Euroopalle ja Yhdysvalloille ehdotuksia laajemmista keskusteluista maanosan turvallisuusjärjestelyistä. Ne tyrmättiin lännessä nopeasti, eikä todellista neuvotteluprosessia syntynyt, hän sanoo.
Väyrysen mukaan tämä oli menetetty mahdollisuus, joka kavensi diplomaattisia vaihtoehtoja ja ajoi osapuolia kohti sotilaallista ratkaisua.
– Sotaa ei pidä pitää luonnonvoimana. Kun turvallisuushuolia ei käsitellä ajoissa, tilalle astuu voimankäyttö. Euroopassa uskottiin liian pitkään, että sotilaallinen voima on menneisyyttä – ja samalla sivuutettiin se, että keskusteluyhteys oli vielä olemassa, Väyrynen arvioi.
Kahden oletuksen varaan rakennettu politiikka
Väyrysen mukaan Suomen turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa tehtiin kohtalokas virhe nojaamalla kahteen oletukseen, jotka eivät hänen arvionsa mukaan toteutuneet. Ensimmäinen oli usko siihen, ettei Donald Trump palaisi Yhdysvaltain presidentiksi. Toinen oli oletus Ukrainan voitosta sodassa.
– Suomi laski käytännössä kaiken kahden kortin varaan: että Trumpista ei tule presidenttiä ja että Ukraina voittaa sodan. Molemmat oletukset pettivät, Väyrynen sanoo.
Väyrysen mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei tulisi rakentaa toiveajattelun tai yksittäisten skenaarioiden varaan, vaan pitäisi varautua myös epämiellyttäviin vaihtoehtoihin.
– Pienen maan ongelma on se, että virhearvioiden hinta on aina suurempi kuin suurvalloilla. Siksi realismi on välttämätöntä, hän korostaa.
Puolueettomuus Euroopan vakauden tukipilarina
Väyrysen mukaan Suomen ja Ruotsin pitkään jatkunut sotilaallinen liittoutumattomuus loi Pohjois-Eurooppaan vakautta, jolla oli koko maanosan turvallisuutta tukeva vaikutus. Puolueettomat maat toimivat puskurina suurvaltojen välillä ja kavensivat vastakkainasettelun riskiä.
– Suomen ja Ruotsin asema oli Euroopan turvallisuuden kannalta ihanteellinen. Ne olivat sotilaallisesti vahvoja, mutta eivät osa sotilasliittojen vastakkainasettelua, hän arvioi.
Nato-jäsenyys strategisena virhearviona
Väyrynen suhtautuu kriittisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja pitää ratkaisua virheenä pitkän aikavälin turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa jäsenyys kavensi Suomen liikkumatilaa ja sitoi maan entistä tiukemmin suurvaltojen välisiin jännitteisiin.
– Nato-jäsenyys ei lisännyt vakautta Pohjois-Eurooppaan, vaan päinvastoin poisti yhden harvoista alueellisista tasapainotekijöistä, hän sanoo.
Väyrysen mukaan päätös tehtiin poikkeuksellisen nopeasti ja ilmapiirissä, jossa vaihtoehtoja ei juuri käsitelty julkisesti.
– Turvallisuuspolitiikassa kiire on usein huono neuvonantaja. Nyt hypättiin ratkaisuun, jonka seuraukset näkyvät viiveellä, hän arvioi.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikan jatkuvuus
Yhdysvaltojen sisäpolitiikan vaikutuksista ulkopolitiikkaan Väyrynen esittää selkeän näkemyksen: presidenteistä riippumatta suurlinjat säilyvät. Trumpin ja Joe Bidenin välillä on eroja tyylissä, mutta vähemmän itse tavoitteissa.
– Kiina nähdään Yhdysvalloissa järjestelmätason haastajana puolueesta riippumatta. Tämä on se kehys, jota vasten kaikkea muuta politiikkaa tehdään, hän sanoo.
Pienten maiden realismi korostuu
Lopuksi Väyrynen korostaa, että Suomen ja muiden pienten valtioiden on sopeuduttava muuttuneeseen maailmaan ilman harhakuvia.
– Kun suurvallat ajavat avoimesti etupiirejään, pieniltä mailta vaaditaan kylmäpäisyyttä, historiallista ymmärrystä ja kykyä nähdä otsikoiden taakse, hän tiivistää.
Toimittaja
Tapani Romanen
Tilaa Positv TÄSTÄ
