Foliohatun pitäisi humorististen salaliittoteorioiden mukaan suojata ajatusten lukemiselta ja ulkopuolisilta signaaleilta. MIT-taustaisten tutkijoiden humoristinen koe antoi kuitenkin foliohattukansalle huonoja uutisia.
Ali Rahimin, Ben Rechtin, Jason Taylorin ja Noah Vawterin vuonna 2005 julkaisemassa koeraportissa testattiin kolmea alumiinifoliosta valmistettua hattumallia neljällä koehenkilöllä.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tutkijat mittasivat, miten hatut vaikuttivat eri radiotaajuuksiin. Tulosten mukaan folio vaimensi joitakin signaaleja, mutta vahvisti toisia.
Noin 2,6 gigahertsin taajuudella signaali vahvistui raportin mukaan jopa 30 desibeliä. Myös noin 1,2 gigahertsin taajuudella havaittiin vahvistumista. Noin 1,5 gigahertsin kohdalla hattu puolestaan vaimensi signaalia.
Foliohattu saattoi siis toimia joillakin taajuuksilla enemmän antennina kuin suojakilpenä.
Tutkijat veivät päätelmänsä tarkoituksella vielä pidemmälle ja pohtivat kieli poskessa, oliko Yhdysvaltain hallinto itse levittänyt foliohattumuotia helpottaakseen ihmisten tarkkailua.
Kyse ei ollut vertaisarvioidusta tieteellisestä tutkimuksesta, vaan pienellä otoksella tehdystä humoristisesta kokeesta.
The Atlanticin aihetta käsitelleen jutun mukaan tavallinen avoin foliohattu ei muodosta kunnollista Faradayn häkkiä, sillä se ei ympäröi päätä kokonaan.
Foliohattu ei siis välttämättä estä signaaleja. Se voi silti suojata kantajaansa ainakin kevyeltä sateelta – ja liian vakavalta vaikutelmalta.
