Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan vanhemmuuden ensimmäisinä vuosina koettu stressi on yhteydessä lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen. Erityisen voimakkaasti stressi oli yhteydessä isien kykyyn ymmärtää lapsensa tunteita ja käyttäytymistä.
Väitöskirjatutkija Johanna Souranderin tutkimuksessa seurattiin yli tuhatta ensimmäisen lapsensa saanutta äitiä ja isää raskausajasta lapsen kahden vuoden ikään.
Tulosten mukaan vanhempien lisääntynyt stressi oli yhteydessä heikompaan mentalisaatiokykyyn eli kykyyn ymmärtää omia ja lapsen tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Samalla lapsilla havaittiin enemmän tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteita, kuten voimakasta kiukkua, rauhoittumisvaikeuksia ja sosiaalista vetäytymistä.
Vähemmän kuormittuneiden vanhempien lapset puolestaan pärjäsivät paremmin tunteiden ilmaisemisessa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Isien tukemiseen kiinnitettävä huomiota
Tutkimuksessa stressin ja mentalisaatiokyvyn välinen yhteys korostui erityisesti isillä. Souranderin mukaan isien osallistuminen lasten varhaiseen hoivaan on lisääntynyt, mutta heidän saamansa vanhemmuuden tuki voi edelleen jäädä äitejä vähäisemmäksi.
Tutkimukseen sisältyi myös 550 vanhemman kokemuksia mentalisaatioon perustuvista vanhempainryhmistä. Osallistujat kertoivat saaneensa vertaistukea sekä lisää ymmärrystä lapsestaan ja omasta vanhemmuudestaan.
Tulokset korostavat molempien vanhempien tukemisen merkitystä jo raskausaikana ja lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Tutkimuksessa havaitut yhteydet eivät kuitenkaan yksin osoita, että vanhempien stressi suoraan aiheuttaisi lapsen kehityksellisiä vaikeuksia.
Sourander väittelee Helsingin yliopistossa 20. marraskuuta 2026.
