NATO on ollut perustamisestaan vuonna 1949 lähtien transatlanttisen turvallisuuden kulmakivi, ja Yhdysvallat sen keskeisin tukipilari. Liittouman asema on rakentunut sotilaallisen, taloudellisen ja poliittisen johtajuuden varaan, mikä on myös mahdollistanut laajentumisen. Yhdysvallat on tarjonnut suurimman osan resursseista ja johtanut sotaharjoituksia. Artikla 5:n mukainen kollektiivinen puolustus – yhden jäsenen hyökkäys on hyökkäys kaikkia vastaan – on ollut liittouman ydinsopimus. NATOn vahvuus ja uskottavuus on perustunut amerikkalaiseen sotilaalliseen sitoutumiseen, osaamiseen ja resursseihin.
Tälle pohjalle Suomi nojasi – puolueettomuutensa ja neutraalin asemansa idän ja lännen välissä hyläten – ja liittyi kiireesti NATOon kolme vuotta sitten. Suomen NATO-jäsenyysprosessissa maan turvallisuuspolitiikka ja varautumissuunnitelmat perustuivat vankkaan uskomukseen ja oletukseen, että Yhdysvallat auttaa ja jatkaa johtavaa roolia NATOssa ja turvaa Eurooppaa ja Suomea.
Kansalaisten mielipidettä ei kysytty kansanäänestyksessä – Antti Kaikkosen mielestä se ei ollut tarpeen -mikä herätti niin suomalaista ja jopa kansainvälistä negatiivista huomiota. Niinistön, Marinin ja Kaikkosen NATO-missio johti nopeaan NATO jäsenyysprosessiin. Monet suomalaiset näkivät turvallisuusriskin pelkässä jäsenyydessä USA-vetoiseen NATOon. Sitten ilmeni, että kansalaisten ennakkokanta osui oikeaan: amerikkalaisvetoisen NATOn koko pohja yllättäen muuttui ja NATO-ajurit Suomessa joutuivat kiusalliseen tilanteeseen. Hyöty ja suoja NATO-jäsenyydestä alkoi sulaa alta, mutta silti NATO-jäsenyyden aiheuttama provokatiivinen haitta Venäjän suuntaan jäi jäljelle. Kustannukset lankesi Suomen veronmaksajille -5 % bruttokansantuotteesta.
Suomen puolustuspolitiikalle käänne oli ikävän yllätyksellinen ja paljasti turvallisuusstrategisten päätösten yksipuolisuuden ja lyhytnäköisyyden. NATO-ajurit Suomessa olivat olettaneet ja vakuuttaneet, että Yhdysvallat tuo turvaa NATO:n kautta ja turvaa Suomenkin puolustusta. Trumpin muuttunut linja paljasti, että yksipuolinen riippuvuus yhdestä suurvallasta voi olla riskialtista ulkopoliittisesti ja jättää maan välikäteen.
Trumpin muuttunut NATO linja
Trumpin kaudella tämä pelastavan Amerikan ja vahvan NATOn oletususkomus alkoi mureta. Trumpin “America First” -politiikka ja haluttomuus sitoutua Euroopan konflikteihin alkoivat näkyä konkreettina toimina: yli 200 NATO-virkamiestä, nimitykset ja sopimukset jätettiin ilman jatkoa. Yhdysvaltojen keskeinen rooli turvaverkkona alkoi vähentyä.
NOW – Trump calls NATO a ”paper tiger,” adding, ”I want you to remember that we said this: they did not come to our rescue.” pic.twitter.com/ZmR5q3LLun
— Disclose.tv (@disclosetv) March 26, 2026
Trumpin politiikka ja retoriikka ovat muuttaneet NATO:n ydinroolia. Perinteisesti liiton keskiössä oli Yhdysvaltojen johtama kollektiivinen puolustus, mutta Trumpin aikana liiton riippuvuus USA:sta tuli näkyväksi ja kiistanalaiseksi. USA:n asteittainen vetäytyminen NATOsta, osallistumisen vähentäminen ja liittolaisten rahoitusvastuun korostaminen osoittavat, etteivät NATO:n jäsenmaat voi enää automaattisesti nojata amerikkalaiseen tukeen ja turvaan.
Trump kyseenalaisti Yhdysvaltojen sitoutumisen NATO toimiin, elleivät liittolaiset täyttäisi puolustusmenoihin liittyviä tavoitteitaan, ja korosti liittolaisten omaa vastuuta. Trump kutsui NATOa “paperitiikeriksi”, viitaten siihen, että liitto ei voi toimia ilman Yhdysvaltojen tukea. Trump sanoi, että me (USA) tulemme pelastamaan heitä, mutta he eivät meitä.
USA:n on alkanut samalla vetäytyä monista kansainvälisistä järjestöistä kuten WHOsta.
Amerikkalaiset linjassa Trumpin kanssa – Euroopan pitää kantaa vastuu ja kustannukset
Trumpin linjaa myötäilee moni amerikkalainen. Vaikka osa amerikkalaisista pitää NATO:a edelleen välttämättömänä turvaverkkona, monien mielestä liittolaiset eivät tue USA:ta riittävästi. Somekommentit osoittavat turhautumista eurooppalaisten liittolaisten tehottomuuteen ja tukevat Trumpin näkemystä, että liiton arvo perustuu ennen kaikkea Yhdysvaltojen panokseen.
–Miksi amerikkalaisten veronmaksajien pitäisi rahoittaa maiden puolustusta, jotka eivät taistele?
‘Paperitiikeri’-kommentti ei ole loukkaus vaan arvio.
“Emme enää tarvitse NATO-apua.” “Tarvitsemme Japanin, Australian ja Korean apua.”
“Olemme voimakkain maa.” “USA ei tarvitse mitään NATO:lta.
–EU tarvitsee USA:n apua enemmän kuin toisinpäin. EU kuluttaa aikaa ja rahaa puheisiin ja sääntöihin, mutta ei tuota konkreettisia tuloksia.
–Suunnitelmana on poistua NATO:sta ja korvata se eri puolustusliitolla, joka ei sisällä Eurooppaa.
–NATO ei auta maita, jotka aloittavat sodan öljyn tai alueen vuoksi. Muistakaa, että USA aloitti Ukrainan sodan, pommitti Nord Stream 2:n ja kieltäytyi auttamasta Eurooppaa. Nyt USA pyytää apua ja saa vastineeksi samanlaista vastarintaa.”
