30. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä (Earth Overshoot Day). Laskennallisesti ylikulutuspäivä indikoi vuosittain sitä hetkeä, jolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun ne uusiutuvat luonnonvarat, jotka maapallo pystyy tuottamaan yhden vuoden aikana.
Tällä laskentatavalla loppuvuoden ajan ihmiskunta elää niin sanotusti ekologisella velalla. Käytännössä luonnonvaroja kulutetaan nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua, samalla kun hiilidioksidipäästöjä syntyy enemmän kuin metsät ja meret pystyvät sitomaan.
Ylikulutuspäivän ajankohta lasketaan vertaamalla maapallon biologista tuotantokykyä ihmiskunnan ekologiseen jalanjälkeen. Mitä aikaisemmin päivä osuu kalenteriin, sitä suurempi on luonnonvarojen ylikulutus.
Maailman ylikulutuspäivää on laskenut kansainvälinen Global Footprint Network yhteistyössä Yorkin yliopiston tutkijoiden kanssa. Päivä perustuu YK:n, Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ja muiden kansainvälisten organisaatioiden keräämiin tietoihin luonnonvarojen käytöstä, maankäytöstä, kalastuksesta, metsistä ja hiilidioksidipäästöistä. Se perustuu julkaistuun ekologisen jalanjäljen menetelmään ja YK:n sekä muiden kansainvälisten tietolähteiden aineistoihin.
Viime vuosikymmeninä ylikulutuspäivä on siirtynyt yhä aikaisemmaksi. 1970-luvun alussa ihmiskunta kulutti suunnilleen sen verran luonnonvaroja kuin maapallo ehti vuodessa uusien tuottaa. Nykyisin luonnonvarojen kulutus vastaa noin 1,8 maapallon vuosittaista tuotantokykyä.
Ylikulutuksen taustalla ovat erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö, metsäkato, luonnonvarojen käyttö, ruoantuotanto sekä kasvava materiaalien kulutus.
Ylikulutuspäivä on maailmanlaajuinen keskiarvo. Korkean tulotason maiden ylikulutuspäivä ajoittuu yleensä huomattavasti aikaisemmaksi kuin maailman keskiarvo.
Yksittäisinä vuosina päivä voi siirtyä myöhemmäksi esimerkiksi talouden hidastumisen tai laskentamenetelmien päivitysten vuoksi. Kaikki tutkijat eivät pidä ylikulutuspäivää täydellisenä mittarina. Ekologisuutta mittaavaa päivää on kritisoitu siitä, että se yksinkertaistaa monimutkaisia ympäristövaikutuksia yhdeksi päivämääräksi ja perustuu oletuksiin esimerkiksi hiilinielujen kapasiteetista. Siitä huolimatta sitä käytetään laajalti havainnollistamaan luonnonvarojen kulutuksen ja maapallon uusiutumiskyvyn välistä suhdetta.
Pikamuoti ja halpatuonti
Asiantuntijat ovat nostaneet yhdeksi ylikulutuksen ajuriksi halpatuotannon ja ultrapikamuodin, joka kuluttaa luonnonvaroja. Erityisesti Aasiasta tilattavien edullisten tuotteiden ja vaatteiden kasvanut verkkokauppa on lisännyt impulssiostamista ja kertakäyttöistä kulutusta. EU:n mukaan ongelmallista on vaateteollisuuden liiketoimintamalli, jossa jatkuvasti vaihtuvat, erittäin halvat tuotteet kannustavat ostamaan enemmän ja käyttämään tuotteita yhä lyhyemmän aikaa. EU:n tavoitteena on vähentää tekstiilien ylikulutusta siirtymällä kiertotalouteen, jossa tuotteet suunnitellaan pitkäikäisiksi, korjattaviksi ja kierrätettäviksi. Tekstiilien tulisi olla kierrätyskuiduista valmistettuja sekä ilman vaarallisia kemikaaleja valmistettuja.
Vastatoimina fossiilisten polttoaineiden vähennys, kiertotalous, energiatehokkuus, ruokahävikki, metsiensuojelu..
Ylikulutuksen hillitsemisessä keinoja ovat fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen, vähäpäästöiseen energiantuotantoon siirtyminen, energiatehokkuuden parantaminen ja resurssien tehokkaampi käyttö. Muita keinoja ovat metsien, kosteikkojen ja meriluonnon suojelu ja ennallistaminen hiilinielujen vahvistamiseksi, kiertotalous, ruokahävikin vähentäminen sekä kestävän maa- ja kalatalouden edistäminen. Myös resurssitehokkaampi tuotanto vähentävää luonnonvarojen kulutusta.
