Laaja suomalainen rekisteritutkimus osoittaa, että syömishäiriötä sairastavilla ja heidän täyssisaruksillaan todetaan tavallista useammin autismia, ADHD:ta, pakko-oireista häiriötä ja nykimishäiriöitä. Tutkijoiden mukaan yhteys viittaa jaettuun perinnölliseen alttiuteen sekä mahdollisesti yhteisiin ympäristötekijöihin.
Syömishäiriötä sairastavilla esiintyy huomattavan usein myös neurokehityksellisiä ja muita psykiatrisia häiriöitä, kertoo Helsingin yliopisto.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tuoreessa valtakunnallisessa tutkimuksessa tarkasteltiin autismin, ADHD:n, nykimishäiriöiden ja pakko-oireisen häiriön esiintyvyyttä syömishäiriötä sairastaneilla sekä heidän täys- ja puolisisaruksillaan.
Tutkimusaineistoon kuului 4 240 vuosina 1991–2001 syntynyttä henkilöä, joilla oli diagnosoitu anoreksia, bulimia tai muu tai määrittelemätön syömishäiriö. Heitä verrattiin 16 494 henkilöön, joilla ei ollut syömishäiriödiagnoosia. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin yli 36 000 sisarusta.
Myös täyssisaruksilla kohonnut todennäköisyys
Syömishäiriötä sairastavilla havaittiin selvästi suurentunut todennäköisyys autismille, ADHD:lle, pakko-oireiselle häiriölle ja nykimishäiriöille, joihin kuuluu myös Touretten oireyhtymä.
Sama ilmiö näkyi heidän täyssisaruksillaan. Esimerkiksi anoreksiaa sairastaneiden täyssisaruksilla autismin todennäköisyys oli noin kaksinkertainen ja pakko-oireisen häiriön todennäköisyys noin kolminkertainen verrokkien sisaruksiin nähden.
Muita tai määrittelemättömiä syömishäiriöitä sairastaneiden täyssisaruksilla autismin, ADHD:n, nykimishäiriöiden ja pakko-oireisen häiriön todennäköisyys oli tutkimuksen mukaan noin kaksi–kolminkertainen.
Puolisisaruksilla vastaavaa kohonnutta todennäköisyyttä ei havaittu. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että häiriöiden yhteisesiintyvyyden taustalla on jaettua perinnöllistä alttiutta sekä todennäköisesti myös täyssisarusten jakamia ympäristötekijöitä.
Autismia joka kymmenennellä miespotilaalla
Erityisen voimakkaana yhteys näkyi pojilla ja miehillä, joilla oli diagnosoitu anoreksia tai epätyypillinen syömishäiriö.
”Silmiinpistävän yleistä autismi on pojilla ja miehillä, joilla on anoreksia tai epätyypillinen syömishäiriö. Heistä jopa 10 prosentilla oli autismidiagnoosi, eli autismin esiintyvyys on noin 17-kertainen verrokkiväestöön nähden”, tutkija Emma Saure kertoo.
Tutkimuksessa autismin ja muiden tai määrittelemättömien syömishäiriöiden välinen yhteys oli miehillä vielä tätäkin voimakkaampi, kun tulosta tarkasteltiin tilastollisena todennäköisyyssuhteena. Tutkimus ei kuitenkaan osoita, että toinen häiriö aiheuttaisi toisen.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Neurokirjon piirteet huomioitava hoidossa
Neurokirjon häiriöiden ja niihin liittyvien piirteiden tiedetään lisäävän syömishäiriön pitkittymisen todennäköisyyttä. Helsingin yliopiston mukaan autismi, ADHD ja muut neurokehitykselliset erityispiirteet olisi siksi pyrittävä tunnistamaan jo syömishäiriön hoidon aikana.
”Syömishäiriötä ja samanaikaista neurokehityksellistä häiriötä sairastavat hyötyvät hoidosta heikommin, jos neurokehityksellisiä erityispiirteitä ei tunnisteta ja huomioida hoidossa”, professori Anu Raevuori sanoo.
Raevuoren mukaan erityispiirteiden havainnointi ja ymmärtäminen hoidon eri vaiheissa mahdollistaa yksilöllisemmän ja potilaan tarpeisiin paremmin vastaavan hoidon.
Tutkimuksen tulokset eivät tarkoita, että kaikilla syömishäiriötä sairastavilla olisi neurokehityksellinen häiriö. Ne kuitenkin korostavat, että mahdolliset autismin, ADHD:n, pakko-oireisen häiriön ja nykimishäiriöiden piirteet on tärkeää huomioida potilasta tutkittaessa ja hoitoa suunniteltaessa.
Tutkimus julkaistiin International Journal of Eating Disorders -tiedelehdessä.
