Turkkilainen uutistoimisto Anadolu Agency tiedottaa Saksan hallituksen tehneen merkittävän muutoksen asevelvollisuutta koskeviin säädöksiin. Asepalvelusikäisten, 17-45 vuotiaiden miesten on vast’edes pyydettävä Saksan Bundeswehr-asevoimilta lupa ennen maasta poistumistaan.
Määräys on osa armeijaa koskevaa laajempaa uudistuspakettia nimeltään Military Service Modernization Act, joka tuli voimaan aiemmin tänä vuonna. Lain mukana otetaan uudelleen käyttöön pakollinen asepalvelukseen rekisteröityminen sekä pakolliset lääkärintarkastukset. Tarkoitus on kasvattaa armeijan kokoa nykyisestä noin 184 000 henkilöstä 255 000 -270 000 henkilöön vuoteen 2035 mennessä.
Pakollinen rekisteröitymiskäytäntö tulee käyttöön vasta myöhemmin, ja koskee vuonna 2008 tai sen jälkeen syntyneitä miehiä. Ameijan myöntämää matkustuslupaa koskeva osa on kuitenkin jo voimassa.
Lupa on haettava, mikäli aikoo olla maasta poissa yli 90 päivää. Vaatimus koskee niin työ- kuin huvimatkojakin.
Viranomaisten mukaan säännön on tarkoitus mahdollistaa asevelvollisuusikäisten asianmukainen seuranta ja vahvistaa Saksan puolustusvalmiuksia Ukrainan sodan lisättyä turvallisuushuolia.
Kriitikot ovat arvostelleet lakia ennenkuulumattomana liikkumisen vapaudelle asetettuna rajoitteena.
Anadolu Agency perustaa uutisensa saksalaismedia Frankfurter Rundschaun uutiseen.
Toimittaja Riikka Söyring
Toimittajan kommentti:
Syitä Saksan hallituksen päättämään matkustusrajoitukseen asevelvollisuusikäisille on vähintään kaksi, sisä- ja ulkopoliittinen.
Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja monessa muussa maassa muslimimaista tulleet ovat muodostaneet valtioita valtioissa, NoGo-alueita, joille poliisikaan ei halulla uskaltaudu ja joissa ei noudateta isäntämaan lakeja. Isoissa kaupungeissa on eri maiden rikollisjärjestöjen hallinnassa olevia alueita.Jos Eurooppa ajautuu konfliktiin, kuka haluaa selustaansa potentiaalisia vihollispesäkkeitä? Kuka uskaltaa kouluttaa tulokkaat aseenkäyttöön, jos lojaalisuuden kohde on epävarma?
Viimeisimmän sodan, Iranin sodan, yhteydessä on näkynyt yhteistyöhaluttomuuden aiheuttamaa rakoilua NATO-jäsenten väleissä. Lisäksi Iranin tilanne on alleviivannut sen, että ilman öljyä ja kaasua arki ei suju, tehtaat eivät tuota — eikä armeija liiku.
Kolmas syy onkin taloudellinen. Yhdysvallat on kantanut tähän asti 66-70 % NATOn kuluista, muiden yli kahdenkymmenen maan osuus on ollut yhteensä loput 30-34 prosenttia. Yhdysvallat mahdollisti hyvinvointivaltioiden rakentamisen Euroopassa. Nyt se ei enää halua.
Vuosien mittaan on tutkittu myös NATO-jäsenyyden vaikutusta maanpuolustustahtoon jäsenmaissa. Yleinen trendi jäsenmaissa on ollut laskusuuntainen.
Ulkopolitiikkaa tutkiva ajatushautomo, Foreign Policy Research -instituutti (FPRI) tutki jäsenmaiden halukkuutta taistella NATO-jäsenenä maansa puolesta. Julkaisu ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa.
FPRI:n kyselytutkimuksen perusteella kovin (yli 50% kyselyyn vastanneista) maanpuolustustahto on Turkilla, Albanialla, Ruotsilla, Suomella, Montenegrolla, Kreikalla ja Norjalla.
Alle 50 prosentin puolustustahdolla mennään Puolassa, Sloveniassa ja Virossa. Alle 40 prosentin maita ovat Kanada, Yhdysvallat, Latvia, Unkari ja Tsekin tasavalta. 30 prosenttia tai alle: Italia, Slovakia, Saksa, ja Alankomaat.
Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia lukemat olisivat kysyttäessä halukkuutta taistella muiden NATO-maiden tai Euroopan unionin puolesta.
