Posi TV uutisoi Vapaudenliitosta – puolueesta, joka ei käytännössä saa näkyvyyttä valtamediassa. Voisi kuvitella, että jokainen juttu olisi tervetullut. Mutta mitä siitä seurasi? Kaikki oli muka tehty väärin ja kaikki uutisoitu väärin.
Ensimmäisessä jutussa toimittajamme kertoi siitä, miten eri vastarinta-’soturit’ kommentoivat asioita sosiaalisessa mediassa. Kommentit esitettiin jutussa juuri sellaisina kuin ne oli julkaistu. Sen jälkeen samat vastarinta-’soturit’ loukkaantuivat siitä, ettei heiltä erikseen kysytty kommentteja.
Toimittajamme teki uuden jutun ja antoi kaikille mahdollisuuden kertoa oman näkemyksensä. No, sekään ei kelvannut. Taas löytyi valitettavaa: tätä oli tehty väärin, tuota oli tehty väärin, media oli ilkeä ja kaikkea mahdollista. Suuret ’soturit’ loukkaantuivat – ja ilmeisesti myös säikähtivät omia julkisia kommenttejaan.
Huvittavinta tässä kaikessa on se, etteivät nämä suuret ’soturit’ kertaakaan katsoneet peiliin. He eivät ymmärtäneet, että uutisoinnin kohteena oli heidän oma toimintansa. Sen sijaan syylliseksi nimettiin Suomen ainoa vapaa media, koska heidän toimintansa näytti ulospäin hölmöltä. Joskus tekisi mieli kysyä näiltä mestareilta: oletteko koskaan katsoneet peiliin?
Suomen vastarintaskene on aina ollut kirjava, mutta aiemmin siellä sentään ymmärrettiin, miten median kanssa toimitaan. Näkyvyyttä osattiin hyödyntää oman asian edistämiseen. Nykyään osa porukasta ei tunnu ymmärtävän edes median perusteita. Jos tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan, ensimmäinen askel on saada oma viesti ihmisten nähtäväksi – ei hyökätä jokaista mediaa vastaan, joka siitä suostuu uutisoimaan.
Nostan tässä kirjoituksessa vain yhden nimen esiin: Saara Huhtasaaren. Hänen närkästyksensä omien kommenttiensa uutisoinnista on ollut ehkä koko farssin hupaisin osa. Hän kommentoi julkisesti ja suuttuu sen jälkeen siitä, että hänen julkiset kommenttinsa noteerataan. Aika erikoinen toimintamalli.
Lopuksi pieni vinkki kaikille, jotka todella haluavat muuttaa yhteiskuntaa: hakekaa medianäkyvyyttä, älkää paetko sitä. Muutoksia ei synny, jos kukaan ei kuule viestiänne. Julkisuus on vaikuttamisen väline, ei vihollinen.
Ja vielä toinen vinkki: jos Suomessa on media, joka ylipäätään antaa teille puheenvuoron silloin, kun muut eivät sitä tee, ei ehkä kannata käyttää kaikkea energiaa juuri sen median kimppuun hyökkäämiseen. Se ei edistä omaa asiaanne eikä lisää uskottavuuttanne. Päinvastoin – se vie huomion pois itse asiasta ja kohdistaa sen omaan toimintaanne.
Medianäkyvyys ei yksin ratkaise mitään, mutta ilman sitä on vaikea saada aikaan yhteiskunnallista keskustelua tai muutosta. Jos tavoitteena on vaikuttaa, kannattaa käyttää jokainen mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä – eikä ampua alas sitä harvaa tahoa, joka on valmis antamaan siihen tilaa.
Pienenä vinkkinä kaikille, jotka haluavat muutosta yhteiskunnassa: tehkää kaikkesi päästäksenne mediaan – ja varmistakaa ainakin, että nimenne kirjoitetaan oikein, muulla ei oo niin väliä. Tämän neuvon saatte ilmaiseksi.
Päätoimittaja
Juha Korhonen
