Hallitus on esittänyt ydinenergialain 4 §:n ja 69 §:n muuttamista siten, että ydinräjähteitä koskeva nykyinen kansallinen kielto poistetaan ja sääntelyä lievennetään. Lyhyt lausuntokierros avattiin kansalaisille huhtikuussa. Lausuntoajan kerrottiin olevan vähimmäisaikaa lyhyempi koska ”hankkeen pääasialliset vaikutukset ovat selvitettävissä helposti ja nopeasti”. Suurin osa lausunnoista oli päinvastaista mieltä ja vastustaa lakimuutosta.
Lausuntopalvelussa lakimuutoksesta on annettu 146 lausuntoa liitoilta, järjestöiltä ja yksityishenkilöiltä. Lausunnoissa korostuu, että esitys on puutteellisesti valmisteltu, oikeudellisesti epäselvä ja vaikutusarvioiltaan riittämätön. Erityistä huolta herättävät valvonnan, vastuiden ja päätöksenteon epäselvyydet sekä turvallisuus- ja ympäristöriskien heikko arviointi.
Kritiikissä painotetaan myös ydinaseiden poikkeuksellista tuhouhkaa ja vaaraa. Niitä pidetään kansainvälisesti aseina, joihin liittyy vakavia humanitaarisia ja ympäristövaikutuksia sekä eksistentiaalinen uhka koko ihmiskunnalle. Turvallisuuteen vetoamista voidaan käyttää niin sanottuna turvallistamisena, jossa oikeusvaltion ja perusoikeuksien näkökohdat jäävät taka-alalle.
Oikeustieteen professori Martin Scheinin on arvostellut esitystä “vakavalla tavalla harhaanjohtavaksi” ja katsoo sen voivan antaa virheellisen kuvan erityisesti ydinaseiden tuonnin ja kauttakulun sallittavuudesta. Oikeustieteen professori Janne Salminen puolestaan pitää valmistelua oikeudellisesti epäselvänä ja vaikutusarvioita puutteellisina, erityisesti kuljetusten ja kauttakulun osalta.
Säteilyturvakeskus katsoo, että muutos heikentäisi valvonnan selkeyttä ja voisi olla ongelmallinen ydinsulkusopimuksen kannalta. Se korostaa onnettomuuksiin varautumisen tarvetta ja suosittelee kiellon säilyttämistä tai sääntelyn tarkkaa rajaamista. Suomen Punainen Risti painottaa ydinaseiden poikkeuksellisen vakavia seurauksia ja katsoo, ettei esitys arvioi riittävästi humanitaarisia ja ympäristövaikutuksia.
Tulli nostaa esiin sääntelyn rakenteelliset ongelmat ja viranomaisvastuiden epäselvyyden, kun taas Oikeusministeriö kritisoi sääntelyn väljyyttä ja sitä, ettei esityksestä käy selvästi ilmi päätöksenteon edellytykset tai valvonnan järjestäminen.
Useat kansalaisjärjestöt, kuten Suomen Sadankomitea, Greenpeace vastustavat esitystä ja korostavat ydinaseisiin liittyviä globaaleja riskejä sekä ydinaseriisunnan merkitystä.
Ydinaseiden vastainen liike ICAN sanoo, että Nato- ja DCA-sopimukset eivät ole edellyttäneet ydinasekiellon poistamista. Järjestö arvioi, että jo mahdollisuus ydinaseiden sijoittamiseen Suomeen heikentäisi turvallisuutta ja lisäisi riskiä joutua ydinaseiskujen kohteeksi.
Arja Alho Ydin-lehdestä arvioi lakimuutoksen olevan poliittinen valinta ilman osoitettua välttämättömyyttä. Alho korostaa, että ydinaseet ovat eksistentiaalinen turvallisuusuhka ja niihin liittyy vakavia inhimillisiä, oikeudellisia ja ympäristöriskejä sekä virhe- ja eskalaatiomahdollisuuksia.
Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto pitää esitystä riskialttiina ja puutteellisesti määriteltynä. Suomen Rauhanliitto vaatii ydinaseettomuuden säilyttämistä ja katsoo esityksen lisäävän turvallisuusriskejä.
Toisaalta Turvallisuuskomitean sihteeristö pitää esitystä pääosin perusteltuna muuttuneessa turvallisuustilanteessa, mutta katsoo, että päätöksentekoa ja eduskunnan tiedonsaantia tulisi täsmentää.
Jukka Kekkonen, oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Helsingin yliopistosta, arvioi, että esitys on valmisteltu puutteellisesti eikä sen vaikutuksia turvallisuuteen, terveyteen ja ympäristöön ole arvioitu riittävästi. Hänen mukaansa myös valmistelun avoimuudessa ja asiantuntijoiden kuulemisessa on ollut merkittäviä puutteita.
Kokonaisuutena lausunnoissa korostuu näkemys, että esitys nojaa liiaksi turvallisuuspoliittiseen poikkeustilaan ilman riittävää oikeudellista ja yhteiskunnallista arviointia.
Natolla ei ole omia ydinaseita, vaan ne ovat jäsenvaltioiden, käytännössä Yhdysvaltojen, hallussa ja päätösvallassa. Vain USAlla on aktivointikoodit. Tämän vuoksi kysymys ydinaseiden mahdollisesta kauttakuljettamisesta tai sijoittamisesta Suomeen kytkeytyy myös kansallisen päätösvallan rajoihin.
Historiallisesti Suomen ydinasekielto säädettiin kylmän sodan aikana osana ydinenergialakia, jotta maa ei joutuisi suurvaltakilpailun osapuoleksi. Tämän linjan muuttaminen liittää Suomen tiiviimmin ydinasepelotteen rakenteisiin ja siihen liittyviin riskeihin.
