Kanselointi ja ihmisen mitätöinti on sosiaaliselle hyväksyntää ja kuulumista tarvitsevalle ihmiselle elintärkeää ollut aina. Alkukantaisissa heimoissa pahin rangaistus oli jättää ja sulkea yhteisön ulkopuolelle. Nyky-yhteiskunnassa sitä harjoitetaan kuitenkin huoletta ja jatkuvasti.

Julma kanseloinnin kulttuuri

Kanselointikulttuuri, jota kutsutaan myös call-out-kulttuuriksi (esiin huutaminen), on kulttuurinen ilmiö, jossa ihmisiä arvostellaan, kun heidän katsotaan toimineen tai puhuneen hyväksymättömällä tavalla, ja heille vaaditaan sosiaalista sulkemista, boikottia, välttelyä tai jopa työpaikasta irtisanomista. Ihmiset voivat syyttä menettää työnsä, uransa, ystävänsä ja jopa sukulaissuhteita voi katketa ilmiön seurauksena.

Kanseloinnti-ilmiö (engl. cancel culture), syntyi 2010-luvulla sosiaalisessa mediassa ja julkisessa sfäärissä. Se on ilmiö, jossa henkilöä, yritystä tai tuotetta boikotoidaan tai kritisoidaan sanojensa, julkaisujensa tai tekojensa vuoksi. Tavoitteena on pitää henkilö tai taho vastuullisena teoistaan, useimmiten anteeksipyyntöä vaatimalla. Kuitenkin mennään usein julmiin liiallisuuksiin, jolloin yksilöille aiheutuu kohtuutonta kärsimystä: työpaikan, aseman tai arvovallan menettämistä yhden mielipiteen tai sanomisen takia, yhden lauseen, eleen, tanssiliikkeen, kuvan, siteerauksen tai laulun takia.

Kanselointia voi verrata perinteisiin sosiaalisen ulossulkemisen muotoihin (boikotit, julkinen häpäisy). Ennen sosiaalista mediaa ihmisiä “kanseloitiin” perinteisin keinoin: yhteisön leimaamisen, boikottien, julkisen häpäisyn ja sosiaalisen paineen avulla. Tyypillisiä aiheita olivat poliittiset mielipiteet, uskonnolliset ja moraaliset rikkomukset, taiteen tai kirjallisuuden radikaalisuus sekä sosiaalisten normien rikkominen. Esimerkiksi McCarthyn kaudella Yhdysvalloissa kommunismiepäilyt johtivat työpaikkojen menetyksiin ja julkiseen leimaamiseen. Keskiajalla ja uudella ajalla ihmisiä syytettiin  -usein perusteetta – noituudesta tai harhaopista, ja poltettiin elävänä roviolla. 1800-luvun kirjailijoita tai naisia, jotka poikkesivat odotetuista normeista, saatettiin boikotoida tai julkisesti häpäistä.

Digitaalinen moninkertainen globaali vaikutus

Digitaaliset alustat nopeuttavat ja laajentavat kanselointi ilmiön vaikutusta globaaliksi ja moninkertaiseksi. Kokonainen vihamielinen ryhmä ympäri maailmaa saattaa muodostua hetkessä aiheen ympärille ja hyökätä yhden ihmisen kimppuun digitaalisia kanavia pitkin ja leiskua vihaansa kulttuurillisesta appropriaatiosta tai syrjinnästä. Merkitystä ei ole sillä, vaikka henkilö olisi mitä lukenein, suvaitsevaisin ja rakastavin, ja teko olisi tahaton. Wokeviha näkee vaan rikkeen, erheen ja syytöksen. Se janoaa rangaistusta.

Pakkonormittava sosiologinen ilmiö

Kanselointi on samaan aikaan sananvapautta rajoittava ja pakkonormittava sosiologinen ilmiö, joka aiheuttaa kärsimystä, ahdistusta ja häpeää kohteeksi joutuneelle. Sen avulla voidaan myös pakottaa narratiiveja ja totuuksia, jotka eivät ole kokonaan edes oikeellisia. Sosiaalisen median välityksellä syntyy pakottava, vaativa ja syyttävä kollektiivinen paine tietynlaisiin näkemyksiin ja mielipiteisiin. Kanselointi on eräänlainen sosiaalisen kontrollin ja rankaisemisen muoto, jossa ryhmät käyttävät sosiaalisen median joukkovoimaa valta‑asenteiden ja moraaliseen normittamiseen ja yksilön pakottamiseen polvilleen. Yhteisö ohjautuu tietyn normiston äärelle, johon jokaisen on yhdyttävä ilman kritiikkiä. Ilmiö ilmenee monissa yhteiskunnallisissa asioissa: rokotekannassa, ulkopoliittisissa näkemyksissä, susikantanäkemyksissä- ihan missä vaan. Jopa parhaimmat ystävät voivat riitaantua, niin vahvaa polarisoiva viha on. Sellaista mustavalkoisuutta ei ole nähty lähihistoriassa – miksi näkemykset ovat olleet viimeisten vuosien aikana niin mustavalkoisia ja yksioikoisia?

Medialla on vastuu tarjota moniäänistä keskustelua ja näkemyksiä monelta eri kannalta, se puolestaan luo yhteisöihin pohdintaa ja keskustelua, ei pelkkää yhden mediassa annetun näkemyksen toistelua. Monet suomalaisetkin sanomalehdet estävät lukijoita kommentoimasta artikkeleita, mikä on yhteiskunnallisen keskustelun kannalta häiriinnyttävää. Tämäkin blokkaaminen on uusi ilmiö. Jopa virkamiesasemassa tai kansanedustajina toimivat henkilöt blokkaavat kansalaisia, jos he esittävät hankalaa kritiikkiä.

Yhden totuuden näkemysten mekanismi

Kanselointi-ilmiö luo ja pakottaa yhden totuuden näkemyksiä monellakin eri yhteiskunnan alueella, joista poikkeava mielipide teilataan, asetetaan digitaaliseen jalkapuuhun, bännätään, estetään tai henkilö poistetaan kavereista – peruutetaan, mitätöidään, hävitetään olemasta. Julkisen tuomion vihamielinen tapa on vahingollinen ja epäterve. Se on levinnyt ihmissuhteisiinkin; Block/estä- nappia painamalla ja ihminen on poistettu ja mitätöity, ilman sovittelevaa keskustelua ilman mahdollisuutta selittää tai puolustautua. Se on epäoikeudenmukaista, vihamielistä, armotonta ja julmaa. Se on typerryttävää ja nöyryyttävää. Sillä ei luoda suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää, eikä sovintoa, vaan pelkoa, ahdistusta ja häpeää. Sillä luodaan juuri vastakkaista kuin mihin se pyrkii. Vihasta ei vaan voi puristaa rakkautta. Anteeksianto ei tapahdu kunnolla, vaikka anteeksipyyntö tehtäisiinkin, viha ja stigma seuraa ”syyllistä” pitkään.

Sosiologian näkökulmasta ilmiön juuret ovat verkostoyhteiskunnan rakenteissa: sosiaalinen media mahdollistaa kollektiivisen toiminnan välittömästi ilman perinteisiä instituutioita tai hitaampia vaikutuskanavia.
Sosiologisesti ilmiötä on kuvattu paitsi digitaalisen aktivismin välineeksi, myös dysfunktionaaliseksi sosiaaliseksi sääntelymekanismiksi, joka ylläpitää ryhmän normeja painostamalla tai ulossulkemalla yksilöitä. Pakottamalla ja rankaisemalla ei voida kuitenkaan vaatia mielipiteitä, paitsi diktatuureissa. Dysfunktionaalinen on huonosti toimiva, toimintakyvytön, vääristynyt ja epäterve.

Kanselointi on pakottamista yhdenmukaisiin näkemyksiin – olipa kyse lääketieteellisistä, ulkopoliittisista tai ideologisista kannoista. Se ei ole merkki moniäänisestä ja vapaasta yhteiskunnasta, vaan pikemminkin sairastuneen yhteiskunnan ilmentymä. Siitä puuttuu ymmärrys, inhimillisyys ja aito keskustelu; sen sävy on tyly, kireä, ahdasmielinen ja vihamielinen, jopa niitä kohtaan, jotka ovat suvaitsevaisia, avoimia ja halukkaita yhteiskunnalliseen keskusteluun. Cancel-kulttuuri ei anna armoa – se elää suvaitsemattomuudesta suvaitsevaisuuden nimissä, hyvesignaloinnista sekä syyttäjien ja kanseloijien egojen paremmuudesta. Kanseloinnissa on väärän syytöksen, pakottamisen ja suvaitsemattomuuden henki.

Kanselointi ei edes anna vaihtoehtoja; kun sosiaalisessa mediassa syntyy viha, se leviää ja kasvaa, ja vahinko yksilölle on pitkäaikainen, jopa peruuttamaton. Kanselointi ei tunne anteeksiantoa, se saa voimansa vihasta suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden nimikkeellä. Se ei ole sivistynyttä ja älykästä  inhimillistä kulttuuria- se muistuttaa enemmänkin keskiajan jalkapuutuomiota tai poliittisia hirttotuomioita.

Cancel culture on ylläpitää ja vahtii moraalisia normeja digitaalisessa yhteisössä, jossa kollektiiviset odotukset määrittelevät hyväksyttävän ja ei‑hyväksyttävän käyttäytymisen. Tutkijat ovat havainneet, että tällaiset ilmiöt voivat vahvistaa sosiaalista polarisaatiota ja kaventaa yhteiskunnallisen keskustelun tilaa, mutta toisaalta ne myös tarjoavat välineitä marginaalissa olevien ryhmien äänen kuulumiseen. Marginaalien ääni ja näkemykset ei ole se jonka kuuluisi kuitenkaan määrittää valtaväestön olemista. Marginaalisuuden täytyy säilyttää mittasuhteensa. Valtaväestössä toivottu asennemuutos pitää olla omaehtoinen ja oman prosessinsa käyvä, ilman vihamielistä pakottamista ja ”moraalista” vaatimusta.

Moni taipuu ja suostuu hiljaisesti

Ryhmien jäsenet voivat nopeasti organisoitua ja vaatia korjaavia vastuutoimia. Käytännössä se on kuitenkin lähinnä teilaamista, leimaamista, haukkumista ja pilkkaa. Se on hyvin polarisoiva prosessi. Polarisoituminen yhteiskunnassa luo riitaa, vihaa, kiistoja ja suhteiden katkeamista. Se aiheuttaa ahdistusta, häpeää, surua ja erillisyyden tunteita ja eristäytymistä. Se pakottaa mielipiteisiin, jotka ei ole ehkä omiakaan, sosiaalisen pelon takia. Suurin osa taipuu tämän yhteisöllisen painostuksen alle hiljasesti ja omaksuu ulkoa pakotetut näkemykset ja uudet annetut ”normit”. Tämä ei ole ajattelun eikä sananvapautta, se on rankaisevaa sosiaalista pakkoa.

Leimaaminen on maalittavaa väärinymmärtämistä

Kanselointia vaikeuttaa siihen liittyvä alailmiö, joka on leimaaminen. Leimoja voivat olla esimerkiksi “homofobi”, “rokotevastainen”, “Venäjän trolli” ja ”äärioikeistolainen” . EU-kriittinen tai ulkopoliittisesti kriittinen suomalainen leimataan kansanomaisesti vain ”venäjä trolliksi”- useimmiten paljon vähemmän oppineiden toimesta. Kokeellisia uuden vähän tutkitun mrna-teknologian koronarokotteista kieltäytyvä kriittinen kansalainen, leimattiin virheellisesti ja syyllistävästi  ”kulkutautimyönteiseksi” ja ”rokotevastaisiksi”, vaikka monella oli kaikki klassiset perusrokotukset otettuna.  Edes tieteellisiä perusteluja  näyttöineen ei uskottu. Rokotteesta kieltäytyneet suomalaiset maalitettiin ja pilkattiin Suomen päälehtienkin palstoilla ja sosiaalisessa mediassa, myös terveysviranomaisia osallistuivat pilkkaamiseen. Myöhemmin sitten myönnettiinkin, että rokote ei estänytkään tartunnan saamista, ei tartuttamista ja sen teho oli heikko ja lyhytaikainen.

Leimaaja on se yksioikoinen, se joka ei käsitä asian vivahteita, eikä henkilön kokonaisviestiä. Näistä kärjistetyistä äärilokeroinneista puuttuvat kaikki sävyt ja ymmärrys ”kohdehenkilön” näkemyksistä – hänet yksinkertaistetaan ja työnnetään pahojen ihmisteen laariin, sivuutetaan ja kanseloidaan epävalidina tai vääränä. Yksi mielipide tai eriävä näkemys ei ole kuitenkaan henkilön koko identiteetti, silti hänet typistetään yhteen typerryttävään ja ihmisyyttä kaventavaan kategoriaan, yhden aihepiirin näkemyksistä, josta muodostetaan kollektiivinen leima nimike henkilölle, tietynlainen stigma.

Sosiologi Erving Goffman (1963) määritteli stigmatisoidun henkilön “erotetuksi” tai “vähempiarvoiseksi”  ja korosti stigmaan liittyvän identiteetin ja sosiaalisen statuksen konfliktia. Sellaisessa sosiaalisessa asemassa kukaan ei voi hyvin.

Tiedemiesten kanselointi

Amerikassa puhutaan kanseloinnin yhteydessä diskreditoinnista, jolloin henkilö saattaa menettää ammatillisen arvostuksensakin kokonaan yhden erilaisen tai “väärien” näkemysten takia. Professori Aaron Kheriaty menetti professuurinsa Kalifornian Irvinen yliopistossa, koska vastusti yliopiston COVID‑19‑rokotepakkoa ja yritti oikeusteitse vaatia, että “luontainen immuniteetti” aiemman infektion jälkeen otettaisiin huomioon rokotuksesta vapauttavana perusteena. Luontainen immuniteetti ei sopinut voittojen muokkaamaan tieteeseen ja lääketieteen kaupalliseen tiedenarratiiviiin korona-aikana. Monet professorit ja huippuasiantuntijat ovat kokeneet kanseloinnin, ammattiarvostuksen menetyksen ja diskreditoinnin juuri korona-aikana. Kanselointi vaikuttaa tieteelliseen konsensukseen vääristävästi, kun kriittiset asiantuntijat ja tutkijat suljetaan ulos tiedeyhteisöistä.

Mainos

---

Taitelijoiden kanselointi

Se on kiinni yhdestä lauseesta, eleestä, tanssiliikkeestä, taulusta, kirjasta tai valokuvasta. Kokonainen vihamielinen yhteisö hyökkää kimppuun digikanavia pitkin ja leiskua vihaa kulttuurillisesta apropriaatiosta tai syrjinnästä, vaikka itse henkilö olisi mitä suvaitsevaisin ja rakastavin. Woke viha ei tunnista sellaista, se näkee vaan rikkeen ja suuren rikoksen ja syytöksen- se janoaa verta. Se tuomitsee armotta, leimaa ja ajaa ulos yhteisöstä, kanseloi.

Katariina Souri kuvataiteilija maalaa kauniin taulun porosta ja saamelaisnaisesta: arvaamatta että raivo repeää kulttuurillisesta omimisesta. Saamelaisvaikuttaja Petra Laiti kritisoi teosta stereotyyppisenä. Sunna Kitti ja Saamelaiskäräjien kulttuurisihteeri Niina Orti-Berg (Riitta Orti-Berg) kyseenalaistivat teoksen eettisyyttä ja  saamelaisuuden kuvaamista ulkopuolisen toimesta. Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla asiaa kommentoitiin myös ironisesti tai väheksyen raivoisimmat puolustajat olivat ei-saamelaisia, vaan kantasuomalaisia naisia. Taiteilija Souri tuskin arvasi tämän tulevan tai tekevänsä mitään loukkaavaa – hän on taiteessaan inspiroitunut alkuperäiskansoista ja mystiikasta. Souri puolustuksessaan vetosi taiteelliseen vapauteen ja viittasi Unescon periaatteisiin, joiden mukaan taiteilijalla on oikeus luoda teoksia ilman sensuuria tai pelottelua. Souri kertoi PosiTV.lle, että teoksen sensurointia vaadittiin. Ristiriitaisesti teos olikin juuri kolonisaation historiaa  kritisoiva ja siten alkuperäiskansasta tietoisuutta lisäävä. Teos oli osa suurempaa kokonaisteosta, jota arvostelijat eivät olleet nähneet. Souri kertoi, että stereotypistävän kuvaamisen sijaan kyse oli arkkityyppisestä kuvaamisesta, ja sen merkitys oli kohdettaan laajempi ja monitasoisempi, ei kohdettaan kaventava. Souri kysyi myös retorisesti, pitäisikö muidenkin teemojen ja kulttuuristen hahmojen (mm. inuiitti, perulainen, merenneito) teokset poistaa samalla perusteella. Taiteilijalle aiheutui kanseloinnista vakavaa henkistä haittaa ja masennusta.

Kuten Souri matkasi Lappiin ja inspiroitui upeasta saamelaiskulttuurista, myös taidemaalari George Catlin (1796–1872) matkusti 1830-luvulla Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen luo ja maalasi dokumentaarisia muotokuvia. Sveitsiläinen Karl Bodmer (1809–1893) teki muotokuvia Mandan- ja Hidatsa-kansoista. Kanadalainen Paul Kane (1810–1871) kuvasi Kanadan alkuperäiskansoja. Heidän työnsä loivat laajan historiallisen dokumentaation ja kuvaston alkuperäiskansoista länsimaisessa taidehistoriassa.

Näitäkin taiteilijoita ja heidän teoksiaan kritisoidaan kolonialistisesta ”katseesta”, eksotisoinnista ja kulttuurillisesta omimisesta. Ilman teoksia ei heidän kulttuuriaan kuitenkaan ehkä olisi tullut niin laajasti taltioitua.

Tanssiliikkeetkin kulttuurillista omaisuutta ja niiden tanssiminen kulttuurillinen varkaus

Toinen esimerkki. Tanssiryhmä inspiroituu vogueing-tanssiliikkeistä ja tekee esityksen: leimahtaa digitaaliset noitavainot, tahattomasti innostuneesti tehdystä esityksestä tuleekin ryöstö ja loukkaus mustaa Queer vähemmistöä kohtaan, joiden kulttuurillista tuotantoa ja omaisuutta vogueing-tanssityyli on. Raivoisimmat syyttäjät olivat valkoisia, yhtään mustaa queer-kultturin edustajaa ei edes puuttunut asiaan. Tässä herää kysymys mitä psykologiaa tämä ”puolustaminen” edes palvelee, kun raivokas hyvesignalointi ja syytös tuleekin valtaväestön edustajilta, ei edes aina vähemmistöltä itseltään.

Näillä mainituilla taiteilijoilla ei ollut pahaa aietta, ei tarkoitusta hyötyä, ennemminkin inspiroitua ja ylistää alakulttuuria. Mutta mitään tästä tahattomuudesta ja viattomuudesta ei nähdä: nähdään vain kulttuurillisen omimisen ja varastaminen ja sortajan loukkaus. Siitä seuraa taiteilijan julkinen nöyryytys ja häpeä, ja paheksunta – ehkä jopa uran katkeaminen.

Muusikko Reino Nordin on kertonut kokeneensa rankkaa kancelointia, osin hänen vaimonsa Maria Nordinin kokeellisten koronarokotteiden kriitiikin ja luonnonhoidollisten näkemysten takia. Nordin on kokenut somen ja median reaktiot rasittavina ja epäoikeudenmukaisina. Nordinin laulaja-ura kärsi merkittävästi.

Miss Suomen kanselointi

Viimeisin esimerkki kanseloinnista, jossa julkinen henkilö menetti asemansa on kun Sarah Dzafce, Miss Suomi 2025, menetti Miss‑tittelinsä joulukuussa 2025. Sosiaalisessa mediassa levisi Sarahista kuva, jossa hän pelleilee kaverinsa kanssa ja venyttää silmiään vinoon. Seuranneen someraivon ja laajan rasismikritiikin seurauksena missin ura katkesi: Sarah joutui palkkaamaan asianajajan rajun vihapuheen takia. Tilanne laajeni poliittiseksi, kun jotkut poliitikot julkaisivat samankaltaisia kuvia näyttääkseen tukensa Dzafcelle tai arvostellakseen tätä. Seurauksena oli koko Suomen kanselointi matkailumaana Aasiassa: monet turistit aikovat boikotoida Suomea rasistisena matkakohteena. Nuoren ihmisen tahaton hölmöilykuva johti vihamieliseen maailmanlaajuiseen syyttämiseen ja nuoren naisen uran katkeamiseen.

Moniäänistä tai sivistynyttä keskustelua ei enää ole – se on elvytettävä

Tällainen yhteiskunta ei pysty ylläpitämään moniäänistä tai sivistynyttä keskustelua, eikä antamaan anteeksi. Se kykenee ainoastaan yksinkertaistaviin syytöksiin, virheelliseen leimaamiseen ja pakottamiseen yhteen annettuun näkemykseen. Ilmiö muistuttaa puoluekuria, mutta yhteisöllisellä tasolla. Mielipiteiden pitää olla linjassa valtamedian kanssa tai olet vihollinen tai kuulut vihollisen leiriin.

Vapaassa yhteiskunnassa ja demokratiassa on oikeus kaikenlaisiin mielipiteisiin, vaikka ne poikkeaisivat  hallituksen, median tai lääketieteen tai valtavirran näkemyksistä. Näitä eriäviä on syytä myös kuunnella, sieltä voi jopa oppia jotain tarpeellista.

Vihamielinen syyllisen jatkuva hakeminen ja sitä seuraava ryhmäkiusaaminen ei saa olla itseisarvo. Hyvinvointia ei voi syntyä pelon ilmapiirissä, jossa jokainen sana ja ele pitää puntaroida vähemmistöjen näkökulmista tai valtamedian luomista narratiiveista. Kukin voi osaltaan voi valita olla osallistumatta maalittamiseen ja nykyajan noitavainoihin- sen sijaan voi esittää ohjaavan, rakentavan, asiallisen näkemyksen ilman leimaamista ja vihaista nimittelyä. Se vaatii yhteisöltä yhteisymmärrystä, lempeyttä ja yhdessä ajattelua, ja kuuntelemista. Somekeskustelusta pitää tehdä inhimillisempi ja sivistyneempi- egokeskeinen piikittävä besservisseröinti ja haukkuminen ei sitä edistä. Ihmiset eivät enää uskalla ilmaista vapaasti mielipiteitään ja moni pitäytyykin somejulkaisuissan nykyään vain kissa- ja lenkkeilykuvissa, eikä ota kantaa mihinkään asioihin enää, juuri kanseloinnin ja leimaamisen pelossa. Ihmisyhteisön pitäisi kyetä yhteiseloon ja keskusteluun ilman, että ketään ristiinnaulitaan näkemystensä takia.

Emme voi antaa yhteisön repivän polarisaation hallita kaikkia mahdollisia aiheita. Keskustelukulttuurin on muututtava, ja ihmiset voivat vain sen muuttaa. Ei pidä olla se, joka heittää ensimmäisen kiven, eikä se, joka heittää kymmenennenkään. Ne kivet lasketaan maahan, ja keskustellaan -rauhassa ja perustellen näkemyksiä. Me emme täällä voi jaella tuomioita omavaltaisesti, jokainen omana julmana tuomarinaan.

“Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”

Toimittaja Karoliina Balk
Kuva: © Katariina Souri. Alkuperäisen taulun kuvan julkaisuun saatu oikeudet taitelijalta. Kulttuurillisen ominnan kiistan seurauksena taiteilijaa vaadittiin poistamaan saamelainen naishahmo, pelkkä poro sai jäädä tauluun.

Tilaa Positv TÄSTÄ