Kansalaisaloite haastaa viime vuosien energia- ja ilmastopolitiikan linjan. Aloitteen tavoitteena on nostaa turve takaisin keskeiseen osaan suomalaista energiantuotantoa ja huoltovarmuutta. Aloitetta on kannatti yli 51 000 kansalaista.
Aloitteen mukaan turpeesta on tehty poliittisilla päätöksillä liian kallista käyttää. EU:n päästökauppa ja turpeen verotus on aloitteen mukaan ajanut alas kotimaista energiantuotantoa liian nopeasti. Aloite vaatiikin turpeen poistamista päästökaupan piiristä. EU:n ilmastolaskennassa ja päästökaupassa turve nykyään käsitellään fossiilisen kaltaisena polttoaineena.
Turpeen käytön romahdus näkyy erityisesti maakunnissa, joissa tuotanto on ollut merkittävä työllistäjä. Aloitteen mukaan alasajo on vienyt työpaikkoja, heikentänyt alueiden elinvoimaa ja lisännyt riippuvuutta tuontienergiasta samaan aikaan, kun huoltovarmuuden merkitys Euroopassa on korostunut.
Fossiilinen polttoaine Suomessa – Ruotsissa uusiutuva biomassa
Suomessa turve luokitellaan energiapolitiikassa ja päästölaskennassa fossiilisiin polttoaineisiin tai niihin rinnastettaviin polttoaineisiin.. Aloitteessa vaaditaan, että turve luokitellaan energiaverotuksessa uusiutuvaksi energiaksi. Tätä perustellaan sillä, että turve ei ole fossiilinen polttoaine samalla tavalla kuin kivihiili tai öljy.
Tekijöiden mukaan Suomen luonnonolosuhteissa jatkuvasti muodostuva turve pitäisi nähdä omana erityistapauksenaan, eikä rinnastaa tuontipolttoaineisiin. Biologisesti tarkasteltuna turve on uusiutuva luonnonvara: sitä muodostuu luonnossa jatkuvasti hitaasti lisää soilla kasvien hajotessa hapettomissa oloissa. Kansalaisaloitteessa viitataan Ruotsiin, missä turve luokitellaan juurikin hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi.
Tekijöiden mukaan Suomi on omilla poliittisilla ratkaisuillaan ajanut itsensä kilpailijoitaan vaikeampaan tilanteeseen.
Suomi oli maailman suurin turpeen tuottaja vielä vuonna 2005. Marinin hallituksen aikana maksettiin turvealalta poistumiseen tukia, joihin kuului muun muassa turvetuotantokoneiden romutustuki. Turpeen osuus Suomen kokonaisenergiasta on enää 1–3 %..
Edullinen kotimainen energia turvattava
Kansalaisaloitteella vaaditaan turvetta huomioitavan huoltovarmuuslaissa strategisena kotimaisena varmuusenergialähteenä. Syinä vaatimukselle on energian hinta, sähköjärjestelmän riittävyys ja Suomen riippuvuus ulkomaisesta energiasta.
Mainos
Erityistä huolta energian riittävyydestä herättää sähkönkulutuksen nopea kasvu. Aloitteessa nostetaan esiin Suomeen suunnitellut ulkomaisten teknologiayhtiöiden datakeskukset, joiden arvioidaan lisäävän merkittävästi sähköntarvetta tulevina vuosina. Suomessa datakeskusten sähkönkulutuksen osuuden arvioidaan nousevan noin 5–6 prosenttiin koko maan sähkönkulutuksesta vuoteen 2030 mennessä, nykyisestä 2%:sta prosentista.
Turve tärkeä varapolttoaine ja tarpeen maataloudessa ja ruuantuotannossa
Aloitteen tekijöiden mukaan turve voisi toimia tärkeänä säätö- ja varapolttoaineena tilanteissa, joissa tuuli- ja aurinkovoima eivät riitä kattamaan maan kulutusta.
Aloitteessa arvostellaan myös sitä, että Suomeen on viime vuosina tuotu ulkomailta poltettavaa jätettä energiantuotantoon samaan aikaan, kun kotimaisesta turpeesta on pyritty eroon.
Turpeen puolustajat muistuttavat, ettei kyse ole vain energiasta. Turve on edelleen tärkeä raaka-aine maa- ja puutarhataloudessa sekä eläinten kuivikkeena. Käytön vähenemisen pelätään heikentävän myös kotimaisen ruoantuotannon omavaraisuutta.
Realistisempaa energiapolitiikkaa
Aloitteen tavoitteena ei tekijöiden mukaan ole ilmastotoimien pysäyttäminen, vaan ”realistisempi ja Suomen olosuhteet huomioiva” energiapolitiikka.
Turpeen asema on ollut suomalaisessa politiikassa yksi viime vuosien kiistellyimmistä energiakysymyksistä. Vielä runsas vuosikymmen sitten turve oli merkittävä osa Suomen lämmön- ja sähköntuotantoa. Sen jälkeen käyttö on pudonnut nopeasti päästöoikeuksien hinnan nousun, verotuksen kiristymisen ja ilmastotavoitteiden vuoksi.
Aloitteen kannatusten keräysaika päättyi 17. toukokuuta. Kun kansalaisaloite kerää yli 50 000 hyväksyttyä kannatusilmoitusta, se toimitetaan Oikeusministeriön tarkistettavaksi ja siirtyy sen jälkeen Eduskuntan käsittelyyn. Eduskunta lähettää aloitteen valiokuntaan valmisteltavaksi, minkä jälkeen kansanedustajat päättävät äänestyksessä hyväksytäänkö vai hylätäänkö aloite.
