Amerikan Yhdysvaltain ihmisille sekä kaikille niille jotka, tuotettujen narratiivien ja vääristelyjen tulvan alla, yhä jatkavat totuuden etsimistä tavoitellen parempaa elämää.
Iran — tämän nimen, luonteen ja identiteetin kautta — on eräs vanhimmista, yhä jatkuvista sivilisaatioista ihmiskunnan historiassa. Huolimatta sen historiallisista ja maantieteellisistä eduista aikojen kuluessa, Iran ei ole koskaan modernin historiansa aikana valinnut aggression, alueellisen laajentumisen, kolonialismin tai ylivallan tietä.
Vielä kestettyään miehityksen, maahantunkeutumisen ja jatkuvaa painetta globaaleilta voimilta — ja osoitettuaan sotilaallista paremmuutta naapureihinsa verrattuna — Iran ei ole koskaan aloittanut sotaa. Silti se on kestävyyttä ja päättäväisyyttä osoittaen karkottanut ne, jotka ovat hyökänneet Iranin kimppuun.
Iranin kansa ei kanna kaunaa, vihamielisyyttä toisia kansoja kohtaan, mukaan lukien Yhdysvaltain, Euroopan tai naapurimaiden kansat. Vielä toistuvien ulkomaisten interventioiden ja painostuksen alla, Iranin kansa läpi ylpeän historiansa on määrätietoisesti tehnyt selkeän eron hallitusten ja hallittavien välillä. Tämä on syvään juurtunut piirre iranilaisessa kulttuurissa ja kollektiivisessa tietoisuudessa — ei väliaikainen poliittinen asemoituminen.
Tästä syystä Iranin esittäminen uhkana ei ole yhtäpitävää historiallisen todellisuuden tahi nykyhetkessä havainnoitavien tosiasioiden kanssa. Käsitys Iranista uhkana on poliittisten ja taloudellisten voimien oikkujen tuotetta — tarve tuottaa viholliskuva, jolla oikeuttaa painostus, ylläpitää sotilaallista ylivoimaa, tukea aseteollisuutta ja kontrolloida strategisia markkinoita.
Tällaisessa ympäristössä, jos uhkaa ei ole, se on keksittävä.”
”Tässä samassa viitekehyksessä Amerikan Yhdysvallat on keskittänyt suuren määrän joukkojaan, tukikohtiaan ja sotilaallisia resurssejaan Iranin ympärille — maan, joka ei sitten Yhdysvaltain perustamisen jälkeen ole kertaakaan aloittanut sotaa. Yhdysvaltain viimeaikaiset aggressiot näitä tukikohtia käyttäen ovat osoittaneet, kuinka uhkaavaa tällainen sotilaallinen läsnäolo todella on. Luonnollisesti mikään maa, joka kohtaa tällaiset olosuhteet, ei jättäisi vahvistamatta puolustuksellisia kykyjään.
Mitä Iran on [tähän asti] tehnyt — ja jatkaa — on uhkaan sovitettu vastaus, joka perustuu lailliseen itsepuolustukseen eikä suinkaan mikään sodan tai aggression aloittaminen.
Yhdysvaltain ja Iranin väliset suhteet eivät olleet alunperin vihamieliset, ja varhaisia kanssakäymisiä iranilaisten ja amerikkalaisten välillä eivät pilanneet vihamielisyydet tai jännitteet. Käännekohta oli vuoden 1953 coup d´état, vallankaappaus — Yhdysvaltain laiton interventio, väliintulo, joka tähtäsi Iranin omien resurssien kansallistamisen estämiseen.
Vallankaappaus rampautti Iranin demokraattiset prosessit, uudelleenistutti diktatuurin ja kylvi iranilaisten keskuuteen syvän epäluottamuksen Yhdysvaltain politiikkoja kohtaan. Epäluottamus syveni Yhdysvaltain shaahin hallinnolle antaman tuen myötä; se syveni Yhdysvaltain [Irakin] Saddam Husseinille 1980-luvun [Irakin ja Iranin] sodan aikana antaman tuen myötä; se syveni [Iraniin kohdistettujen] modernin historian kattavimpien pakotteiden myötä — ja lopulta, provosoimattomien, kahdesti [tulitauko-]neuvottelujen aikana tehtyjen, Iraniin kohdistettujen sotilaallisten aggressioiden myötä.
Kaikki tämä painostus ei kuitenkaan ole onnistunut heikentämään Irania. Päinvastoin, Iran on voimistunut monilla alueilla: lukutaitoaste on kolminkertaistunut — Islamilaista vallankumousta edeltäneestä 30 prosentista tämän hetken yli 90 prosenttiin; korkeakoulutus on laajentunut dramaattisesti, modernissa teknologiassa on tapahtunut merkittävää edistystä, terveyspalvelut ovat parantuneet, infrastruktuuria on rakennettu ja kehitetty ennen näkemätöntä vauhtia. Nämä ovat kaikki mitattavissa ja nähtävissä olevia tosiasioita, jotka seisovat riippumattomina tehtailluista tarinoista.”
Mainos
”Samaan aikaan, pakotteiden tuhoisaa ja epäinhimillistä vaikutusta, sodan, ja jatkuvien iranilaisten elämään kohdistettujen aggressioiden vaikutusta ei sovi aliarvioida. [Yhdysvaltain ja Israelin] sotilaallinen aggressio ja viimeisimmät pommitukset vaikuttavat perustavaa laatua olevalla tavalla ihmisten elämiin, asenteisiin ja näkemyksiin. Tämä heijastelee pohjimmaista inhimillistä totuutta: kun sota aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa elämille, kodeille, kaupungeille ja tulevaisuudelle, ihmiset eivät pysy välinpitämättöminä niitä kohtaan, jotka ovat vastuussa.
Tämä nostaa esiin perustavaa laatua olevan kysymyksen: mitkä ovat tarkalleen ottaen ne amerikkalaisten ihmisten intressit, joita tämä sota palvelee? Oliko olemassa jotain objektiivista uhkaa Iranin taholta, joka oikeutti tällaisen [Yhdysvaltain osoittaman] käytöksen? Palveleeko viattomien lapsien joukkomurha, syöpähoitokeskusten tuhoaminen tai uhoava kehuskelu ´takaisin kivikaudelle pommittamisesta´ mitään muuta tarkoitusta kuin Yhdysvaltain maineen vahingoittumista entisestään maailman silmissä?
Iran tavoitteli neuvotteluja, pääsi sopimukseen ja täytti kaikki sitoumuksensa. Päätös vetäytyä tuosta sopimuksesta, eskaloida kohti vastakkainasettelua ja aloittaa kaksi aggression aktia kesken neuvottelujen olivat Yhdysvaltain hallituksen tuhoisia päätöksiä –päätöksiä, jotka palvelivat ulkomaisen aggressorin harhoja.
Hyökkäykset Iranin elintärkeään infrastruktuuriin — mukaan lukien energiantuotanto ja teollisuuslaitokset — oli kohdistettu suoraan Iranin siviiliväestöön. Paitsi että ne ovat sotarikoksia, niiden vaikutukset ulottuvat kauas yli Iranin rajojen. Ne tuottavat epävakautta, inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia, luoden ikuisia jännitteiden syklejä, ja istuttaen vastustuksen siemeniä, jotka elävät vuosia. Tämä [kaikki] ei ole vahvuuden osoitus, se on osoitus strategisesta hämmennyksestä ja kyvyttömyydestä saavuttaa kestävä ratkaisu.”
”Eikö ole myöskin niin, että Amerikan Yhdysvallat on tullut mukaan tähän aggressioon Israelin sijaissotijana, tuon [Israelin] hallituksen vaikutusvallan ja manipuloinnin alaisena? Eikö ole totta, että Israel, tuottamalla Iranin uhan, pyrkii siirtämään maailman huomion pois sen omista, palestiinalaisiin kohdistamista rikoksista? Eikö ole ilmeistä, että Israel nyt pyrkii taistelemaan Irania vastaan viimeiseen amerikkalaiseen sotilaaseen ja viimeiseen amerikkalaiseen veronmaksajan dollariin — siirtäen omaa harhojen taakkaansa Iranin ylle, [Lähi-Idän] alueelle sekä Yhdysvaltain itsensä harteille jahdatessaan omia laittomia etujaan?
Onko ´Amerikka ensin´ todella Yhdysvaltain nykyhallituksen prioriteettien joukossa?
Kutsun Teidät katsomaan ohi misinformaation tuotantokoneiston — oleellinen osa tätä meneillään olevaa aggressiota — ja sen sijaan keskustelemaan niiden kanssa, jotka ovat vierailleet Iranissa. Tarkatkaa niitä monia taitavia iranilaisia maahanmuuttajia — Iranissa koulutettuja — jotka nyt opettavat ja tekevät tutkimusta monissa maailman maineikkaissa huippuyliopistoissa, tai antavat panoksensa monissa länsimaisissa huipputeknologian yrityksissä. Sopivatko nämä tosiasiat yhteen niiden vääristeltyjen kertomusten kanssa, joita Teille tarjoillaan Iranista ja sen kansasta?
Tänään maailma seisoo tienhaarassa. Vastakkainasettelun polulla pysyminen tulee kalliimmaksi ja on turhempaa kuin koskaan aiemmin. Valinta konfrontaation ja yhteistoiminnan, yhteenkytkeytymisen välillä on todellinen, sillä on todellisia seurauksia. Valinta muokkaa tulevien sukupolvien elämää.
Kautta monituhatvuotisen historiansa Iran on voittanut kestävyydessä monet vihamieliset hyökkääjät. Kaikki, mikä niistä on jäljellä, on tahriintuneet nimet historiassa.
Kun taas Iran kärsii ja sietää, kestää, vastustuskykyisenä, arvokkaana ja ylpeänä.”
Lähde: Iran Nuances
Artikkelikuva via Iran Nuances
