Datakeskuksista on tullut Suomessa talous- ja energiapoliittinen kiistakysymys. Arvostelua kohdistuu suureen sähkönkulutukseen, vähäiseen työllisyysvaikutukseen ja rajallisiin verohyötyihin. Ydinkysymyksenä on se, kuinka paljon datakeskuksista jää lopulta hyötyä Suomelle vai tuleeko Suomesta pelkkä ulkomaisen teknologia- ja tekoälykehityksen mahdollistaja ja tuotantoalusta.
Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura antoi kriittisen arvion HS:lle Suomessa toimivien datakeskusten talousvaikutuksista. Heikuran mukaan datakeskukset tuottavat valtiolle tällä hetkellä hyvin vähän verotuloja, ja joissain tapauksissa nettovaikutus voi olla jopa negatiivinen.
Heikura perustelee arviotaan Verohallinnon rekisteri- ja valvontatiedoilla. Suurin osa verohyödystä rajoittuu kiinteistöveroon, kun taas konsernien sisäinen laskutus, poistot, ulkomaille suuntautuva myynti sekä arvonlisäveron palautukset syövät verohyötyjä. Yksittäisessä tapauksessa suurin datakeskuksesta saatava verotuotto on ollut noin 11 miljoonaa euroa.
ALV-palautukset datakeskusyrityksille syö verohyötyä
Kun datakeskus rakentaa miljardiluokan hankkeen, yritys maksaa rakentamisesta, laitteista ja palveluista arvonlisäveroa. Suomen ALV-järjestelmässä yritys voi kuitenkin saada nämä arvonlisäverot takaisin, jos investointi liittyy liiketoimintaan. Suurin arvonlisäveron palautus datakeskukselle on noussut jopa 240 miljoonaan euroon, Heikuran mukaan.
Työllisyysvaikutuksista Heikura antaa myös varovaisen kuvan: Suomessa on 44 datakeskusta, mutta vain harvassa niistä työskentelee yli 20 henkilöä. Suurimmat keskukset ovat pitkälti automatisoituja, ja rakennusvaiheen työllisyys on lyhytaikaista.
Teollisuus varoittaa: sähkö voi kohdistua väärin
Kemianteollisuus ry ja sen toimitusjohtaja Mikko Salo nostavat esiin datakeskusten valtavan sähkönkulutuksen. Datakeskukset voivat kuluttaa suuria määriä sähköä, mutta tuottaa siihen nähden rajallisesti työpaikkoja tai vientituloja. Kemianteollisuuden laskelmissa samalla sähkön määrällä voi työllistää jopa 26 kertaa enemmän ihmisiä kemianteollisuudessa kuin datakeskuksissa.
Salo varoittaa, että Suomen kilpailuetu – edullinen ja vähäpäästöinen sähkö – voi heikentyä, jos kapasiteettia ohjautuu voimakkaasti datakeskuksille. Hän viittaa myös Irlantiin esimerkkinä, jossa datakeskusten valtava osuus sähkönkulutuksesta on nostanut hintoja.
Sijoittajan varoitus: Suomi päätyy infrastruktuurialustaksi
Sijoittaja Risto Siilasmaa varoitti, että Suomen tekoälykehitys voi vääristyä, jos maa rakentuu liikaa ulkomaisten teknologiayhtiöiden datakeskusten varaan. Hänen mukaansa riskinä on, että Suomi toimii lähinnä infrastruktuurialustana ilman riittävää kotimaista arvonlisää.
Siilasmaa varoittaa, että Suomesta voi tulla pelkkä halvan sähkön ja maa-alan tarjoaja kansainvälisille teknologiayhtiöille, jos datakeskusten ympärille ei synny kotimaista korkean jalostusasteen liiketoimintaa. Datakeskukset eivät automaattisesti tarkoita tekoälyosaamisen, ohjelmistokehityksen tai uuden suomalaisen teknologiateollisuuden kasvua.
Mainos
Siilasmaa korostaa, että ratkaisevaa ei ole pelkästään datakeskusten määrä, vaan se, jääkö niiden ympärille tutkimusta, yrityksiä, osaamista ja verotuloja Suomeen. Muuten vaarana on, että Suomi tarjoaa infrastruktuurin ja sähkön, mutta taloudellinen hyöty syntyy muualla.
Kunnissa uskotaan datakeskusten tuovan hyötyä ja elinvoimaa
Kunnat uskovat optimistisesti työllisyyden nousuun ja maaseudun elinvoiman lisäämiseen. Forssan kunta uskoo datakeskuksen tuovan alueelle investointeja, uusia työpaikkoja ja yleistä elinvoimaa. Lisäksi sen uskotaan vahvistavan seudun houkuttelevuutta yrityksille ja tukevan paikallista teollisuutta ja palveluita.
Forssan kaupunki on allekirjoittanut vuonna 2024 esisopimuksen yli 100 hehtaarin maa-alueen kiinteistökaupasta Ratasmäellä kansainvälisen varainhoitoyhtiö Blackstonen kanssa ja valmistelee kaavamuutoksia, joilla mahdollistettaisiin datakeskuskampuksen rakentaminen alueelle. Blackstone Inc:in omistama datakeskusyhtiö QTS Data Centers toimii hankkeen toteuttajana.
Maapohjaverona datakeskus tuottaa Forssan datakeskuksen 100 hehtaarin alueelta vain muutaman tuhatta euroa veroa vuodessa, mutta valmiina datakeskuksena kiinteistöverot olisivat useita miljoonia euroja vuodessa.
Kunnat ovat datakeskusten hyväksymisessä keskeinen taho, koska ne päättävät alueiden kaavoituksesta ja rakennusluvista. Kunnanjohtajat toimivat prosessissa viranhaltijana: valmistelevat asioita, neuvottelevat yritysten kanssa ja vievät hankkeita eteenpäin.
Talous-ja energiapoliittinen kysymys
Keskustelu datakeskuksista on muuttunut talous- ja energiapolitiikan jakolinjaksi. Ydinkysymys on, mitä Suomi datakeskuksista saa lopulta saa takaisin ja saako: verotuloja, työpaikkoja vaiko vain suurta verotuettua sähkönkulutusta ja infrastruktuurin käyttöä ja maisemahaittaa. Kokonaisuus on ristiriitainen: datakeskukset nähdään joko talouden kasvun mahdollistajina tai resurssien kohdentamista vääristävinä suurkuluttajina.
Kansalaiskeskustelussa datakeskukset jakavat mielipiteitä taloudellisesta hyödystä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Osa pitää datakeskuksia investointeina, jotka voisivat vahvistaa Suomen asemaa digitaalisessa taloudessa ja tuoda uusia sijoituksia sekä työpaikkoja. Rakennusvaiheessa voi hetkellisesti tulla tilauksia paikallisesti rakentamisessa, urakoissa ja palveluissa. Toisaalta datakeskusten jo tiedetään olevan automatisoituja laitoksia, joiden pysyvä työllisyysvaikutus ja verohyödyt jäävät hyvin rajallisiksi.
Petteri Orpo on todennut datakeskuksista, että investoinnit ovat tervetulleita Suomeen, mutta ne on arvioitava Suomen kokonaisedun kannalta ja samalla on huolehdittava sähkön riittävyydestä sekä teollisuuden kilpailukyvystä.
