Olen ensimmäistä kertaa astunut Venäjälle 1997 alkutalvesta, koulun vientirakentaja linjan ekskursio matkan kautta Pietariin. Siellä sitten kysyttiin, onko halukkaita tulemaan työharjoitteluun, itse en kättä saanut nostettua ylös, joten reippaammassa kunnossa ollut kaveri otti minua kädestä kiinni ja sanoi me tulemme Oton kanssa. Seuraavana aamuna sitten ihmeteltiin mitä tuli luvattua. Lupaukset pidetään, joten siitä Pietarin valloitus keväällä 1997 alkoi ja työharjoittelun jälkeen vuodeksi 1998 vaihto oppilaaksi paikalliseen yliopistoon.
Tämän jälkeen on Nevassa virrannut vettä, jotta päästään vuoteen 2018. Tein pitkäaikaisen unelman ja kuuntelin raiteiden kolinaa Vladivostokiin asti, se oli uuden löytämistä itselleni ja kolme viikkoa, kun reissaat läpi Venäjän yksin ja takaisin niin kyllä, mitä enemmän etsit sen, enemmän löydät. Loppu syksy 2018, tapasin vaimoni yhdellä monista Pietarin matkoista. Viihdyin jo silloin Pietarissa hyvin koska tunsin että täällä saa olla oma itsensä. Marraskuu 2019 törmään tekstiin ”Kaikki, mitä ihmiselämästä voi sanoa, on totta jossakin päin Venäjää” sanoi Otto von Bismarck joskus 1800 luvulla, minulla tuli vahva intuitio sen olevan talvisessa Siperiassa. Joten päätin lähteä balalaikan soundia Siperian aroille seuraamaan ja kuuntelemaan, yrittäen ottaa sen messagetta kiinni. Reilu 2 viikkoa reissussa ja taas ymmärrys kasvoi, kun itsekseen matkustin.
Joulukuussa 2021 vietettiin häitä Pietarissa ja kesällä 2023 syntyi perheeseemme Pietarissa poika. Perheeseemme kuuluu vaimon edellisestä liitosta kohta 16-vuotias tyttö. Vaimo on aikoinaan ilmoittanut, että hän voi muuttaa Suomeen siinä tapauksessa, että Venäjällä ei voi elää, kysyin milloin Venäjällä ei voi elää ? Silloin kun ei saa ruokaa kaupasta oli vastaus. Eikä siinä mitään itse edelleen viihdyn täällä paremmin kuin Suomessa ainakin toistaiseksi. Vuonna 1998 Hämeen sanomat tuli haastattelemaan meitä Pietariin, otsikko oli silloin ”Miksi ei ? Täälläkin on tulevaisuus” nyt voisi jatkaa, että en vielä tiedä minkälainen tulevaisuus, kun katsoo maailman tilannetta.
Loppujen lopuksi ei se elämä täällä eroa suomalaisena juurikaan mitä elämä Suomessa. Samalla tavalla töitä, tyttö käy koulussa, vapaa-ajan harrastuksia, pojan kanssa ulkoilua ja toisinaan matkailua. Yhteiskunta rakenne on vaan erilainen sekä varsinkin ihmiset.
Uteliaisuus ajaa työntämään, pistämään nenän erilaisiin paikkoihin ( joskus kaverit ovat huomauttaneet, ettei tarvitse Otto ihan joka lähiön peränurkkaan mennä ihmettelemään). Mitä uteliaampi on, niin sitä enempi kertyy elämyksiä ja kokemuksia. Mitä enempi sitä tutkailee maailmaa ihmisten ja erilaisten paikkojen kautta, niin omat ennakkoluulot on hävinnyt kun 50 grammaa votkaa talvisessa Siperiassa.
Vuosien varrella tavannut ihmisiä ja yrittänyt ymmärtää heitä oli ne minkämaalaisia tai mitä uskontoa he edustavat. He ovat ihmisiä. Ihmisten aitous, hyväntahtoisuus ja vilpittömyys opettaa ja se on tuonut turvaa silloinkin, kun on pelottanut ( milloin rajalla FSB:n kuulusteluissa, milloin junassa Ukrainasta saapuneen haavoittuneen sotilaan kanssa).
Yritän vaistonvaraisesti ymmärtää sekä kertoa niistä sen hetkistä kohtaamisista. Suurimmaksi osaksi minulla kohtaamiset ovat sattumia. Ne tulevat yhtäkkiä ja niihin ei ole varautunut saatikka valmistautunut millään tavalla. Ehkäpä siinä onkin oivallinen sekä onnekas lähtökohta sillä siinä ei aleta silloin rakentamaan mitään asetelmia, ei ennakkoluuloja. Eletään siinä hetkessä, keskustellaan ja kuunnellaan.
Venäjä ja etenkin maan ihmiset eivät ole niin mustavalkoisia kuin välillä annetaan ymmärtää näinä päivinä ja tähän ei edes tarvitse värikynää. Aina venäläiset on ollut ystävällistä kansaa, nyt vielä aavistuksen ystävällisempiä, haluavat pitää hyvää huolta niistä länkkäreistä, jotka vielä maassa on tai onko se ystävällisyys + sitä että hiljaisesti osoittavat mieltä hallintoa kohtaan ? Ihmiset ja hallinto pitäisi pystyä erottamaan toisistaan ja täällähän se on tavallaan tehty ns. kirjottamattoman yhteiskunta sopimuksen kautta. Osittain tämän takia politiikka ei näyttele niin isoa osaa kansan keskuudessa kuin Suomessa. Minua kiinnostaa enempi ihmiset, joten käsittelen politiikkaa hyvin vähän. Moni sanoo, ettei Venäjää voi ymmärtää, kyllä siinä vaiheessa voi ymmärtää, kun kokee sen.
Otan palautetta vastaan mielelläni sekä jos lukijoilla tulee kysymyksiä tai ajatuksia aiheista mistä olisi kiinnostavaa kuulla niin olen vastaanottavainen myös niiden suhteen.
Kirjoittaja
Otto Lindstedt
MAINOS:
Posikauppa.com | t-paidat
