Vähän päivän mietteitä, kun somea selaa:
Droonit lentää vähän sinne sun tänne. Ihmiset joutuu vaaraan eikä kukaan tiedä mitä seuraavaksi.
Viime päivinä on näitä drooni-iskuja uutisoitu aika tiuhaan. Toki sodassa kumpikin osapuoli pyrkii aiheuttamaan tuhoa viholliselle, mutta nämä uudet ovat vähän eri luokkaa kuin tavalliset ohjukset. En näistä aseista paljon ymmärrä, mutta sen tiedän miltä näyttää ohjus tai drooni. Pidän jälkimmäistä jopa suurempana uhkana. Se saattaa kulkea hiljaa talosi katon yli etkä edes huomaa.
Näitä nyt on sitten yhä suuremmassa määrin käytetty, mitä lehtien uutisointia ja somealustoja seuraa. Mutta asiassa on toinenkin varjopuoli, jota ei moni osaa edes ajatella.
Nykytekniikka on kuitenkin vain ihmisen luomaa. Siinä on heikkoutensa. Jos taitava hakkeri pystyy murtautumaan huippusalaisiin tietoihin, niin miksi ei myös droonia voitaisi häirinnällä vähän ohjailla? (Tämä on minun omaa pohdintaa eikä perustu varsinaiseen tietämykseen.)
Mutta jos asiaa tarkemmin ajatellaan, niin pahimmassa tapauksessa tällainen tuhon välikappale osuu vaikka isoon kauppakeskukseen tai öljynjalostamoon ja satut asumaan siinä vieressä. Jos ei ennakkovaroitusta tule, niin se on siinä. Bum! Voi olla ettei enää tarvitse lähteä sinne kauppaan, kun vain savuavat rauniot on jäljellä.
Entä aiheutuneet vahingot?
Ihmishenki ei ole korvattavissa, mutta aineelliset vahingot voivat nousta suuriksi. Lisäksi ympäristötuhot saattavat olla laajoja. Kysymys kuuluukin: kuka korvaa? Mistä rahat vahinkoja kärsineille? Kuka kantaa vastuun?
Nämä pitäisi ottaa vakavasti, mutta jotenkin vaikuttaa ettei valtaapitävien puolelta näin tehdä. Vähätellään ja tiedotus sakkaa. Ollaan hiljaa, ettei vaan kukaan esittäisi niitä kiusallisia kysymyksiä.
Sen sijaan kansalle tarjotaan leipää ja sirkushuveja. Vaikeiden asioiden pohtimisen sijaan sosiaalinen media ja valtamedia täyttyy jostain euroviisukeskustelusta.
Tapaus Israel.
Saako osallistua?
Miksi ei saa osallistua?
Saako äänestää, miksi ei saa äänestää?
Tätä puidaan monta päivää. Ihmiset jakaantuu kahtia. Sitten joku laittaa sydämiä, kun uutisissa lukee että taas on isketty drooneilla jonnekin. Kansa taputtaa suuria karvaisia käsiään, kun joku öljynjalostamo on tulessa tai ihmisiä kuolee. Se onkin sitten hyvä asia.
Vähän laittaa miettimään ihmismielen omituisuuksia.
Tästä itse aiheeseen:
Miksi edelleenkään kukaan ei edes mainitse RAUHAA?
Missä on entisten aikojen rauhanmarssit tai yleensä ihmisten toiveet rauhasta? Sitä sanaa ei juuri somekeskusteluissa, politiikkojen puheissa eikä valtamedian uutisoinnin yhteydessä viljellä. Vain lisää aseita, lisää tuhoa.
Tuntuu kuin rauha olisi jotenkin ”kirosana”.
Jopa Suomeen on tullut sodan kaikuja, kun näitä drooniuutisia lukee. Onko ihminen jo niin turtunut jatkuvaan sotapropagandaan ettei enää osaa kuvitella sellaista kuin rauha? Onko sodasta tullut ”uusi normaali”?
Tätä en haluaisi uskoa, koska sota ei koskaan ole se tila jossa ihmisen on hyvä elää. On se sota sitten missä tahansa, lähellä tai kaukana. Sota on aina turhaa egojen kalistelua.
Tavallinen ihminen haluaa elää rauhassa pelkäämättä mihin tilanteeseen aamulla herää. Viedä lapset kouluun ja lähteä itse töihin. Ei miettiä ehtiikö suojaan ajoissa tai onko vielä koti kun tulee töistä. Onko lapset turvassa siellä koulussa.
Tämä ei ole normaalia elämää, mutta ihmisen tyhmyys on suunnaton mitä ihan historiaakin tarkastelee. Mitään ei ole opittu.
Puhutaan että pitää lähteä kaduille kun asiat on huonosti. Talous sakkaa. Mutta minun mielestä pitäisi lähteä kaduille RAUHAN PUOLESTA. Tosin en ketään kehota mihinkään, mutta se on se villakoiran ydin josta aina paasaan.
Rauha on kaikkein tärkein. Ei raha, ei valta eikä egon pönkitys.
Sitä toivon ihmisiltä. Vähän sitä arkijärkeä kehiin. Poliitikoilla ei sitä kovin paljon tunnu nykypäivänä olevan, vaan heidän motto ”sota on rauhaa” on asia jota en rauhan ihmisenä ole koskaan ymmärtänyt.
Ihmisten puolustaminen sortajia vastaan on käännetty päinvastoin. Pitää vaan olla kilttejä ja kuuliaisia sekä kestää vainoa. Jos joku tarttuu aseisiin ja puolustaa vainottuja, niin se mielletään huonoksi asiaksi. Kuten nyt meneillään olevissa sodissa nähdään.
Ihminen, joka ei tiedä totuutta, kääntyy helposti väärään suuntaan kuten nyt on käynyt ja tuomitsee sen joka puolustaa ihmisten oikeuksia ja vapautta — eikä tuomitse sitä joka ne haluaa riistää.
Rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta pitää jokaisen ihmisen rukoilla joka hetki. Se on ihmisyyttä. Sydämen sivistystä.
Rauhaa rakkaat kanssakulkijat!
Marjaana Virtanen
MAINOS:
POSIKAUPPA.com | t-paidat
