Sananvapauden ja mielipiteen kieltäminen lakiin – holokaustin kieltämisen lakiehdotus

Petteri Orpon hallitus ehdotti viime vuonna rikoslakiin muutosta, joka tekisi holokaustin ja muiden kansainvälisten rikosten kieltämisestä rikoksen: rangaistuksena sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Lakiesitys kriminalisoisi holokaustin kiistämisen, puolustelun tai vähättelyn. Laki lisäisi rikoslakiin pykälän ja toisi Suomen lainsäädännön niinsanotusti ”linjaan” EU:n rasismin ja muukalaisvihan torjunnan puitteeseen. Tavoitteena on suojella vihapuhetta ja antisemitismiä vastaan sekä ”täyttää kansainväliset ja eurooppalaiset velvoitteet”. Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa vastaava lainsäädäntö on voimassa. Lakiesitys on nyt eduskunnan käsittelyssä.

Ensin keskustelua ja mielipiteitä on ohjattu ja rajoitetettu (sensuroitu) sosiaalisessa mediassa mm ”yhteisönormit”, ”Faktatsekkaus” kautta, seuraava askel vaikuttaa olevan sanavapauden ja mielipiteen kieltäminen lailla – ajatuksien ja mielipiteiden kriminalisointi. Historiallisesti ajatusten kriminalisointia on tehty totalitaarisissa järjestelmissä, joissa virallisen narratiivin vastaiset ajatukset kriminalisoitiin. Nyt tätä tehdään ”demokraattisessa” Euroopassa, EU:n säätelemänä – laillisessa prosessissa.

Holokaustin kieltämisen kriminalisointi ylittää tärkeän psykologisen rajan ja mielipiteen ilmaisun vapauden konseptin, mikä on ollut vapaissa länsimaissa ehdoton. Ensin yksi laki kieltää tietyn ajattelun ja mielipiteen, sitä seuraa toinen ja taas seuraava. Riskinä on se, että aletaan esittää enenevässä määrin vastaavia “ajatusrikoksia” ja luisutaan asia kerrallaan syvemmälle totalitääriseen systeemiin.

Ajattelun kriminalisointi ei kuulu demokratiaan; se on autoritäärisen järjestelmän tunnusmerkki, jossa hallinnoidaan ja rajotetaan ja rankaistaan yksilön sisäistä ajattelua ja sananvapautta. Voiko Suomi ja EU enää kutsua itseään vapaaksi demokratiaksi, jos pelkkä ajattelu tai sen julkinen ilmaiseminen voi johtaa rangaistukseen?

Jos holokaustin kieltäminen kriminalisoidaan, kyse ei ole enää vain historiallisista asioista. Ihmisen vapaa mielipide ei enää ole sallittua ja poikkeava ajattelu määritellään rikokseksi tai vihapuherikokseksi. Demokratian periaate, jossa yksilön oikeus ilmaista mielipidettä on ehdoton, murenee asteittain. Demokratia vaarantuu siinä vaiheessa, kun lainsäädäntö alkaa määritellä ajatuksia rikollisiksi – oli ne mitä tahansa. Ilmiö on poikkeuksellinen Euroopan historiassa – lukuunottamatta 40-luvun Saksaa.

Sisällöllä ei ole tässä merkitystä, eikä holokaustiin tässä oteta mitään kantaa, vaan tarkastellaan ajattelun ja mielipiteen kriminalisointia yleisesti demokratian perspektiivistä.

Ilmastonmuutoksen kieltäminen – uusi ajattelun tabu tai kieltolaki?

Euroopan komission ClimateFactsMatter-kampanja ”auttaa kansalaisia tunnistamaan väärää tietoa”. Se koskee ilmastoon liittyvää EU:n määrittämää disinformaatiota, tarkoituksellisesti levitettyä väärää tai harhaanjohtavaa tietoa ilmastonmuutoksesta ja ilmastotoimista. Kampanjan mukaan tällainen sisältö voisi olla suoraa kieltämistä tai ”salaliittoteorioita”, mutta myös hienovaraisempaa vääristelyä. Tässä terminologia ja retoriikka tulee hyvin lähelle holokausti-kiletolain kohdalla käytettyä termiä ”kieltää”. Pohjustetaanko tällä ilmastonäkemysten kriminalisointia?

Kampanja toimii Euroopan komission kautta, eli julkinen instituutio ohjaa ja ”auttaa” kansalaisia tunnistamaan, mikä on ”oikeaa” ja mikä ”väärää” tietoa. Vaikka kyseesä onkin hyveellinen tarkoitus suojata kansalaisia disinformaatiolta, tämä kuitenkin antaa instituutiolle valtaa määritellä sen, mikä on hyväksyttyä tietoa. Kun virallinen narratiivi määrittelee, mikä tieto on “harhaanjohtavaa”, se vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin tiedollisuuden ja ”lainkuuliaisuuden” kautta. Syntyy järjestelmä, jossa yksilön itsenäinen kriittinen arviointi korvataan hallinnon suosituksilla ja suodattimilla sekä somen ja hakukoneiden faktatarkistuksilla ja kriminalisoivilla kieltolaiella.

Mainos

---

Kampanja voi ohjata ihmisiä luottamaan vain tiettyihin lähteisiin ja näkemyksiin ja ”faktasekkausagentteihin” ja että että eri mielipiteet tai epävarmuudet määritellään automaattisesti vääräksi.. Tämä on ”pehmeää sensuuria”, jossa näkyvyys ja uskottavuus määritellään valikoivasti. Demokratian näkökulmasta ongelmallista on se, että tällainen sääntely ja mekanismit estää kriittisen keskustelun tai jopa tieteellisesti perustellun näkemyksen. Mekanismeilla säännellään ja muovataan ajattelua ja sananvapautta, keskustelua rajoitetaan ja joidenkin näkökulmien julkaisua estetään ”disinformaationa”.

Viestiikö EU kampanjallaan, että  eriävä mielipide ei ole enää vain mielipide, vaan osallisuutta ilmastonmuutosdenialistiseen disinformaation salaliittoon?

Kaupallisesti muovautuva ilmastokäsitys

Kaupallisesta näkökulmasta ilmastotoimet, ilmastoinvestoinnit ja mediahuomio ovat tuottaneet merkittävää rahallista voittoa. Miljardeja euroja on investoitu päästövähennysten, hiiliverojen ja kampanjoiden kautta. Hallinto ja kaupalliset Vihreän siirtymän business-tahot eivät luovu helposti narratiivista, joka oikeuttaa nämä investoinnit ja kaupallisen hyödyn.

EU n kampanjalla kansalaiset ohjataan hyväksymään tietty ilmasto-narratiivi. Imastoalarmointi  vetoaa tunnetasolla, se aktivoi syyllisyyden, pelon ja hädän tunteita, jotka saavat yksilön tukemaan politiikkaa. Vaikkakin moni ”ilmastoystävällinen” teknologia osoittautuukin ilmasto- ja ympäristöhaitalliseksi: tuulimyllyt ja datakeskukset pilavat ekosysteemejä ja metsä-alueita hakataan, aurinkopaneelien tuotanto kuluttaa runsaasti kemikaaleja, sähköautojen mineraalikaivokset pilaavat vesistöjä, autot eivät toimi pakkasella ja akut räjähtelevät.

Kun julkista keskustelua pyritään hallitsemaan algoritmien, disinformaatiokampanjoiden ja symbolisten moraalikampanjoiden avulla, ollaan hyvin lyhyen matkan päässä tilanteesta, jossa erimielisyys voisi muuttua rikolliseksi, kuten historian ajatusrikos- ja disinformaatio-esimerkit osoittavat.

Ilmastodisinformaation torjunta ei ole vain tiedon tarkistamista: se on myös käsitysten ja tiedellisenkin tiedon ohjaamista, tunteiden manipulointia ja poliittisen ja taloudellisen narratiivin vahvistamista, ja se luo rakenteen, jossa demokratian periaatteet – yksilön oikeus kyseenalaistaa ja ajatella kriittisesti – ovat vaarassa kaventua.

Tämä kehitys -ensin sananvapauden sosiaalinen rajoittaminen sosiaalisessa mediasssa, sitten ajatusten ja mielipiteiden kriminalisointi lakien kautta — osoittaa, että EU ei voi enää kutsua itseään demokratiaksi perinteisessä merkityksessään. Demokratia vaarantuu, kun yksilön oikeus ajatella ja sanoa vapaasti korvataan annetulla virallisella narratiivilla, joka on juridisesti suojattu ja jossa erimielisyys voi johtaa rangaistukseen.