Vettä on pidetään lähes rajattomana luonnonvarana, mutta nyt sijoittajat näkevät sen tulevaisuuden niukkana resurssina ja voittojen kohteena. Kuivuus, kuumuus, teollisuuden kulutus ja erityisesti datakeskukset kasvattavat makean veden kysyntää samaan aikaan, kun veden saatavuus heikkenee monilla alueilla.
Datakeskukset tarvitsevat valtavasti sähköä, mutta yhtä lailla myös vettä viilennykseen. Jokainen uusi datakeskus lisää painetta paikallisille vesivaroille samalla kun kuivuus ja kuumuus vähentävät makean veden saatavuutta erityisesti kuivissa ja lämpimissä maissa.
Tämä yhdistelmä on tehnyt vedestä aiempaa kiinnostavamman sijoituskohteen. Siinä missä aiemmin sijoittajat etsivät tuottoja energiasta, metalleista ja fossiilisista polttoaineista, katse kääntyy nyt yhä useammin maailman tärkeimpään luonnonvaraan.
Veden niukkuus ja vesi sijoituskohteena
Historiassa niukkojen luonnonvarojen arvo on noussut kysynnän kasvaessa. Muiden muassa öljy, kupari, litium ja uraani ovat nousseet sijoituskohteiksi niiden suuren kysynnän vuoksi. Yhä useammat sijoittajat arvioivat, että vesi olisi seuraava vastaava niukkuusresurssi.
BlackRockin analyysin mukaan monilla alueilla voi olla tulevaisuudessa vesipulaa, mikä ohjaa sijoituksia “vähäriskisiin” ja vesitehokkaisiin kohteisiin. Vesi muuttuu perusresurssista myös taloudelliseksi niukkuuden riskitekijäksi, joka välillisesti vaikuttaa markkinoihin ja sijoituspäätöksiin.
Veteen resurssina kohdistuu kasvavaa sijoituskiinnostusta, mikä näkyy rahastoissa ja infrastruktuurisijoituksissa pörssissä sekä kryptomarkkinoilla.
Vesi resurssina kytkeytyy finanssimarkkinoihin vesihuoltoyhtiöiden kautta, jotka omistavat veden infrastruktuurin ja käyttöoikeudet. Suurimpia pörssilistattuja vesiyhtiöitä ovat American Water (USA), Veolia Environnement (Ranska), Xylem (USA), Pentair (USA), Severn Trent (Iso-Britannia) ja United Utilities (Iso-Britannia). Näihin sijoittavat vesiteemaiset ETF-rahastot kuten Invesco Water Resources ETF (PHO), First Trust Water ETF (FIW), iShares Global Water ETF (IH2O) ja Global X Clean Water ETF (CGW). ETF-rahastoja taas omistavat suuret varainhoitoyhtiöt kuten BlackRock, Vanguard ja State Street.
Omistus ei kohdistu suoraan pohjaveteen, vaan vesiverkostoihin, puhdistusjärjestelmiin ja jakeluinfrastruktuuriin, jotka mahdollistavat veden käytön hallinnoinnin ja myös hinnoittelun. Se joka omistaa vesi-infrastuktuurin ja vesilaitoksen voi myös viranomaisvalvonnan alla säännellysti hinnoitella veden.
Suomessa vesihuolto on pääosin julkisessa omistuksessa ja kuntien omistamaa. Juomavesi ja pohjavesi ovat lailla suojattuja: vesilaki (587/2011) säätelee vedenottoa, pohjaveden käyttöä ja vesivarojen muuttamista.
Mainos
Vesikryptovaluutta USWR
Sijoitusmarkkinoilla vettä kutsutaan ’uudeksi öljyksi’, koska sen taloudellisen merkityksen odotetaan kasvavan niukkuuden lisääntyessä. Kehitys on synnyttänyt kokonaan uuden sijoitusteeman. Sijoittajat hakevat tuottoja vesilaitoksista, vedenkäsittelyteknologiasta ja infrastruktuuriyhtiöistä. Mutta nyt veden niukkuudesta rakennetaan myös kryptovaluuttojen sijoitustarinoita.
Tähän vedenniukkuuteen kohdistuva uusi sijoitusinstrumentti on Solana-lohkoketjussa toimiva USWR (United States Water Reserve). USWR-kryptovaluutan markkinointi perustuu ajatukseen, että veden merkitys kasvaa tekoälyn aikakaudella samalla tavoin kuin öljyn merkitys kasvoi teollistumisen aikana. Token ei kuitenkaan edusta suoraa omistusta vesivaroihin tai vesioikeuksiin, vaan sen arvo perustuu sijoittajien spekulaatioon veden niukkuuden markkinatarinassa.
Tekoälyn kasvu kuluttaa vesiresurssia
Tekoälyn ympäristövaikutuksista puhutaan yleensä sähkönkulutuksen näkökulmasta, mutta vielä kriittisempää on vedenkulutus.
Suuret kielimallit ja generatiivinen tekoäly vaativat satojen megawattien datakeskuksia. Laskentatehoa tarvitsevat muun muassa tekoälychatbotit, hakukoneiden tekoälypalvelut, kuvien ja videoiden generointi, ohjelmistokehitys, tieteellinen tutkimus, terveydenhuollon sovellukset sekä yritysten omat tekoälyratkaisut sekä digi-ID.
Datakeskuksen toimimisesta syntyvä lämpö täytyy poistaa viilentämällä vedellä, jotta laitteet voivat toimia ympärivuorokautisesti. Monissa datakeskuksissa jäähdytys perustuu haihdutusjäähdytykseen. Siinä vettä käytetään lämmön sitomiseen, minkä jälkeen se muuttuu vesihöyryksi ja poistuu ilmakehään..
Yhdysvalloissa ja osassa Keski-Eurooppaa suuri, noin 100 megawatin datakeskus voi haihduttaa ilmaan jopa kaksi miljoonaa litraa vettä vuorokaudessa. Suomessa viileämmän ilmaston ansiosta datakeskukset toimivat paljon vähemmällä vesimäärällä, koska hyödyntävät vapaajäähdytystä, jossa viileä ulkoilma poistaa lämpöä suljetussa jäähdytyskierrossa ilman veden haihduttamista.
Kun uusia tekoälydatakeskuksia rakennetaan kiihtyvällä tahdilla ympäri maailmaa, myös veden kokonaiskulutus kasvaa nopeasti. Monet datakeskuksista sijoittuvat alueille, joilla makeasta vedestä on jo ennestään pulaa. Datakeskukset käyttävät samoja pohjavesiä, jokia ja vesijohtoverkkoja kuin kotitaloudet, maatalous ja muu teollisuus. Nyt keskustellaan jo siitä, kuinka paljon vettä tekoälyteollisuuden pitäisi saada käyttää alueilla, joilla vesivarat ovat rajalliset. EU korostaa sääntelyn, läpinäkyvyyden ja ohjauksen tarvetta, jotta tekoälyn kehitys voidaan sovittaa ympäristö- ja vesitavoitteisiin.
Jos tekoälyn kasvu jatkuu nykyisellä vauhdilla, kilpailu vedestä voi muodostua yhdeksi tulevien vuosikymmenten merkittävimmistä taloudellisista ja geopoliittisista kysymyksistä. Vesipulaa ja sen erilaisia seurauksia on ennakoinut kansainvälisen politiikan professori Björn Hettne (Thinking About Development, 2008). Hän korosti, että vesi ei ole vain ympäristökysymys, vaan poliittinen ja taloudellinen resurssi, jonka niukkuus voi lisätä kilpailua, valtioiden välisiä jännitteitä, mutta myös pakottaa yhteistyöhön ja yhteiseen vesihallintaan.
