Ukrainan korruptio on ollut kestoaihe mediassa jo pitkään. Ukrainan media on kunnostautunut seuraamalla jälkiä, etsimällä todisteita ja uutisoimalla korruptiosta. Viime aikaiset paljastukset osoittavat, että jäljet johtavat länsimaihin, ja ettei korruptio ole yksin Ukrainan ongelma.
Kansainvälinen keskustelu Ukrainan sodasta ja sille osoitetusta hervottomasta taloudellisesta sekä sotilaallisesta tuesta on länsimaissakin pikkuhiljaa, paljastusten aiheuttaman pakon edessä, siirtynyt rintamalinjojen seurannasta yhä tiukemmin miljardibudjettien valvontaan. Syksyllä 2026 julkaistut salaiset auditointiraportit ja Ukrainan korruptionvastaisen viraston (NABU) suorittama laajamittainen ”Operaatio Midas” ovat paljastaneet, että huomattava osa länsimaisten veronmaksajien rahoittamasta puolustusbudjetista on valunut monimutkaisten kansainvälisten välikäsien, pöytälaatikkoyhtiöiden ja eurooppalaisten pankkien kautta varjotalouteen.
Sodanaikaista poikkeustilaa ja salassapitosäädöksiä on järjestelmällisesti käytetty hyväksi rahanpesussa.
Ukrainan puolustusministeriön sisäiset tarkastukset paljastivat, että pelkästään jo vuonna 2024 maassa havaittiin noin 1,2 miljardin dollarin edestä petoksia, ylihintoja ja huonoa hallintoa. Kyseessä ei ole ollut pelkkä hallinnollinen tehottomuus, vaan järjestelmällinen malli.
Korruptiotutkijat saivat haltuunsa mm. salaisen äänitallenteen, jossa Zelenskin lähipiiriin ja entisiin liikekumppaneihin kuulunut henkilö painosti virkamiehiä ostamaan suojaliivejä, jotka olivat epäonnistuneet turvallisuustesteissä. Kyseinen henkilö pakeni maasta tutkinnan aikana. Elokuuhun 2026 mennessä syyttäjät olivat nostaneet syytteet yli 130 henkilöä vastaan puolustushankintojen väärinkäytöksistä. Syytettyjen joukossa on 29 sotilasyksikön komentajaa tai valtion instituution johtajaa.
Kymmenestä suurimmasta puolustusministeriön kumppanista seitsemän sai uusia tilauksia, vaikka ne olivat jättäneet aiemmat aseet toimittamatta tai toimitettu tavara oli ala-arvoista tai yritysten johto oli rikossyytteessä.
Räikein esimerkki on kenties Pavlohradin kemiallinen tehdas. Tehtaan johtaja Leonid Shyman pidätettiin keväällä 2025 ja häntä syytettiin noin 68 miljoonan dollarin petoksesta tehtaan toimitettua rintamalle 233 000 viallista kranaatinheitimen ammusta . Elokuussa 2026 hänet tuomittiin toisessa jutussa viideksi vuodeksi vankeuteen räjähteiden ylihinnoittelusta. Tästä huolimatta Ukrainan puolustuskiinteistöjen hankintavirasto DPA teki Shymanin yrityksen kanssa uuden 280 miljoonan dollarin sopimuksen sillä aikaa, kun hän oli vapautettuna takuita vastaan. Lisäksi tehdas sai sopimuksen toimittaa lähes kaikki armeijan 122 mm tykistökranaatit vuodelle 2025. Virkamiehet ja poliittiset taustavaikuttajat suojelivat näitä, koska yritykset toimivat rahavirtojen kanavina.
Sopimuksia kieltäydyttiin tekemästä suoraan valmistajien kanssa, vaikka nämä olisivat tarjonneet halvempia hintoja — koska välikäsien käyttäminen oli se, mikä mahdollisti ”rahojen kuorinnan.” Ylihinnalla luotiin katetta, joka pystyttiin tilisiirtojen avulla muuttamaan lahjuksiksi ja siirtämään takaisin hankinnoista päättäneille virkamiehille ja heidän taustajoukoilleen.
Esimerkiksi turkkilaisten rakettien hankinnassa kauppa kierrätettiin tšekkiläisen CSG-konsernin tytäryhtiön kautta, mikä nosti yksittäisen raketin hintaa 4 200 dollarista 5 100 dollariin. Tämä loi yhtä kauppaa kohden 130 miljoonaa dollaria ”ylimääräistä”, joille auditoijat eivät löytäneet mitään laillista perustetta, ja jonka summan rikostutkijat uskovat päätyneen takaisin järjestäytyneen verkoston taskuihin.
Tunnetuin suoraan dollareissa mitattu suuri asehankintaprosessi oli loppuvuodesta 2023 ja alkuvuodesta 2024 paljastunut 40 miljoonan dollarin (1,5 miljardin hryvnian) kranaatinheitinsopimukseen liittynyt kavallusepäily, jonka vuoksi ministeriön silloisia ja entisiä korkeita virkamiehiä pidätettiin.
Valtion omistamat asevälittäjät, kuten Spetstechnoexport (STE), ottivat vastaan satoja miljoonia dollareita ennakkomaksuja toimittamatta tilattua materiaalia. Valtionomisteinen asevälittäjä Spetstechnoexport teki sopimuksia, vaikka sillä ei ollut tarvittavia vientilupia. Kun Ukraina maksoi näille yrityksille satojen miljoonien dollarien ennakkomaksuja, rahat siirrettiin nopeasti eteenpäin ulkomaisille tileille. Aseita ei koskaan toimitettu, ja rahojen perintä on osoittautunut oikeudellisesti erittäin vaikeaksi, koska varat on ehditty pestä muihin rakenteisiin.
Yhdysvaltalaiselta Regulus Globalilta vaaditaan parhaillaan Lontoon välimiesoikeudessa takaisin 346 miljoonaa dollaria toimittamatta jääneistä serbialaisista ammuksista ja raketeista.
Korruptionvastaisen viraston NABU:n yli 15 kuukautta kestänyt salakuunteluoperaatio osoitti, että verkosto ulottui suoraan maan korkeimpaan poliittiseen johtoon. Skandaalivyyhdin yhteen keskiöön nousi Timur Mindich, Ukrainaa johtavan Volodymyr Zelenskin pitkäaikainen ystävä ja liikekumppani koomikkovuosilta.
Nauhoitusten perusteella ilman virallista virkaa toiminut Mindich johti varjoverkostoa, joka suojeli korruptoituneita urakoitsijoita ja kanavoi rahavirtoja eteenpäin. Mindich onnistui pakenemaan maasta Israeliin juuri ennen pidätystään loppuvuodesta 2025 viranomaisilta saadun vihjeen turvin. Tapauksen seurauksena presidentinkanslian kansliapäällikkö Andriy Yermak joutui eroamaan ja sai syytteet rahanpesusta, ja varajohtaja Iryna Mudra erotettiin hänen kotiinsa tehdyn ratsian jälkeen.
NABU paljasti muun sotkun selvittelyn yhteydessä että puolustusministeriön keskeisen alueosaston johtaja vaati 1,1 miljoonan dollarin — myöhemmin 690 000 dollarin — lahjuksia kiovalaiselta rakennusyhtiöltä vastineeksi sotilaiden asuntorakentamisen urakoista.
NABUn ja SAP:in tutkijat jäljittävät rahavirtoja Ukrainan ulkopuolelle. Monissa tapauksissa näitä länsimaisia yrityksiä käytettiin ”laillisena suojana” sille, että satoja miljoonia dollaria ennakkomaksuja voitiin laillisesti siirtää Ukrainan valtionbudjetista ulkomaille, josta ne katosivat edelleen verokeitaisiin. Esimerkiksi Ukrainan valtion energiayhtiö Energoatomin sopimuksista kerätyt miljoonien dollarien siivut pestiin Euroopan unionin läpi käyttäen peiteyhtiöitä ja pankkitilejä Kyproksella ja Slovakiassa. Rahaa pestiin käyttäen Itävallan ja Sveitsin pankkijärjestelmiä.
Miljoonia dollareita siirrettiin puolustus- ja energiasektorin urakoista suoraan Kyprokselle rekisteröidyille offshore-yhtiöille. Paikalliset pankit hyväksyivät nämä transaktiot ilman riittäviä ”Tunne asiakkaasi” -tarkastuksia (KYC). Kyprokselta rahat siirrettiin edelleen Slovakiaan, jossa Timur Mindichin ja muiden epäiltyjen — kuten energiaministeriön entisen neuvonantajan Igor Myroniukin — perheillä oli kiinteistöomistuksia ja yritystoimintaa. Täällä varat integroitiin osaksi laillista eurooppalaista talousjärjestelmää.
NABU ja Puolan poliisi suorittivat myös yhteisratsioita tutkiessaan laajaa aseiden hankintaketjua, jossa rahoja oli siirretty puolalaisten ja muiden eurooppalaisten välikäsien kautta. Rahat katosivat Euroopan unionin sisäisille tileille.
Itävaltalaiset Meinl Bank AG (nykyisin Anglo Austrian Bank AAB) ja Raiffeisen on nekin kytketty Ukrainan nykyisiin rahanpesuoperaatioihin. Tämä ei hämmästytä, sillä molemmat olivat takavuosina toistuvasti mukana kansainvälisissä likaisen rahan, rahanpesun ja kansainvälisen asekaupan rahoituksen skandaaleissa. Vuosien 2011-2015 aikana Meinl Bank oli pääarkkitehtina valtavassa petosketjussa, jossa Ukrainan poliisin ja korruptionvastaisen Anti-corruption Action Centre´n (AntAC) mukaan Ukrainasta imettiin ohi kirjanpidon lähes 2 miljardia dollaria. Ukrainan korruptoituneet pankkiirit ja oligarkit tallettivat varoja Meinl Bankiin korrespondenttitileille. Tämän jälkeen he ottivat Meinl Bankista lainaa omille pöytälaatikkoyhtiöilleen ja käyttivät valtion tai tavallisten ukrainalaisten säästöjä vakuutena. Kun pöytälaatikkoyhtiöt jättivät lainat maksamatta, Meinl Bank piti vakuudet, ja ukrainalaiset pankit menivät konkurssiin.
Meinl Bankin toiminta oli niin räikeää, että Euroalueen keskuspankki EKP peruutti sen toimiluvan kokonaan marraskuussa 2019 pitkäaikaisen rahanpesun vuoksi, ja pankki ajautui konkurssiin… nimenvaihtoon asti.
Vuoden 2016 kuuluisa verokeidastietovuoto Panama-paperit osoitti Itävallan finanssivalvonnan (FMA) tutkinnoissa, että Raiffeisenia oli käytetty salaisissa offshore-rakenteissa, jotka liittyivät epäiltyihin kansainvälisiin asekauppoihin, veronkiertoon ja rahanpesuun. Asiakirjat paljastivat hämäriä miljoonaluottoja, jotka oli suojattu veroparatiisiyhtiöiden kautta. Raiffeisen oli mukana myös venäläistä rahaa pesseen Troika Dialog -investointipankin kupruissa, jossa Raiffeisen otti vastaan satoja miljoonia dollareita hämäriä siirtoja näiltä venäläisiltä ja kyprokselaisilta yhtiöiltä ja siirsi niitä eteenpäin länteen. Esimerkkejä Raiffeisenin toimintamoraalista on useampia kuin kaksi tässä mainittua.
Ukrainassa toimineet amerikkalaiset ja eurooppalaiset korruptionvastaiset asiantuntijat kuten Yhdysvaltain hallinnon entinen neuvonantaja James Wasserstrom ovat pitkään varoittaneet, että länsimaiset puolustusalan lobbarit ja konsultit tekevät tiivistä yhteistyötä Ukrainan hankintaviranomaisten kanssa. Osa näistä asiantuntijoista on tienannut jättimäisiä ”konsulttipalkkioita” siitä, että he ovat auttaneet järjestämään hankintasopimuksia tietyille yrityksille. Wasserstrom on todennut, että aseteollisuuden petokset ovat maassa ”pitkä perinne”, ja ”kaikki mikä ei ole naulattu kiinni, varastetaan”.
Tutkinnat ovat nyt laajentuneet puhtaasti Ukrainan sisäisistä poliisijutuista kansainvälisiksi talousrikostutkinnoiksi, joissa Europol, FBI ja EU:n petostentorjuntavirasto OLAF yrittävät jäljittää, kenen länsimaisten toimijoiden taskuihin Ukrainan puolustusbudjetista puristetut katteet lopulta päätyivät.
Kuten aiemmin mainitussa yhdysvaltalaisen Regulus Globalin tapauksessa paljastui, kyse oli nimenomaan Serbiassa edelleen valmistettavien Neuvostoliiton mallin mukaisten rakettien ja ammusten ostamisesta. Serbian poliittisen tilanteen — Serbia on ulospäin pro-Venäjä ja on kieltäytynyt asettamasta pakotteita Venäjälle — vuoksi asioita ei voitu hoitaa suoraan virallisia teitä, mikä loi täydellisen maaperän välikäsille. Ukrainan puolustusministeriön korruptoitunut johto käytti tätä ”Serbiasta hankkimisen vaikeutta” perusteena sille, miksi satoja miljoonia dollareita piti siirtää Regulus Globalille ja sieltä edelleen hämärille tileille, jonne ne lopulta katosivat aseiden jäädessä toimittamatta.
Serbialaisen asehankintakorruption yhteydessä katseet kääntyvät usein Slobodan Tešićiin. Hän on Yhdysvaltain ja Mustanmeren alueen pakotetarkkailussa oleva serbialainen asekauppias, jota pidetään yhtenä Balkanin vaikutusvaltaisimmista varjotoimijoista. Länsimaiset ja ukrainalaiset tutkijat epäilevät, että kun ukrainalaiset ja länsimaiset kuoriyhtiöt tekivät ”salaisia sopimuksia” serbialaisen materiaalin hankinnasta, rahavirtoja ohjattiin Tešićin kaltaisten serbialaisverkostojen kautta. Tämä mahdollisti sen, että aseiden hintoja voitiin paisuttaa keinotekoisesti ja luoda katteita, joita pestiin sitten aiemmin mainittujen Kyproksen, Slovakian ja Itävallan pankkitilien kautta takaisin osallisten taskuihin.
Serbian presidentti Aleksandar Vučić totesi avoimesti haastattelussa, että Serbia myy ammuksia länsimaisille kumppaneilleen kuten Tšekille tai Yhdysvalloille, ja tietää täysin, mitä niille tapahtuu. ”He saavat tehdä niillä mitä haluavat… meidän tehtaidemme ja 24 000 työntekijämme on elettävä”.
Bulgaria on ollut koko sodan ajan yksi Ukrainan salaisista pelastajista neuvostovalmisteisten ammusten ja polttoaineen toimittajana. Aluksi toimitukset tehtiin täysin salassa välikäsien kautta, mutta myöhemmin maasta tuli virallinen asetoimittaja. Yksi keskeisistä tutkinnan kohteista Bulgariassa on ollut yhtiö nimeltään Sage Consultants AD, jonka omistavat Gencho ja Hristo Hristov.
Bulgarian kytkös Ukrainan hankintakorruptioon on erittäin suora. Tutkinnan mukaan bulgarialaiset asekauppiaat toimivat yhteistyössä ukrainalaisten korruptoituneiden virkamiesten ja puolalaisen Alfa-yhtiön kanssa. He ostivat ammuksia halvalla, mutta myivät ne Ukrainan puolustusministeriölle ylihinnalla.
Myös Romanian Costancan satama on kytketty rikostutkintaan. Kesäkuussa 2026 Romanian oma korruptionvastainen virasto (DNA) nosti viralliset syytteet Romanian pääesikunnan johtoa vastaan. Tutkinnat liittyivät suoraan puolustushankintoihin ja väärinkäytöksiin maassa, mikä osoitti, että asetoimitusten imussa pyörivät miljoonat houkuttivat myös kauttakulkumaan omaa sotilaseliittia.
Länsimaisten hallitusten, NATO-johdon ja kansainvälisten valvontavirastojen kuten FBI:n tai EU:n OLAF:in mukaan kyse ei ole tietoisesta ”rahanpesukoneesta”, vaan äärimmäisestä tehottomuudesta, byrokraattisesta kaaoksesta ja poikkeustilan aiheuttamasta kiireestä. Heidän mukaansa monimutkaisia välikäsiä ja kolmansia maita — kuten Serbiaa ja Bulgariaa — on jouduttu käyttämään siksi, että materiaalia saataisiin rintamalle nopeasti poliittisesti tulenaroista maista.
Asetoimitukset ja sotilaallinen logistiikka – kuten uudet hankintavirastot ja hubit – on luokiteltu salaisiksi kansallisen turvallisuuden nimissä, joten todellisuudessa ne tarjoavat täydellisen suojan riippumattomalta medialta ja parlamentaariselta valvonnalta. Tämä taas vahvistaa epäilyä siitä, että järjestelmä on rakennettu sallimaan korruption jatkuminen suojassa julkisuudelta.
Yhdysvaltain kongressissa on viety läpi lakialoitteita, jotka vaativat Yhdysvaltain edelleen jatkuvan Ukrainan-avun erikoistarkastajalta (SIG-OAR) täydellistä rikostutkinnallista loppuraporttia kaikesta sotilaallisesta, taloudellisesta ja humanitaarisesta avusta. Jokainen dollari on pystyttävä jäljittämään loppukäyttäjälle saakka.
Euroopan unioni on kytkenyt Ukrainan tukirahastot ja jäsenyysneuvottelut suoraan Kööpenhaminan kriteereihin ja tiukkoihin anti-korruptioauditointeihin. Jos Ukraina ei osoita pystyvänsä suojelemaan jälleenrakennus- ja puolustusrahastoja välistävedolta, rahoitushanoja suljetaan automaattisesti. EU on myös vähentänyt suoraa rahoitusta ja siirtynyt lainaamaan rahaa Ukrainalle.
Mutta… jos Ukraina menee konkurssiin, lainat jäävät maksamatta takaisin ja takaajat kustantavat lystin. Siis länsimaiset veronmaksajat.
Pääasialliset lähteet:
TVP World (7.9 2026): Secret audits found $1.2 billion ’lost’ in Ukraine arms procurement
The Kyiv Independent (22.12 2023): Top Defense Ministry official arrested in embezzlement case
The Kyiv Independent (12.9 2026): Explainer: How Ukraine’s biggest corruption scheme persisted despite all odds
Trending News, Facebook (11.9 2026): Ukraine loses $1.2 billion to fraud and mismanagement in military procurement
Arab News (28.1 2025): Top Ukrainian defense official sacked amid infighting over procurement
News. By: NYT: Ukraine Lost $1.2 Billion Due to Corruption in Arms Procurement
New York Times, NYT: In Ukraine, Fraud and Waste Are Rewarded With More Weapons Contracts
New York Times, NYT: 4 Things We Found in Secret Ukrainian Military Audits
Ukrainska Pravda (7.9 2026): Ukraine lost over US$1bn on defence procurement in one year – NYT
RBC Ukraine (7.9 2026): Ukraine lost nearly $1.2 billion: NYT reveals major defense spending problems
Antac: Austrian Banks Used in Alleged Laundering Funds in Big Amounts from Ukrainian Insolvent Banks
Center for Strategic and International Studies, CSIS: Kremlin Playbook Spotlight: Austria’s Meinl Bank Affairs
European Pravda: Searches conducted in Bulgaria at request of National Anti-Corruption Bureau of Ukraine in case involving corrupt arms purchases
Army Recognition: Serbia counts 800 millions exported in Ukraine with help of Europe
Reuters: Serbia says it will investigateRussia accusations that it ships arms to Ukraine
Al Jazeera (30.5 2025): Serbia probes arms to Ukraine after Russia alleges ‘stab in the back
European Western Balkans FAZ (7.8 2026): Zelenskyy’s visit preceeded by longstanding deliveries of Serbian weapons to Ukraine
Radio Free Europe/Radio Liberty (26.5 2025): Vucic Halts Ammunition Exports, Says Supplies Will Go To Serbian Army
aside.ptv-c{--ptv-o:#FF6800;--ptv-y:#FFFA00;--ptv-ink:#14110E; font-family:"Readex Pro",-apple-system,"Segoe UI",Roboto,sans-serif; background:#FFF6EE;border:1px solid #F2D9C3;border-radius:16px; padding:30px 32px;margin:44px 0;color:var(--ptv-ink);line-height:1.5;} .ptv-c .ptv-c__title{margin:0 0 14px;font-size:22px;font-weight:700; letter-spacing:-.015em;max-width:22ch;color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__title em{font-style:normal;color:var(--ptv-o);} .ptv-c .ptv-c__lead{margin:0 0 6px;font-size:17px;font-weight:600;max-width:36ch; color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__lead b{color:var(--ptv-o);font-weight:700;} .ptv-c .ptv-c__sub{margin:0 0 22px;font-size:14.5px;color:#6E635A;max-width:48ch;} .ptv-c .ptv-c__meter{height:12px;border-radius:999px;background:#F1E2D5;overflow:hidden;} .ptv-c .ptv-c__meter i{display:block;height:100%;border-radius:999px; background:linear-gradient(90deg,var(--ptv-y),var(--ptv-o));} .ptv-c .ptv-c__scale{display:flex;justify-content:space-between;gap:12px; margin:8px 0 24px;font-size:12.5px;font-weight:500;color:#6E635A;} .ptv-c .ptv-c__scale b{color:var(--ptv-ink);font-weight:600;} .ptv-c a.ptv-c__cta, .ptv-c a.ptv-c__cta:link, .ptv-c a.ptv-c__cta:visited{ display:inline-block;background:#FF6800!important;color:#FFFFFF!important; text-decoration:none!important;border:0!important;box-shadow:none!important; text-shadow:none!important;font-size:16.5px;font-weight:700;line-height:1.35; padding:15px 30px;border-radius:999px;transition:background .15s;} .ptv-c a.ptv-c__cta:hover, .ptv-c a.ptv-c__cta:focus, .ptv-c a.ptv-c__cta:active{ background:#14110E!important;color:#FFFFFF!important;text-decoration:none!important;} .ptv-c .ptv-c__fine{margin:12px 0 0;font-size:12.5px;color:#8A7F76;} .ptv-c .ptv-c__oath{margin:20px 0 0;padding-top:16px;border-top:1px solid #F2D9C3; font-size:14px;font-weight:600;color:#B84A00;} @media (max-width:560px){ aside.ptv-c{padding:24px 20px;} .ptv-c .ptv-c__title{font-size:19px;} .ptv-c .ptv-c__lead{font-size:16px;} .ptv-c a.ptv-c__cta{display:block;text-align:center;}}
Tilaamalla tuet kotimaista riippumatonta journalismia ja saat rajattoman pääsyn sisältöihin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Rajaton pääsy tilaajien sisältöihin. Tuet kotimaista riippumatonta journalismia.
Tilaa — alkaen 8,25 €/kk