Václav Klaus: EU:n sodanlietsonta pelottaa minua

Syyskuussa 2026 julkaistu Klausin erittäin kriittinen kannanotto ja artikkeli on otsikoitu ”An Almost Unbelievable Speech by Ms. von der Leyen” (suom. Rouva von der Leyenin melkein uskomaton puhe).

Václav Klausin kirje:

Keskiviikkona 16. syyskuuta Euroopan komission puheenjohtaja piti Brysselissä puheen, joka tunnetaan nimellä State of the Union, Unionin tila. Teksti ja formulaatiot, joita hän käytti, menevät pidemmälle kuin mikään, mitä olemme menneisyydessä tunteneet. Ennen kuin siirrytään pääkohtiin, on kuitenkin korostettava kahta asiaa.

Rouva von der Leyen korvaa jatkuvasti sanan ”Euroopan unioni” sanalla ”Eurooppa”. Eurooppa on manner ja Euroopan unioni ihmisten luoma organisaatio, samoin kuin Amerikka on manner ja Amerikan Yhdysvallat valtio tuolla mantereella. Tämä on, tietenkin, Brysselin virkamiesten ja ideologien kestoasenne, mutta me emme voi hyväksyä sitä. Jopa Unionin tila -puheen loppuhuudahdukset — Es lebe Europa!, Kauan eläköön Eurooppa! — ovat huvittavia. Eurooppa ei ole elävä organismi, eikä siksi voi elää. Se voi olla.

Rouva von der Leyen pitää nykymaailman haasteita poikkeuksellisina, mutta hänen väitteensä, että tässä maailmassa ”Eurooppa on päättänyt kulkea omaa tietään”, edellyttää, että Eurooppa tekee päätöksiä. Se ei tee. Päätöksiä tehdään Euroopan puolesta rouva von der Leyenin suun kautta. Lause ”Eurooppa on täällä eurooppalaisia varten” vihjaa, että Eurooppa on eurooppalaisten yläpuolella. Siinä ei ole mitään järkeä.

Rouva von der Leyen antaa vaikutelman, että hän on aloittamassa jotain uutta. Ikään kuin menneisyyttä ei olisi. Ikään kuin hän ei olisi johtanut Euroopan komissiota vuodesta 2019 lähtien. Kun korkeimmassa asemassa oleva eurooppalainen virkamies sanoo, että Euroopan unioni on ”tukehtumassa” byrokratiaan, se ei ole mitään muuta kuin itsereflektion puutetta.

Puhe sisältää useita täysin kestämättömiä muotoiluja. Syyskuussa 2026 prioriteettina on ”potkaista Euroopan talous käyntiin”. Mitä se tarkoittaa? Minkä tarkalleen rouva von der Leyen haluaa potkaista käyntiin? Olemmeko jonkinlaisessa kriisipisteessä taloussuhdanteessa? Onko Eurooppa kriisissä? Mikään tästä ei pidä paikkaansa. Hän sanoo, että energian hinnat ovat ”rakenteellisesti liian korkeat”. Taloustieteen professorina minun on sanottava, että ilmaisu ”rakenteellisesti korkeat hinnat” on minulle vieras. Hinnat ovat joko korkeita tai alhaisia. Ja jos ne nousevat nopeasti, siihen on syynsä.

Hänen mukaansa ”Venäjä katkaisi meidät kaasutoimituksista”. Me katkaisimme itsemme Venäjän kaasutoimituksista. Siinä ei ole mitään rakenteellista. Ja on loogista, että me nyt kannamme tuon päätöksen kustannukset. Jos rouva von der Leyen luulee, että voimme ratkaista ongelman perustamalla jälleen uuden byrokraattisen elimen, ”Euroopan kriittisten raaka-aineiden yhtiön”, se on vain uusi lapsellinen unelma.

Rouva von der Leyen on äärimmäisen vihreä. Tämä kesä oli poikkeuksellisen lämmin, mutta ei ole mitään järkeä sanoa, että ”tämä kesä oli totuuden kesä”. Samaan aikaan hän uhkaa, että tämän vuoden kesäkuukaudet tulevat tulevaisuudessa olemaan historian ”viileimmät”. Hänen ratkaisuehdotuksensa pysyvät ennallaan, perustamme ”ilmastoriskivakuutusliittouman”. Hän lupaa myös luoda uuden eurooppalaisen ”vesialoitteen”. Lausunto ”tämä kesä ei saa koskaan toistua” on erityisen järjetön.

Tekoälystä on ”nopeasti tulossa taloutemme ja turvallisuutemme peruskerros” rouva Leyenin mukaan. Tarkoittiko hän todella kerrosta? Vai mitä hän tarkoitti? Puheisiin mahtuu mitä vain, mutta onko tekoäly talouden kerros? Ja turvallisuuden kerros? Jonkun hänen neuvonantajistaan pitäisi neuvoa häntä tässä asiassa.

Hän haluaa varmistaa turvallisuutemme suojelun. Mutta mitä tarkoittaa lausunto ”meidän täytyy pysyä pelissä mukana”? Mistä pelistä me puhumme? Kuka pelaa ketä vastaan? Ja mikä on panoksena? Ja jos se on peli, emmekö olleet siinä mukana tähän asti? Mikä on muuttunut?

Meidän on myös tarjottava työssäkäyville ihmisille ”oikeudenmukaiset mahdollisuudet”. Siksi hän ehdottaa ”laadukkaiden työpaikkojen lain” (Quality Jobs Act) valmistelemista. Tämä menee jopa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroon ehdotuksia pidemmälle.

Euroopassa ”jotkut haluavat jopa rajoittaa naisten oikeuksia. Viedä meidät takaisin aikaan, jolloin naiset olivat toisen luokan kansalaisia.” Ja rouva von der Leyen lisää, ”me tulemme puolustamaan oikeuksiamme”. Sanooko hän vain näin, vai uskooko hän todella siihen?

Täydellinen uutuus on hänen lausuntonsa, että meidän pitäisi työskennellä ”avataksemme Kanadalle tien tulla EU:n ensimmäiseksi liitännäisjäseneksi”. Me, jotka olemme tutkineet Euroopan unionia vuosikymmeniä, tiedämme, ettei EU:n liitännäisjäsenyyttä ole olemassa. Se, että se mainittiin Euroopan komission vuonna 2018 Euroopan parlamentille antamassa raportissa jonkinlaisena mahdollisena tulevaisuuden vaihtoehtona, joka vaatisi muutoksia olemassa oleviin perussopimuksiin, on jotain aivan muuta. Silti von der Leyen haluaa tehdä Arktisesta alueesta ”yhteisprojektin” Kanadan kanssa. Presidentti Trumpin välitön reaktio oli kutsua sitä naurettavaksi ja vihamieliseksi ideaksi ja sanoa, että Yhdysvallat vastaisi asettamalla erittäin korkeita tulleja tai jopa katkaisemalla kaupan EU:n kanssa. Hänen reaktionsa oli looginen.

Pidän rouva von der Leyenin lausuntoa siitä, että ”emme saa antaa autoritääristen johtajien kätyreiden ja sätkynukkien murentaa demokratioitamme”, erityisen tärkeänä. Tämäkin on lausunto, joka on entisen Moskovan politbyroon arvoinen.

”Kätyrit” ja ”sätkynuket” ovat sanoja, jotka me, jotka sen koimme, muistamme kommunismin aikakaudelta. Onneksi emme sen koommin. Siitä huolimatta rouva von der Leyen käyttää niitä ja haluaa siksi perustaa – ei millään muulla kuin eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla – ”demokraattisen pärjäävyyden keskuksen”. Tämä on todella uskomatonta.

Monia muita tällaisia järjettömiä lausuntoja voitaisiin lainata. Siitä huolimatta rouva von der Leyen haluaa ”ottaa tulevaisuuden jälleen omiin käsiimme”. Meidän ei pitäisi antaa hänen tehdä niin. Riittää, kun katsoo nykyhetkeä, jota hän itse on ollut mukana luomassa meille.

Václav Klaus, 17. syyskuuta, 2026

Norjalainen politiikan professori Glenn Diesen haastatteli Václav Klausia kirjeen tiimoilta omassa podcastissaan jaksossa ”President Václav Klaus: EU Authoritarianism & War with Russia”. 

Mitä Klaus puhui Diesenin kanssa?

Klaus ja Diesen pureutuvat syvälle siihen, miten EU:n nykyinen politiikka ja asetoimitukset kytkeytyvät laajempaan itseaiheutettujen ongelmien ketjuun.

Klaus arvostelee jyrkästi EU:n nykyistä linjaa, jossa unioni toimii Ukrainan konfliktissa osapuolena pumppaamalla alueelle jatkuvasti lisää aseita. Hänen mukaansa EU ei edes pyri diplomaattiseen ratkaisuun tai rauhanvälitykseen, vaan asetoimituksilla pitkitetään tuhoisaa sotaa, jonka maksajina ovat eurooppalaiset veronmaksajat ja rintamalla kuolevat ihmiset.

Haastattelussa viitataan EU-tason monimutkaisiin rahoituskuvioihin kuten Euroopan rauhanrahaston kautta kierrätettäviin tukiin, joilla jäsenmaille käytännössä ”korvataan” tai ”vuokrataan” niiden lähettämiä aseita. Klaus, joka on taloustieteilijä, pitää tätä täydenluokan jargonina ja silmänkääntötemppuna. Todellisuudessa kyse on vain uuden velkarahan ja veronmaksajien varojen siirtämisestä aseteollisuudelle, millä ei korjata Euroopan rapautuvaa omaa puolustuskykyä saati taloutta.

Klaus korostaa Diesenille, että Euroopan nykyjohdolta puuttuu täysin kyky erottaa nyky-Venäjä vanhasta Neuvostoliitosta. Kun EU-johto käyttää von der Leyenin johdolla kylmän sodan aikaista retoriikkaa, se luo vaarallisen ilmapiirin, jossa asioista ei voi enää keskustella rationaalisesti.

Klaus ja Diesen keskustelevat pitkään siitä, kuinka von der Leyenin State of the Union -puheessa käytetyt termit, kuten ”kätyrit” (lackeys) ja ”sätkynuket” (puppets), ovat suoraan totalitaaristen järjestelmien pelikirjasta. Klaus toteaa Diesenille, että itäblokin kommunismin kokeneena hän tunnistaa heti retoriikan, jolla pyritään epäinhimillistämään ja hiljentämään kaikki poliittiset toisinajattelijat.

Klaus huomauttaa, että EU:n nykyjohto käyttää sanaa ”populismi” täysin merkityksettömänä leimana. Sitä käytetään pelkästään haukkumasanana ketä tahansa kohtaan, joka uskaltaa kyseenalaistaa Brysselin virallisen linjan tai vaikkapa Vihreän siirtymän dogmit.

Diesen ja Klaus pohtivat haastattelussa sitä, miten EU on omistanut ”Eurooppa”-sanan itselleen. Klaus toistaa saman pointin kuin kirjeessään: Eurooppa on kulttuuri ja manner, mutta EU on vain ihmisten luoma – ja parhaillaan pahasti epäonnistuva – poliittinen organisaatio.

Diesen ja Klaus toteavat, että Eurooppa on ajanut itsensä nurkkaan leikkaamalla omat energiakanavansa ja korvaamalla ne kalliilla tuonnilla, samalla kun se sitoo resurssinsa sotilaallisen eskalaation rahoittamiseen. Klausille tämä näyttäytyy puhtaana ideologisena sokeutena, jossa reaalipolitiikka ja kansalaisten etu on uhrattu Brysselin omalle ”suurelle tarinalle”.

Kaksikon johtopäätös on, että niin kauan kuin EU-johto kieltäytyy näkemästä omien päätöstensä suoria seurauksia, se tulee jatkamaan samalla linjalla: luomaan uusia kriisejä ja peittelemään niitä entistä mahtipontisemmalla jargonilla ja suuremmilla rahapyynnöillä.

Toim.huom. Von der Leyenin maininta tarpeesta perustaa ”Euroopan kriittisten raaka-aineiden yhtiö” liittyy suoraan Ukrainan sotaan. Itä-Ukrainassa, parhaillaan Venäjän hallussa olevalla alueella sijaitsevat ”Euroopan” mineraali- ja kaasuesiintymät. Puolan hiilijuonteet ovat samaa kenttää Ukrainan kanssa. EU ei puolusta demokratiaa, sota on resurssisota, jossa ukrainalaiset saavat kunnian kuolla kaasukentän ja mineraalien omistuksen takia.

Toimittajan kommentti:

Komissaari von der Leyenin linjapuheessa pistää omaan silmääni ratkaisukeinojen totaalinen absurdius. Hän ehdottaa komission luoman byrokratian purkamiseen prosessia jossa byrokratian purkamisesta tulee oma, uusi byrokraattinen prosessinsa.

Von der Leyen ehdottaa käytännössä uuden viraston/työryhmän perustamista laatimaan sääntöjä siitä miten vanhat säännöt puretaan. Koska elämme EU:ssa lopputuloskin on tiedossa: uusia luukkuja ja lomakkeita joilla raportoidaan liiallisesta sääntelystä ja purkamisen etenemisestä.

Ohjeistukset muuttuvat jatkuvasti ”yksinkertaistamisen” nimissä. Lopputuloksena kukaan ei enää tiedä, mikä sääntö on voimassa ja kenen vastuulla mikäkin asia on.

Samaan aikaan pöydälle lyödään uutta Quality Jobs Actia ja muuta raskasta sääntelyä. Klassinen esimerkki siitä, että järjestelmä yrittää parantaa itseaiheuttamansa sairauden lääkkeellä, joka vain pahentaa oireita.

Poimitaan Unionin tila -puheesta muutama esimerkki:

Simplicity-by-design eli Yksinkertaiseksi suunniteltu sääntely, komission viimeisin älynväläys tarkoittaa, että jokaisen uuden lakiesityksen pitäisi olla valmiiksi mahdollisimman yksinkertainen. Käytännössä tämä kuitenkin vaatii uusia vaikutustenarviointielimiä ja raportointivelvollisuuksia, joilla yritysten pitää todistaa ja mitata, onko heidän toimintansa ”yksinkertaistunut”.

Quality Jobs Act  eli Laadukkaiden työpaikkojen laki. Yrityksille ei aseteta vain minimipalkkoja tai työaikalakeja, vaan uusia kriteereitä ”työn laadulle”, henkiselle hyvinvoinnille ja osaamisen kehittämiselle. Pk-yrittäjälle tämä tarkoittaa uutta lomakerumbaa, jossa pitää raportoida ja dokumentoida viranomaisille, täyttyvätkö ”laadukkaan työn” subjektiiviset kriteerit työpaikalla.

Alliance for Climate Risk Insurance  eli Ilmastoriskivakuutusliittouma.  Komissio kaavailee keskitettyä liittoumaa sen sijaan, että yritykset sopisivat vakuutuksistaan vapailla markkinoilla. Selkokielellä: yrityksille asetetaan uusia ilmastoriskiluokituksia. Jotta yritys voi saada vakuutuksen tai rahoitusta, sen on palkattava konsultteja tekemään monisivuisia selvityksiä siitä, miten tulevaisuuden ilmasto-olosuhteet vaikuttavat sen toimintaan.

Tämä tietenkin vaatii lisää raportointia ja uuden toimielimen valvomaan…

Näillä vastuunkantajilla, onko heidän yliskamarissaan ollenkaan asukasta?

Artikkelikuva Wikimedia