Hallitus esittää lakimuutosta, joka antaisi työvoimaviranomaisille nykyistä laajemman oikeuden saada ja käsitellä työnhakijoiden tulorekisteritietoja. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tavoitteena on parantaa työllisyyspalveluja. Kriittisesti tarkasteltuna esitys nostaa kuitenkin esiin olennaisen kysymyksen: missä kulkee palvelun ja valvonnan raja?
Hallitus antoi 21. toukokuuta 2026 eduskunnalle esityksen, jolla muutettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia sekä tulotietojärjestelmästä annettua lakia. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan lakimuutos laajentaisi työvoimaviranomaisen oikeutta hyödyntää työnhakijoiden tulotietoja, jotta työllisyyspalveluja voitaisiin räätälöidä yksilöllisemmin työllistymisen edistämiseksi.
TEM:n tiedotteen mukaan esitys mahdollistaisi työvoimaviranomaiselle “nykyistä laajemman oikeuden saada ja käsitellä asiakkaiden tulotietojärjestelmään tallennettuja tulotietoja” työvoimapalveluiden toimeenpanoa ja niihin liittyviä tehtäviä varten. Käytännössä kyse olisi siitä, että työnhakijan tuloihin liittyvä tieto tulorekisteristä tulisi laajemmin työllisyysalueiden käyttöön.
Työministeri Matias Marttinen perustelee muutosta palvelujen vaikuttavuudella. TEM:n tiedotteen mukaan Marttinen sanoo, että tulorekisterin käytön laajennus antaisi työllisyysalueille paremman mahdollisuuden arvioida, mikä palvelu “aidosti toimii”, ja tämän perusteella ihmisille voitaisiin kohdentaa yksilöllisempää ja vaikuttavampaa palvelua.
Virallinen perustelu kuulostaa hallinnollisesti loogiselta: jos työnhakijan tulokehitystä voidaan seurata, viranomainen voi arvioida, onko palvelu johtanut työllistymiseen, osa-aikatyöhön tai ansiotulojen kasvuun. TEM:n mukaan tavoitteena on tarjota työnhakijoille yksilöllisempiä, vaikuttavampia, kohdennetumpia ja oikea-aikaisempia palveluja sekä tehostaa työvoimaviranomaisen lakisääteisten tehtävien hoitamista.
Kriittinen ongelma on kuitenkin ilmeinen – sama tieto, jota voidaan käyttää palvelujen kehittämiseen, voidaan käyttää myös asiakkaan tarkempaan seurantaan. Tulotiedot eivät ole neutraalia hallintodataa, vaan ne kertovat ihmisen toimeentulosta, työmarkkina-asemasta, satunnaisista keikoista, osa-aikatyöstä ja taloudellisesta riippuvuudesta. Kun tällainen tieto avataan laajemmin työvoimaviranomaiselle, kyse ei ole vain palveluprosessin teknisestä parantamisesta, vaan merkittävästä viranomaisen tiedonsaantioikeuden laajentamisesta.
Valtioneuvoston päätössivulla esityksen sisältö kuvataan suoraan: työvoimaviranomaisella olisi nykyistä laajempi oikeus saada ja käsitellä asiakkaidensa tulotietojärjestelmään tallennettuja tulotietoja työvoimapalveluiden ja niihin liittyvien tehtävien toimeenpanemiseksi. Samassa yhteydessä todetaan, että työvoimaviranomainen olisi myös vastaanottamiensa tulotietojen rekisterinpitäjä asiakkaidensa osalta.
Tämä rekisterinpitäjyys on olennainen kohta. Se tarkoittaa, että viranomainen ei ainoastaan katsoisi tietoja, vaan vastaisi niiden käsittelystä omassa toiminnassaan. Tietosuojan näkökulmasta tämä korostaa tarvetta sille, että käyttötarkoitukset, käyttöoikeudet, lokivalvonta ja tietojen minimointi määritellään tarkasti. Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan henkilötietoja saa käsitellä vain silloin, kun se on tarpeellista käsittelyn tarkoituksen kannalta, ja tietojen on oltava asianmukaisia, olennaisia ja rajoitettuja eli välttämättömiä määriteltyä käyttötarkoitusta varten.
Juuri tässä esityksen kriittinen kipupiste sijaitsee. Hallitus puhuu “yksilöllisemmistä palveluista”, mutta kansalaisen näkökulmasta kysymys kuuluu: kuinka paljon yksityiskohtaista tulotietoa viranomainen todella tarvitsee, jotta se voi tarjota työnhakijalle apua? Voitaisiinko palvelujen vaikuttavuutta arvioida tilastollisilla tai rajatummilla tiedoilla sen sijaan, että yksittäisen asiakkaan tulotiedot olisivat laajemmin käytettävissä?
Tietosuojavaltuutetun toimisto korostaa myös käyttötarkoitussidonnaisuutta: henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa myöhemmin käsitellä näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Tämä periaate on ratkaiseva, jos tulorekisteritietojen käyttöä laajennetaan. Mitä väljemmin “työvoimapalveluiden toimeenpanoon liittyvät tehtävät” määritellään, sitä suurempi riski on, että palvelun parantamiseksi perusteltu järjestelmä muuttuu käytännössä valvonnan välineeksi.
Esitys ei koske vain työvoimaviranomaisia. TEM:n mukaan lakiesityksellä laajennettaisiin myös Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen eli KEHA-keskuksen oikeutta saada tulotietojärjestelmään tallennettuja tietoja valtionavustuksiin liittyvien lakisääteisten tehtävien toimeenpanossa. Ministeriön mukaan tämän tavoitteena olisi vähentää hallinnollista taakkaa avustuksen hakijan ja KEHA-keskuksen osalta.
Lakiesityksen tausta ulottuu jo vuoden 2025 loppuun. TEM kertoi joulukuussa 2025 lausuntokierroksesta, jossa esitysluonnoksen tavoitteeksi kuvattiin entistä yksilöllisemmät, vaikuttavammat ja kohdennetummat työvoimapalvelut. Tuolloin ministeriö totesi, että kunta- ja kuntayhtymäpohjaisille työvoimaviranomaisille ehdotetaan nykyistä laajempaa oikeutta saada ja käsitellä työnhakijoiden tulorekisteriin tallennettuja tietoja.
Hallitus siis esittää muutosta palveluparannuksena. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että esitys kasvattaisi viranomaisen pääsyä kansalaisen taloudelliseen henkilödataan. Erityisen herkäksi asian tekee se, että kohderyhmänä ovat työnhakijat — ryhmä, jonka asema suhteessa viranomaiseen on jo valmiiksi epätasapainoinen. Työnhakijan etuuksiin, velvollisuuksiin ja palveluihin liittyy ehtoja, määräaikoja ja sanktioita. Tällaisessa järjestelmässä lisätieto ei ole vain neutraali palvelutyökalu, vaan myös potentiaalinen kontrollimekanismi.
Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. marraskuuta 2026, jos eduskunta hyväksyy esityksen. Ennen hyväksymistä eduskunnan olisi syytä arvioida tarkasti, miten laaja pääsy tulotietoihin annetaan, kuka tietoja saa käsitellä, millä perusteella, kuinka kauan tiedot säilyvät ja miten väärinkäyttöä valvotaan.
Palvelujen parantaminen on hyväksyttävä tavoite. Mutta jos työllisyyspolitiikan nimissä rakennetaan yhä tarkempaa näkymää ihmisten tuloihin, kysymys ei ole enää vain tehokkuudesta. Kyse on siitä, millaisen suhteen valtio haluaa luoda työttömään työnhakijaan: auttavan palvelusuhteen vai entistä tiiviimmän valvontasuhteen.
MAINOS:
POSIKAUPPA.COM | t-paidat
