Tuore tutkimus paljasti tilastollisesti erittäin merkittävän eron AstraZenecan koronarokotteen saaneiden ja rokottamattomien veren hyytymisajassa. Ero havaittiin vielä vähintään kuusi kuukautta rokotuksen jälkeen.
Blood Coagulation & Fibrinolysis -tiedelehdessä julkaistu tutkimus tarkasteli AstraZenecan koronarokotteen mahdollisia pitkäaikaisia yhteyksiä veren hyytymiseen.
Nigeriassa toteutettuun tutkimukseen osallistui 102 aikuista, joista 51 oli saanut AstraZenecan koronarokotteen vähintään kuusi kuukautta aikaisemmin. Loput 51 olivat rokottamattomia.
Tulokset paljastivat selvän eron veren hyytymisajassa. Rokotettujen keskimääräinen aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (aPTT) oli 34,2 sekuntia, kun rokottamattomilla vastaava aika oli 28,2 sekuntia. Ero oli noin kuusi sekuntia ja tilastollisesti erittäin merkitsevä (p < 0,0001).
Aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (aPTT)on verikoe, jolla mitataan, kuinka monta sekuntia veren hyytyminen kestää laboratorio-olosuhteissa. Pidentynyt aika tarkoittaa, että veri hyytyy kyseisessä testissä tavallista hitaammin.
Tutkijat havaitsivat myös yhteyden geenin toimintaan
Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että rokotettujen TMPRSS2-geenin korkeampi ilmentyminen oli yhteydessä pidempään veren hyytymisaikaan. Rokottamattomilla vastaavaa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löytynyt.
TMPRSS2-geeni ohjaa sellaisen entsyymin tuotantoa, joka osallistuu elimistön proteiinien pilkkomiseen. Entsyymi tunnetaan erityisesti siitä, että se auttaa koronavirusta pääsemään ihmisen soluihin aktivoimalla viruksen piikkiproteiinia. Geenin ilmentyminen tarkoittaa sitä, kuinka aktiivisesti solu käyttää geeniä entsyymin valmistamiseen.
Tutkijoiden mukaan löydökset saattavat viitata pitkäaikaiseen sopeutumiseen elimistön veren hyytymistä säätelevissä mekanismeissa.
Tutkimuksessa havaitut ryhmien keskimääräiset hyytymisajat pysyivät kuitenkin laboratorion normaalialueella, joka oli 20–40 sekuntia. Yhdelläkään osallistujalla ei raportoitu vakavia veritulppia tai verenvuotokomplikaatioita.