Tuhannet juhlijat kokoontuivat Stonehengelle sunnuntaiaamun varhaisina tunteina juhlimaan talvipäivänseisausta, vuoden lyhintä päivää.
Väkijoukot kerääntyivät pimeässä Wiltshiressä historiallisen kivimonumentin ympärille seuraamaan auringonnousua. Osa osallistujista oli pukeutunut perinteisiin pakanallisiin asuihin ja naamioihin.
Talvipäivänseisauksen aikana, joka ajoittuu yleensä ajalle 20-22. joulukuuta, aurinko kulkee matalimmalla kaarellaan taivaalla. Stonehengellä aurinko nousee kaakkoisten kivikaarten läpi suuren trilithonin kohdalla. Trilithon on kolmen kiven rakenne, jossa yksi kivi lepää kahden päällä. Stonehengen suuri kivipaasiportti on merkittävä, koska se on linjattu auringon liikkeen kanssa ja liittyy sekä kesä- että talvipäivänseisaukseen.
Ihmiset saapuivat eri puolilta maailmaa juhlimaan seisausta Stonehengellä.
Win Scutt, joka työskentelee English Heritagessa kuraattorina ja valvoo Stonehengen tapahtumia, toivotti ihmiset tervetulleiksi kokoontumiseen. ”Täällä on aivan fantastinen tunnelma, niin paljon erilaisia ihmisiä – pakanoita, druideja ja kaikenlaisia ihmisiä”, Scutt kertoi. ”Tässä paikassa on voimaa. Tämä uskomaton näky vetää puoleensa ihmisiä kaikilta elämänaloilta. Stonehengessä on jotakin, joka puhuttelee ihmisiä monin eri tavoin.”
Bradley O’Neillille seisauksen kokeminen oli unelman täyttymys. Australiasta Britanniaan matkustanut O’Neill , että Stonehengen talvipäivänseisaus oli ollut hänen toivelistallaan.
”Pidän vanhoista mysteereistä. Maailma on täynnä kysymyksiä, enkä saa niihin monia vastauksia, mutta tulen varmasti näkemään jotakin erityistä”, O’Neill sanoi. ”Tänään saamme koskettaa kiviä ja tuntea energian. Niiden läsnäolo on todella upea. Tunnen oloni erityiseksi, sydämessäni.”
Tapahtumasta ja kävijöiden kokemuksista raportoi Guardian.
Kesäpäivän ja talvipäivän seisauksen juhlintaa 1700 luvulta asti
Vaikka muinaisrakennelma itsessään on yli 5000 vuotta vanha, nykyiset kesäpäivänseisauksen (solstice) ja talvipäivänseisauksen juhlat alkoivat vasta 1700–1800-luvuilla. Silloin brittiläiset antiikin tutkijat alkoivat avata Stone Hengen mysteeriä ja sitä, miten kivimonumentti on linjattu auringon liikkeiden kanssa. 1860-luvulla paikalliset yleisötilaisuudet aamunkoiton seuraamiseksi alkoivat yleistyä. 1900-luvulla kokoontumiset liittyivät enenevässä määrin nykyaikaisiin pakanallisiin ja uuspakanallisiin liikkeisiin.
Stonehengen Hippifestivaalit 70-80-luvuilla
1970- ja 1980-luvuilla Stone Hengessä järjestettiin Stonehenge Free Festival, jossa suuri yleisö kokoontui juhlimaan kesäpäivänseisausta musiikin ja vapaan kulttuurin merkeissä. Stonehenge Free Festival oli vaihtoehto- ja hippifestivaali, joka järjestettiin vuosina 1974–1984. Vapaa yhteisö ja luova itseilmaisu houkuttelivat tuhansia osallistujia eri puolilta Eurooppaa.
Viranomaiset lopettivat hippifestivaalin ns. Beanfieldin yhteenoton jälkeen 1. kesäkuuta 1985. Poliisi yritti estää 600 matkustajaa ja “new age” -yhteisön jäsentä pääsemästä Stonehengen festivaalille. Tilanne eskaloitui rajuksi yhteenotoksi, jossa poliisi käytti väkivaltaa, ja useita ihmisiä pidätettiin. Yhteenottoa pidetään merkittävänä esimerkkinä viranomaisten ja vaihtoehtoyhteisöjen konfliktista.
Stone Hedgen kesä- ja talvipäivänseisauksien vuosittainen juhlaperinne
Vuodesta 1999 alkaen virallinen English Heritage on antanut pääsyn ihmisille Stonehedgeen sekä kesä- että talvipäivänseisauksiin. Niistä on muodostunut vuosittainen perinne, jolloin tuhannet ihmiset – druideista ja pakanallisista perinneharjoittajista aina turisteihin – kerääntyvät seuraamaan auringon nousua Stonehengen kivipaasien keskellä, kertoo British Museum.
Druidit olivat kelttiläisten yhteisöjen uskonnollisia ja yhteiskunnallisia johtajia – pappeja, opettajia ja tuomareita – rautakauden Euroopassa, Britanniassa ja Irlannissa. Nykydruidismi syntyi 1700–1800-luvuilla ja on moderni hengellinen liike, joka painottaa luontoyhteyttä ja rituaaleja, kuten päivänseisausten juhlintaa Stonehengellä.
Esihistoriallinen monumentti ja kulttuuriperintökohde
Stonehenge on yksi maailman tunnetuimmista esihistoriallisista monumenteista ja modernin ajan tärkeä kulttuuriperintökohde. Sen rakentajista ja alkuperäisestä tarkoituksesta tiedetään vain osittain. Stonehenge rakennettiin vaiheittain tuhannen vuoden ajanjakson aikana (3000–2000 eaa) – myöhäisellä neoliittisella ja varhaisella pronssikaudella.
Paikalliset neoliittiset yhteisöt, jotka asuivat nykyisen Wiltshiren alueella, rakensivat monumentin. Mitään kirjallisia merkintöjä ei ole jäänyt, ja tieto rakennelmasta perustuu arkeologisiin löytöihin, kivien siirtoon ja maanrakennustekniikoihin.
Stonehenge toimi rituaali- ja seremoniallisena paikkana, johon liittyi hautaaminen ja esi-isien kunnioittaminen. Uskonnon harjoittaminen liittyi animistisiin ja luonnonuskonnollisiin perinteisiin, kuten auringonjumalan ja esi-isien palvontaan. Stonehenge oli merkittävä uskonnollis-seremoniallinen ja sosiaalinen keskus. Britanniassa samankaltaisia kivimonumentteja ovat Avebury ja Salisbury Plainin kivirakennelmat.
Toimittaja
Karl Beckenström
Tilaa Positv TÄSTÄ
